Ammattipätevyys pitää olla pakettiautoilijallakin

Heti alkuun tarjottakoon helpotus: tavanomaisten pakettiautojen kuljettajien ei tarvitse ammattipätevyydestä murehtia. Otsikko on kuin nykyajan klikkausjournalismi – joskin se täysin pitää paikkansa. Jujuhan on se, että pakettiauton näköinen ajopeli voi ollakin kuorma-auto.

Ammattipätevyyttä nimittäin voi vaatia kuorma-auton kuljettaminen. Se, että ajoneuvo rekisteröidään – tai se pikemminkin rekisteröityy – kuorma-autoksi, ei taas katso auton ulkomuotoa. Niin ison pakettiauton kuin raskaan pick-upin rekisteriotteessa voi ihan hyvin olla kuorma-auton luokitus.

Hiluxin ja Rangerit kuljettajat älkööt huolehtiko ammpätistä. Näitä pick-upeja ei kuorma-autoiksi rekisteröidä. Se ei uhkaa myöskään Land Cruiseria.
Hiluxin ja Rangerit kuljettajat älkööt huolehtiko ammpätistä. Näitä pick-upeja ei kuorma-autoiksi rekisteröidä. Se ei uhkaa myöskään Land Cruiseria.

Kuorkin kuljettaminen siis voi vaatia ammattipätevyyttä – niin ei siis ole kaikissa tapauksissa. Ammattipätevyyshän on varsinkin syksyllä jokseenkin esillä ollut vaatimus, joka vahvasti yhdistyy kuljetusalaan ja ammattikuljettajiin. Kun kuljettaja käyttää kuorma-autoa tiettyihin tarkoituksiin, on hänellä oltava perustason ammattipätevyys. Kutsun sitä ihan vain ammattipätevyydeksi ja ammpätiksi, sillä perustason-määritelmä on vain päät pyörälle laittavaa virkakieltä.

Laki kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä listaa tilanteet, joissa kuormurin kuljettajalla ei tarvitse olla ammpättiä. Listassa on itsestään selvää poliisin, pelastuslaitoksen ja puolustusvoimien toimintaan liittyvää ajoa sekä kuljettajaopetusta, mutta kaksi kohtaa täytyy nostaa esiin:

6) ajoneuvoa käytetään yksityisesti muihin kuin kaupallisiin tavarakuljetuksiin;

8) ajoneuvolla kuljetetaan materiaaleja tai laitteita, joita kuljettaja ammattiaan harjoittaessaan käyttää, […] taikka ajoneuvolla kuljetetaan vähäisessä määrin omia tuotteita, joita kuljettaja myy tietyssä paikassa, eikä ajoneuvon kuljettaminen ole hänen päätoimensa.

Ensinnäkin tavaran kuljettaminen kaupallisesti vaatii ammattipätevyyden. Tästä syystä kuljetusyritysten kuorma-autojen kuljettajilla on oltava ammpätti.

Varsinkin 8. momentti on jännittävä. Otetaan esimerkiksi Ford F-150 Raptorin omistaja – Raptor rekisteröidään Suomessa kuorma-autoksi. Raptoristi myy polttopuita ja kuljettaa ne ärjyllä pick-upillaan asiakkaille. Tarvitseeko hän ammattipätevyyden?

Veikkaisin – mutta tämä on siis vain minun veikkaukseni –, että ei tarvitse. Tokikaan hän ei kuljeta tavaraa välttämättä vain vähäisessä määrin – puita voi mennä viikossa 15 lavallistakin, ja siihen päälle keikahtavat vielä kärryn kuormatkin. Lisäksi raptoristi ei myy tuotteita tietyssä paikassa, sillä asiakkaat asuvat eri puolilla Suomea.

Ratkaisevaa veikkauksessani onkin se, että ajoneuvon kuljettaminen ei ole raptoristin päätoimi. Sen sijaan jos hän palkkaisi Raptoriin kuljettajan, olisi kuljettajalla ammattipätevyys oltava.

Joka tapauksessa jos kyse ei ole ihan omista arjen ajoista, on kuorma-autoksi rekisteröidyn pakettiauton ja pick-upin kuljettajan oltava selvillä ammattipätevyydestä. Lain tulkitsemisessa auttaa Liikenteen turvallisuusvirasto, tuttavallisemmin Trafi.

Mikäli vaikkapa tällaisella sora-Sisulla ei kuljeta ainoastaan esimerkiksi hiekkoja oman kesämökin perustuksiin, vaan sillä aikoo myös tehdä tulosta menojen kattamiseksi, on kuljettajalla oltava ammattipätevyys.
Mikäli vaikkapa tällaisella sora-Sisulla ei kuljeta ainoastaan esimerkiksi hiekkoja oman kesämökin perustuksiin, vaan sillä aikoo myös tehdä tulosta menojen kattamiseksi, on kuljettajalla oltava ammattipätevyys.

Jos ammpätiä tarvitseekin, sen saa käymällä ammattipätevyyskoulutuksen. Trafin mukaan pätevyyden tarkoitus on ”parantaa liikenteen ja kuljetusten turvallisuutta”. Lisäksi pakkokoulutuksen tulisi parantaa kuljettajien edellytyksiä hoitaa tehtävänsä. Näin kunnianhimoiset tavoitteet eivät tulekaan helposti, sillä ammattipätevyyden voi saada käymällä 280 tunnin mittaisen koulutuksen.

Se tekee rapiat 11 vuorokautta. Jos koulussa kuitenkin istuu tavanomaiset 7 tuntia, koulupäiviä ropsahtaa tasan 40.

No, onhan nykyajan tehokkuudessa tarjolla 50 pinnaa lyhyempi koulutus, 140 tunnin mittainen nopeutettu ammattipätevyyden koulutus. Nopeutuksen hinta on kuitenkin se, että C- ja CE-luokan ajo-oikeutta ei voi saada, mikäli ei ole vähintään 21-vuotias. Kevyiden kuorma-autojen kuljettamisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole ongelma.

Ennen syyskuun 10. päivää vuonna 2009 C-luokan ajo-oikeuden, oli se sitten C1 tai C, suorittaneet ovat saaneet ammattipätevyyden automaattisesti. Muuten heitäkin koskevat samat määräykset kuin ammattipätevyyden erikseen hankkineita.

Mutta mites tien päällä poliisille osoitetaan, että ammpätti on käyty? Koska esimerkiksi koulusta annettavan todistuksen näyttäminen ei toisi rahaa byrokratian pyörittämiseksi, on kuljettajan joko haettava ammattipätevyyskortti tai merkintä ajokorttiin. Kortti maksaa 50 euroa ja merkintä 45 euroa, ja merkinnän ottaminen tarkoittaa ihan uuden ajokortin hakemista.

Kun ammattipätevyys on koulutuksessa hankittu ja siitä todisteet teetetty, alkaa ammpätin ylläpito. Pätevyys on nimittäin kerrallaan voimassa 5 vuotta, mutta ei kuitenkaan kauemmin kuin kuorma-auton ajo-oikeus. Ennen kuin 5 vuotta on kulunut, on kuljettajan täytynyt käydä yhteensä 35 tuntia jatkokoulutusta.

Trafin mukaan kuljetusalalla työskentelevät kuljettajat ovat ammattipätevyyden oikeaoppisesti hankkineet. Moni muu kuljettaja silti ajaa ilman ammpättiä, vaikka ajoneuvon kuljettaminen sitä vaatisi. Jotenkaan se ei minua yllätä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.