Liikoja kuvitellut asiakas palasi Jyväskylään ostamaan Wildtrakin

Piti se entisen asiakaspalvelijan viba paikkaansa. Asiakas joskus vain kuvittelee olevansa oikeassa. Sitten kun hän äänestää jaloillaan suuressa oikeassa olemisen varmuudessa ja havaitseekin olleensa väärässä, niin, noh, hän vain vaikenee virheistään ja askeltaa varovasti takaisin.

Herttoniemen-keikka oli pettymys. Ajaessani Amarokia takaisin Vantaalle avasin sähköpostista autoliikkeen tarjouksen ja hain silmiini välirahan. Väliraha oli yhtä suuri kuin jyväskyläläisessä liikkeessä, ja olin kuitenkin pitänyt sitä tarjousta huonona. Goddamnit! Jääkö Wildtrak ostamatta kokonaan? Enhän minä ollut varautunut maksamaan 5 000 euroa suurempaa hintaa autosta.

Otin yhteyttä Herttoniemen automyyjään ja sovin tapaamisen kasvotusten saman tien, kun kerran olin pääkaupunkiseudulle ajamassa. Ehkä pöydän ääressä voitaisiin vääntää minua miellyttävästä hinnasta tehokkaammin. Jotenkin kuitenkin uumoilin, että 5 000 euroa ei hinnasta lähtisi. Ei lähtenytkään. Vain tasasumman päällä ollut 700 euroa saatiin saksittua, ja sitten oltiin äärimmäisen tiukassa hinnassa. Oli vissiin sellainen tietoinen tinkimisvara ollut se seiskasatanen.

Alun perinhän olin budjetoinut rahani Wildtrakin ostamiseksi sen hinnan mukaan, jonka eräs autoliike oli ilmoittanut netissä Wildtrakin hinnaksi. Totta kai tiesin, että netissä esillä oleva hinta ei ole mitenkään muuttumaton mutta varmasti se olisi riittävän lähellä totuutta. Lisäksi muiden Rangereiden viralliset hinnat tukivat teoriaa, että tavoittelemani Wildtrak veroineen maksaisi noin 45 000 öröä.

Auton hinta olikin vain noussut tässä varmaan taloustilanteen kurjuudessa ja autokaupan ahdingossa. Autokuskille jo entuudestaan korkeissa sfääreissä liikkuvat rahasummat olivat yhä korkeammalla – juuri kun vuosien työllä oli päässyt lähelle sitä entistä tasoa. Suorastaan liekehtivä himo komeaa autoa kohtaan törmäsi todellisuuden karuuteen. Antaisiko autokuski periksi raa’alle maailmalle vai nousisiko hitaasti uuteen taistoon? Autokuski nousi uuteen taistoon – painetaan vain lisää duunia ja hankitaan se perhanan Wildtrak! Sitten, kun auto olisi minulla, voisin levätä ja olla onnellinen.

Otin kokonaan uuden kurssin. Torjuin Helsingin tarjouksen, heitin Amarokin muiden Volkswageneiden sekaan, otin Wildtrak seniorin ja lähdin taivaltamaan takaisin kohti Jyväskylää. Jyväskylässä askelsin varovasti takaisin autoliikkeeseen, jonka tarjoukset olin aiemmin niin itsevarmana asiakkaana hylännyt. ”Mitäs me sovittiinkaan välirahasta?”, kysyin ensimmäiseksi vakiomyyjältä. Tarjous oli entisellään. Olinkin yhtäkkiä taas tyytyväinen asiakas, joka oli valmiina äänestämään jaloillaan ja vaikka käsillään tämän nimenomaisen liikkeen puolesta.

Jyväskylän tarjous oli näennäisesti 5 000 euroa parempi. En siis suoranaisesti säästänyt 5 000:tä euroa. Ensinnäkin molemmissa liikkeissä Wildtrakin lähtöhinta oli melkein yhtä suuri. Jyväskylän hinta tosin oli hieman pienempi. Toiseksi molemmat liikkeet pyysivät suurin piirtein yhtä suuren välirahan.

Jyväskylän liike kuitenkin tarjosi samalla välirahalla Wildtrakiin rullattavan lavakatteen sekä polttoainetta käyttävän lisälämmittimen, Ebersprächerin. Niiden yhteishinnaksi tuli juurikin noin 5 000 euroa. Kun sitten auton hintakin oli 5 000 euroa kalliimpi, väliraha kuitenkin kuroutui yhtä suureksi, koska vanhasta autosta Jyväskylä hyvitti paljon enemmän ja pienemmästä lähtöhinnasta tuli loput. Asiakas kyllä arvostaa varsin paljon enemmän sitä, että autoliike antaa vanhasta 22 000 euroa kuin että se antaa 18 500 euroa. Toki hyvitys on aina suhteessa myytävään autoon, mutta parempi tarjous voittaa.

Jyväskylällä oli myös se ässä hihassaan, että heille oli varattu auto tehtaan lastausalueelta. Se siis käytännössä tarkoittaa sitä, että Fordin Etelä-Afrikan-tehtaan pihassa on oranssi, automaattivaihteinen perushytti-Wildtrak valmiina lastattavaksi laivaan. Auto on oletettavasti Keski-Suomen pääkaupungissa 9. elokuuta, kun Helsinki olisi tilannut auton tehtaalta ja auto olisi oletettavasti ollut Suomen pääkaupungissa joulukuussa 2014 – tammikuussa 2015. Minä pidän tarkoista ajankohdista, ja tässä tapauksessa myös mahdollisimman pian koittavista.

En ollut kiinnostunut kysymään enää kolmannesta liikkeestä tarjousta. Olisihan voinut olla mahdollista, että yksi liike jossain Pohojanmaalla tai vaikka Suomen Turussa olisi läimäissyt pöytään esimerkiksi 3 000 euroa pienemmän välirahan. Tai sitten se olisi ollut 1 200 euroa pienempi, tai 400 euroa. Kun pahimmillaan nimenomaan Rangereita myyvään liikkeeseen olisi saattanut joutua ajamaan pitkänkin matkan, en nähnyt tarjouksen huomattavan paremmuuden todennäköisyyttä riittävän suurena, että olisi lähtenyt kruisailemaan pitkin Suomea.

On kuitenkin oletettavaa, että lähtohinta on suurin piirtein sama joka liikkeessä. Sitten missä autoa ei olisi saanut kovin pian ja missä sitä ei olisi saanut automaattivaihteistolla. Lopulta minulla olisi ehkä ollut kasa tarjouksia, jotka olisivat olleet eri asioissa toinen toistaan parempia, mutta varsinaisia €uroja ei säästyisi missään niistä sen kummemmin. Silti olisin nähnyt valtavan kallista vaivaa niin rahassa kuin ajassa mitattuna.

Jyväskylä tuntui muutenkin loppujen lopuksi hyvältä. Se on sopivan lähelläkin, ja perhana, että saisi auton elokuussa ja Webastolla ja lavakatteella. Mitä minä niistä sinapeistakin kohkasin; onhan Webastokin, eiku Ebersprächer, sellainen harvinainen mutta sopivassa säässä kiva herkku. Mahdollisuus peitellä lava helposti ei sekään tavaran kuljettajaa sureta.

Näin yksi asiakas on taas äänestänyt jaloillaan ja on ainakin toivon mukaan ollut oikeassakin. Kyllä minä sitten vaikenen ikuisesti, jos huomaankin, että olinkin taas vain yksi onneton aasiakas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.