Kuorman sitominen kuormaliinalla

Olen lisännyt parempia kuvia ja ehostanut tekstiä 1. toukokuuta 2018.

Kuorman riittävä sitominen ei ole vain rekka-autojen kuljettajien velvollisuus, vaikka raskaan liikenteen kuormat pääasiassa uutisotsikoissa ovatkin. Tieliikenteen lakien määräykset kuormasta ja sen sitomisesta koskevat pitkälti myös kevyempää kalustoa. Yksi tavanomaisimmista tavoista sitoa kuorma on käyttää kuormaliinaa – mutta se ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto.

4WETOA-sivustolla on paljon muita kuormaamiseen liittyviä kirjoituksia, kuten kuorman sijoittamisesta, perävaunuista ja hinattavista laitteista sekä suurimmista sallituista mitoista ja massoista.

Laki vaatii varmistamista

Tieliikennelaki vaatii kuormaamisesta samaa, kuin mitä terve järki sanoo. Kuormasta ei lyhyesti sanottuna saa olla vaaraa eikä haittaa kenellekään. Usein se vaatii kuorman varmistamista. Varmistamisen ei kuitenkaan tarvitse olla nimenomaan sitomista esimerkiksi kuormaliinoin tai vanttiketjuin, kuten ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 47. pykälä määrää:

1. Kuorma ei saa kuormakorissa siirtyä siten, että se voi haitata ajoneuvon liikenneturvallista käyttöä. […]

2. Kuorman varmistamiseksi tulee käyttää kuorman tuentaa, sitomista, lukitsemista tai peittämistä. […]

3. Kuorma on suojattava kuormapeitteellä, jos on vaara, että kuorma pölyää tai varisee tielle ajoviiman vaikutuksesta.

Olen jättänyt pois ensimmäisestä momentista maininnat kuormaan vaikuttavista voimista ja toisesta momentista maininnat kitkakertoimen huomioimisesta. Kuormaa eteenpäin liikkumasta estävän menetelmän pitää kestää kuorman massa ja taaksepäin liikkumista estävän menetelmän puolet massasta. Kitkakertoimien huomioimista yksinkertaisempaa taas on vain lähteä siitä ajatuksesta, että ilman sitomista kuorma ei pysy aloillaan.

Sitominen, käytti siihen sitten kuormaliinaa tai vaikka pyykkinarua, ei ole tosiaan aina pakollista, jotta kuorman saa varmistettua. Itse kuitenkin varmistan 90 prosenttia vapaa-ajalla kuljettamistani kuormista nimenomaan sitomalla ja käyttämällä vieläpä kuormaliinaa. Monesti Wildtrakin lavalla on pöllejä, ja itse asiassa sellainen kuorma on pakko sitoa.

Nimittäin puu tai sen kaltainen pitkä tavara, esimerkiksi putket, on sidottava vähintään yhdellä sidoksella. Jos tavaran nimellispituus on yli kolme metriä, on sidoksia oltava vähintään kaksi.(Aakt 48 § 3) Nimellispituus-käsite oletettavasti poistaa tarpeen millimetrin tarkkuudelle: jos metsuri vaikkapa sahaa pöllit noin 300-senttisiksi, hän saa ne sitoa autoon vain yhdellä sidoksella siitäkin huolimatta, että muutama pölli on 305-senttinen.

Millainen kuormaliina?

Sidontanauhat ovat ohuita liinoja, joiden toisen pään voi pujottaa yksinkertaisesti toisessa päässä olevan jousen puristaman klipsin läpi. Ne ovat sidontavälineitä pienimmillään, ja ehkä juuri ja juuri edes sidontavälineiksi laskettavissa: nauhoilla voi lähinnä sitoa pieniä tavaroita, tai vain pakata tavarat kuormaukseen sopiviksi yksiköiksi. Siis esimerkiksi putkinipun voisi sitoa sidontanauhoin yhtenäiseksi, mutta ajoneuvoon putkinippu pitäisi sitoa järeämmin välinein.

Järeämpi sidontaväline olisi jo kiristimen sisältävästä liinasta ja sitä monta kertaa pidemmästä liinasta koostuva parivaljakko. Kuormaliina-sanasta useimmille tullee mieleen juuri tällainen kokonaisuus. Tällaista sidontavälinettä kutsutaan ehkä virallisesti rataslukolliseksi tai räikkäliinaksi, koska kiristin on räikkä.

Joka kuskin sidontavälineeksi kuitenkin suosittelen pikalukollista liinaa. Sen käyttäminen on tajuttoman yksinkertaista: liinan päät tarvitsee vain asetella kiinnityskohtiin, sitten pitää vain hieman vetää liinasta ja lopuksi painaa lukitussalvan kahva kiinni.

Ainakin räikkäliinoja saa toki varsin pieninäkin, mutta minusta järkevintä on hankkia keskikokoinen. Sillä saa niin pienet kuin isot kuormat varsin kattavasti sidottua. Toisaalta jos tavara on pientä ja sitä kuljettaa vain henkilöauton takakontissa, voivat sidonanauhat tai pienikokoiset räikkäliinat riittää. Raskaan kaluston kuljetuksissa käytetään usein järeitä liinoja sekä vanttiketjuja kiristimineen.

Nimellislujuus ja murtolujuus

Liinan koko ei tarkoita niinkään leveyttä ja paksuutta, koska laki määrää sidontavälineen nimellislujuudesta. Kun siis puhun aiemmin keskikokoisesta liinasta, tarkoitan nimellislujuudeltaan 1 000–1 500 kilogramman liinaa, ja kun puhun pienestä liinasta, tarkoitan nimellislujuudeltaan 100–500 kilogramman liinaa. Nimellislujuus tarkoittaa näennäistä lujuutta – siis voimaa, jonka liina teoriassa kestää.

Kuormaliinan valmistaja merkitsee nimellislujuuden kuormaliinaan, ja kuormaliinaa valittaessa tulee noudattaa asetuksen 48. pykälän määräyksiä nimellislujuudesta. Sidoksen – eli vaikkapa juuri kuormaliinan – nimellislujuuden on oltava vähintään samansuuruinen kuin kuormasta eteenpäin vaikuttava voima. Sen sijaan nimellislujuuden on oltava vähintään puolet kuorman sivuille ja taaksepäin vaikuttavasta voimasta.(Aakt 48 § 5)

Kuormasta eteenpäin vaikuttava voima on yhtä kuin kuorman massa. Mikäli esimerkiksi pick-upin lavalle asettaa 250 kilon painoisen pesukoneen, siitä vaikuttaa eteenpäin 250 kg:n voima. Pesukonetta eteenpäin liikkumasta estävän liinan nimellislujuuden tulee siis olla vähintään 250 kiloa. Kun käyttää juurikin suosittelemaani keskikokoista, 1 000–1 500 kg:n liinaa, ei pesukoneen painoa tarvitse edes tietää. Ei se nimittäin henkilöauton verran paina.

Usein liinaan tai pakkaukseen on merkitty myös murtolujuus, ja se on kaksi kertaa nimellislujuuden suuruinen. Liinan nimellislujuuden täytyy vastata asetuksen vaatimuksiin, ja kuormasta liinaan kohdistuvan voiman täytyy olla mahdollisimman kaukana murtolujuudesta.

Kuormaliinan sijoittaminen

Kuormaliina täytyy asetella niin, että se pitää kuorman paikallaan suurienkin voimien koetellessa sitä. Jos liina on vain vedetty pick-upin lavalla olevan pesukoneen ylitse, se sitoo konetta varsin heikosti. Mikäli liina menee koneen etupuolitse, siis auton ohjaamon puolelta, liina sitoo paljon paremmin. Kuormaliina ei ilman hyvää syytä saakaan olla yli 60 asteen kulmassa vaakasuoraan tasoon nähden.(Aakt 48 § 1)

Tosin lain mukaanhan kuorman varmistamiseksi käy myös tuenta, joten ensiksi tukisin pesukoneen lavan etureunaa vasten ja sitten vetäisin liinan koneen ylitse. Etureuna estäisi konetta liikkumasta eteenpäin, ja ylitse vedetty liina lähinnä pitäisi koneen paikallaan. Toki olisi hyvä idea kiskaista liina myös alle 60 asteen kulmassa pesukoneen takapuolelta.

Pitkä tavara, joka siis on pakko sitoa, on sidottava ajoneuvon alustaan tai kuormakoriin. Alusta tarkoittaa ajoneuvon runkoa, jonka päälle esimerkiksi kuormatila asennetaan. Alustaan sitominen onkin enemmän kuorma-autoilun juttuja. Sen sijaan kuormakori on avonainen, osittain peitetty tai kokonaan peitetty kuormatila.(LvmP 2 § 1, 2, 3) Lava-auton lava on avonainen ja pakettiauton kuormatila umpinainen kuormakori.

Kuormaliina on saatava lainkin mukaan kireäksi(Aakt 48 § 2), mutta toki kuorman ja sidontapisteiden rikkoontumista kannattaa välttää. Kuorma nyt ei kuitenkaan esimerkiksi saa päästä luiskahtamaan liinan alta. Matkan aikana on kireyttä seurattava(Aakt 48 § 2), ja liinoja on tarvittaessa käytävä tietenkin kiristämässä. Jos kuormaliina, muu sidontaväline tai ripustuskohta löystyy tai hajoaa, ei muu mahdollinen kuorman sidonta saa heikentyä(Aakt 48 § 2).

Jos kuormatilassa on seinät ja seinissä on kiinnityspisteitä, pitää muistaa Liikenneministeriön päätös kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä. Sen 8. pykälän perusteella seinän ja sidontavälineen välinen kulma ei saa olla yli 30°. Toisin sanoen jos kuorman etureuna sattuisi olemaan kahden vastakkaisen kiinnityspisteen kohdalla, ei liinaa saa kiristää etureunan eteen näiden kahden pisteen väliin.

Kiinnityspisteet

Liina täytyy voida alustassa tai kuormatilassa kiinnittää johonkin, ja tavaran kuljetukseen tarkoitetuissa autoissa sekä peräkärryissä se jokin on kiinnityspiste. Se on usein lenkki. Olen nähnyt pick-upeissa ja kärryissä hyvin monentasoisia pisteitä: toiset ovat lujan näköisiä, toiset eivät. Toiset ovat monipuolisissa paikoissa, toiset vain kulmissa. Toiset ovat kiinteitä, toiset liikkuvat.

Yleensä sillä ei ole väliä, miten päin koukun asettaa kiinnityslenkkiin. Yllä olevan kuvaparin ylemmän kuvan tavalla lenkki pysyy paikallaan paremmin esimerkiksi liinan kiristämisen ajan. Yleisesti ajateltuna valinnassa täytyy huomioida esimerkiksi se, voiko koukku tietyssä asennossa vaurioittaa kuormaa, sekä se, voiko koukku tietyssä asennossa lisätä ajoneuvon leveyttä. Sidontavälineen kiristyslaitehan ei saa missään tilanteessa lisätä ajoneuvon leveyttä.

Kuormaliinojen "jatkaminen" toisiinsa liittämällä kielletään turvaohjeissa. Silti menetelmää tapaa käytettävän varsinkin kuljetusalalla. Yllä olevassa kuvassa koukut on pujoteltu toistensa sisään. Koukut tuskin helposti irtoavat toisistaan, mutta kestääkö lenkkien välinen hitsaussauma kuitenkaan kuorman aiheuttamaa vetovoimaa? Alemmassa kuvassa kestävyys ei ole ongelma, mutta pysyvätkö koukut yhdessä, vai voisivatko ne luiskahtaa irti toisistaan?

Kuormaliinojen jatkamista toisiinsa liittämällä kannattaa miettiä tarkkaan. Yllä olevassa kuvassa koukut on pujoteltu toistensa sisään. Koukut tuskin helposti irtoavat toisistaan, mutta kestääkö lenkkien välinen hitsaussauma kuitenkaan kuorman aiheuttamaa vetovoimaa? Alemmassa kuvassa kestävyys ei ole ongelma, mutta pysyvätkö koukut yhdessä, vai voisivatko ne luiskahtaa irti toisistaan?

Räikkälukollisen liinan käyttäminen

Kiristin kannattaa valmistella liinan pujottelemiseen jo ennen kuin sitä ripustaa mihinkään. Kiristyskahvaa veivaamalla pyöräytä rulla kuvassa näkyvään asentoon. Räikkä kannattaa vielä jättää V-malliseen asentoon. Myöhemmin pujottelet liinan nuolen osoittamalla tavalla.
Kiinnitä kiristimessä olevan liinanpätkän koukku kiinnityskohtaan. Pujottele liinan pää rullassa olevan aukon lävitse. Vedä liinaa rullan läpi niin paljon, että liina asettuu kuorman ympärille jo melko kireästi.
Aloita kiristäminen heiluttamalla kiristyskahvaa eteen ja taakse. Liina kiristyy raksahdellen. Älä kiristä liikaa, jotta kuorma ja kiinnityskoukut eivät hajoa.
Nosta lukitussalpa ylös ja paina kiristyskahva eteen liinaan kiinni. Sido liinan ylimääräinen pää niin, ettei se lepata ajoneuvon liikkuessa. Ylimääräistä päätä voi myös käyttää sitomiseen.
Vapauttaaksesi lukituksen vedä ensin lukitussalpa ylös ja sitten taita kahva taakse. Vedä liina ulos rullasta – liinan pitäisi liikkua vaivattomasti.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta joskus video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa:

Pikalukollisen liinan käyttäminen

Asettele liinan koukut ripustuskohtiin.
Vedä liinaa sen verran kireäksi, että lukitessasi salvan liina ei tule liian kireäksi. Liinan vetäminen on helpompaa, kun käännät lukitussalpaa kohtisuoraan toiseen osaan nähden.
Taita lukitussalpa kiinni toiseen osaan. Jos olet vetänyt liinaa liian tiukalle, ei salpa meinaa kääntyä. Salvan saa kyllä väkisin runtattua kiinni, mutta silloin heikompi kuorma saattaa jo vahingoittua.
Valmis sidos näyttää tältä.
Avataksesi lukituksen paina peukalolla pientä kieltä salvan sisällä ja taita salpa auki.

2 vastausta artikkeliin “Kuorman sitominen kuormaliinalla”

  1. ”Yllä olevassa kuvassa koukut on pujoteltu toistensa sisään. Koukut tuskin helposti irtoavat toisistaan, mutta kestääkö lenkkien välinen hitsaussauma kuitenkaan kuorman aiheuttamaa vetovoimaa?”
    Mikäli hitsaussauma pettää, jääväthän koukut silti kiinni toisiinsa allaolevan kuvan mukkaesesti kahtena eri ”koukkuliitoksena” – eikö?

    1. Jos molempien koukkujen sauma alkaa revetä, karkaavat koukut lopulta irti toisistaan. Jos vain toisen sauma alkaa revetä, voi toinen koukku kiilautua sen verran, että liitos ei katkeaisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *