KoeWETO: Ford Ranger Wildtrak

Mitä mieltä olen Wildtrakista reilun puolen vuoden jälkeen? Se selviää tekstistä Kannattiko uutta Wildtrakia kuolatakaan? Sinua saattaa kiinnostaa myös artikkeli Rangerin ongelmista sekä parhaista hetkistä.

Vuosimallin 2016 Ford Ranger Wildtrakistakin on KoeWETO! Klikkaa siihen tästä.

Päivä, jona Wildtrakin noudin, oli normaali torstai. Työpäivä. Tunnelma oli kuin lapsuuden synttäripäivänä: ensin hoidettaisiin velvollisuudet paikka kerrallaan, ja sitten koittaisi suuri hetki. Siltikään en heti rynnännyt autoliikkeeseen vaan jäin rupattelemaan työpaikalle. Yhtäältä en malttanut olla näkemättä uutta Wildtrakia ja toisaalta minua arvelutti sen tapaaminen.

Liittyihän uuteen Wildtrakiin pitkä ja vaiheikas puolen vuoden jakso. Alun perin olin riittävän tyytyväinen senioriin, enkä ollut halukas vaihtamaan autoa. Sitten uutukainen alkoi kiinnostaa, mutta sen saaminen ei ollut varmaa. Keväällä Wildtrak teki paluun Suomeen mutta kalliiksihan se sitten osoittautui. Toteuttaessani tuoreen mutta määrätietoisen aikeen tein aika ison sijoituksen.

Muotoilu

uusiwildtrak-auto puusta kuvattunaNoutopäivänä pelkäsin auton kohtaamista todellisuudessa. Takana oli suuri joukko valokuvia pääasiassa samankaltaisista kuvakulmista ja videoita, joissa auto pääsee vain osittain ja hetkeksi näkyviin. Sen lisäksi keväällä koeajoin XL-mallin ja huomasin siinä suippomaisuutta. Wildtrakia kohtaan minulla oli suuret odotukset: sen ulkoasu ei saisi olla ainakaan edeltäjää heikompi, eikä siitä pitäisi löytyä heikkoja kohtia. Sellaisista heikkouksista voisi alkaa alamäki kohti pettymystä.

uusiwildtrak-keula läheltäPelko oli turhaa. Astuessani liikkeeseen Wildtrak näyttäytyi edessäni jyhkeänä. Auto on niin mehevän näköinen, että sijaa heikoille kohdille ei edes ole. Parasta autossa on oranssi, enkä usko Wildtrakin olevan muun värisenä lähelläkään oikeaa Wildtrak-kokemusta. Ohjaamon jatkeena oleva reunus, kattokaiteet, astinlaudat ja puskurin mustat ja harmaat rakenteet ovat myös tärkeä osa erityisyyttä.

uusiwildtrak-astinlauta ja jalat siinäOlen ehkä vähän harmitellut muotojen pyöristymistä, mutta en olekaan tainnut huomioida niiden tärkeyttä nimenomaan tehokkaan mutta off-road-henkisen auton vaikutelman luomisessa. Pyöreys luo sporttisen vaikutelman, mutta muun muassa keulan muhkeus, pyörien isous, kulmikkaat yksityiskohdat sekä keulan jämäkät korostukset henkivät sitä, että Wildtrak on sisukas ja maastoa pelkäämätön työjuhta.

uusiwildtrak-erilaisia särmikkäitä kuvioitaEihän työjuhdalta, siis työkaluksi tarkoitetulta autolta, vaadittaisi mitään ylimääräistä. Päinvastoin auton tulisi olla mahdollisimman koruton, koska se kuitenkin duunissa menee paskaiseksi. Nyt oikeastaan kohtelen Wisenttiä ristiriitaisesti auton tarkoitukseen nähden, kun en raaski viedä sitä maastoon likaantumaan. Ohjaamoon istuutuessani riisun kengät, ja vaatteiden ollessa likaiset suojaan penkit. Ratin ympärille laitoin suojuksen.

Wildtrakin muotoilu ja muu ulkoasu palveleekin nimenomaan Villi omien polkujen kulkija -näkemystä. Se ei siis olisi niin merkityksellistä, jos Wildtrakin tarkoitus ei olisi myös olla perusmalleista erottuva yksilö.

Istuimet ja sisätilat

uusiwildtrak-sisätilat gopro-kuvaPenkit ovat lähes kokonaisuudessaan jumalten materiaalia, nahkaa. Reunuksissa on verkkokangasta, minkä tarkoitus lienee estää yksipuolinen ulkoasu. Näen materiaalin roskia turhan helposti keräävänä, ja lisäksi minua arveluttaa sen kestävyys. Nahkaiset istuimethan saa myös Limited-malliin. Näinpä Wildtrak näkyy oranssina raitana istuimen etuosan keskellä sekä tietenkin tekstinä pääntuessa. Juuri sopivan vähäisesti mutta silti erottuvasti.

Istuimissa on sitä tunnetta, että auto ottaa otteeseensa. Silti kaipaisin niin penkkien tuntumaan kuin ulkonäköön muhkeuden tunnetta. Toki nahkaistuimet ovat ylivertaiset ihan itsessään, mutta kuljettajan valtaistuin jää vähän puutteelliseksi. En minä nyt kuitenkaan istuimissa ole kärsinyt käytännön elämässä, eli pistetään näiden kahden kappaleen sisältö perfektionististen mieltymysten täyttymisen seuraamisen piikkiin.

Jo XL-Rangerista selviää, millaiset sisätilat Ford on Rangeriin rakentanut. Wildtrakissa ovat tietenkin täysin uniikit sekä Limitedin kanssa yhteiset herkut, ja tunnen oloni ohjaimissa yhtä miellyttäväksi kuin moderneissa henkilöautoissa.

uusiwildtrak-ratti lähietäisyydeltäPerusasiat ovat kunnossa: Hallintalaitteet on hyvin sijoitettu, ja ne toimivat näpäkästi. Sisustus miellyttää silmää. Värejä ja Wildtrak-korostuksia käytetään taitavasti. Säilytystilaa on hyvin, mutta määrä korvaa laadun. Viilennettyä säilytyslokeroa en ole löytänyt, mutta ehkä se tulee vastaan helteillä? Tunnelmallinen IceBlue-valaistus onkin vain sinistä kajoa muutamissa paikoissa eikä suinkaan arktista hämyä kirpakassa pakkasessa Pohjolan tähtitaivaan alla.

Sitten on tietenkin en malta odottaa -kohde numero kaksi. Viihdekeskus tarjoaa monen eri yhteyden kautta musiikin toistamista kuuden kaiuttimen kautta. Äänen kaiuttimet toistavatkin laadukkaasti. Basso ei särise, ja monessa biisissä välttämättömät yksittäiset hiljaiset äänet tulevat nekin esiin. Bluetoothia olen ainoastaan käyttänyt, ja musiikin toistamisen ongelmia on tullut itse autoon paritetusta laitteesta. Catin kovispuhelin on sen verran laimea, että hain Lumian pois SER-kasasta musiikkisoittimeksi. Lumian soittolistan luomiseen perustuva sekoitus on lyömätön! Ja se myös lähettää metadatan artistista eikä vain biisin nimestä!

uusiwildtrak-viihdekeskuksen näyttö ja lumiaRangerkaan ei kuitenkaan hoida omaa osuuttaan parituksessa täysin onnistuneesti. Viihdekeskuksen hallinta on helposti omaksuttavaa – ainakin Bluetoothin käytön ja musiikin toiston osalta. Ehkä esimerkiksi radion säätäminen tai navin käyttö voi olla hankalampaa, mutta en ole niihin vielä perehtynyt. Silti ensinnäkin näytön fontti on älyttömän tylsä ja toiseksi näytöllä näkyvien merkkien määrä on turhan pieni. Siinä, missä Amarok jopa jakoi biisin tietoja tarvittaessa kahdelle riville, Ranger katkaisee pitkät nimet tylysti. Iso pettymys, kertakaikkiaan!

Nykyaikaisista autoilun kirouksista start/stop-toiminto on jäänytkin pois Wildtrakista. Esitteen mukaan se autoon kuuluisi – mutta ei, ei, en yhtään kysele sen perään. Antaa olla. Hyvä. Sen sijaan päiväajovalot ovat toki 2014-luvun autossa. Jos siis valokytkin on auto-asennossa, palavat ajovalot silloin, kun anturit havaitsevat olevan riittävän hämärää. Takavalot eivät pala. Minähän en kasuaaliautoilijalta halua näyttää, joten kytken valot aina päälle. Eikä kovin pitkä aika ole siitä, kun opettelin olemaan kytkemättä…

Konehuane

Kun olin Wildtrakin kohdannut ja jännitys oli väistynyt, alkoi odotus. Paperit räknättiin pikaisesti pois alta, ja olin pyytänyt, että autoa ei lainkaan esitellä. Olinhan suunnilleen jo opetellut esitteet ulkoa ja täydentänyt tietoa netistä. Ainoastaan minulla oli Wildtrak kokematta, ja eniten minua poltteli kaasupolkimen painaminen. En malta odottaa -kohde numero yksi.

Wildtrakissa on EU-lava-autoissa harvinaisemmat moottorin ominaisuudet. Tilavuus on 3,2 litraa, tehoa on 200 hevosvoimaa ja vääntöäkin löytyy 470 newtonmetrin verran. Näitä lukemia voi ehkä parhaiten konkretisoida laskemalla tehon ja omamassan suhteen. XL-Rangerissa suhde on 0,072 hevosta auton yhtä kiloa kohden. Sitten vaikkapa järkälemäisen Amarokin yhtä kiloa pistää liikkeelle 0,080 hevosta. No, mainitaan nyt vielä voimistelijahenkinen Navaran V6-malli. Sen painokiloa kohti voimistelee peräti 0,104 hevosta.

uusiwildtrak-moottori etualallaWildtrakin tehon ja omamassan suhde on 0,091, eli se sijoittuu korkeille sijoille. Mutta mitä tapahtuikaan, kun pääsin liikenteeseen ja painoin kaasupoljinta ensimmäistä kertaa reippaasti? Wisentin kiihtyvyys tuntui melkein kuin millä tahansa siihen asti ajamistani automaattivaihteisista autoista. Mutta toisaalta, en minä raaskinut edes painaa poljinta täysin pohjaan. Se sisäänajo ja muu hysteria hienon auton kulumisesta…

Varsinkin vaihteita itse valikoimalla ja kaasupoljinta rohkeasti käyttämällä tehokkuuden tunnetta ainakin pystyy saamaan, mutta parhaiten moottorin lukemat tulevat esiin ajamisen vaivattomuudessa. Osansa tähän vaikutelmaan tuo automaattinen vaihteisto, mutta moottorista se on kiinni, että mäkien nouseminen tai moottoritien nopeuteen kiipeäminen käyvät tyydyttävän helposti. Ja mitkä äänet moottorista tulevatkaan…

uusiwildtrak-tankin kansi ja täyttöreikäTietysti messevillä lukemilla on hintansa, ja se on se polttoaineen kulutus. Toki Wildtrakin hankkimisesta päättäessäni varauduin korkeampaan kulutukseen, enkä minä jaksa muutenkaan aina vöyhöttää taloudellisuudesta. Olen ajanut kaupungissa ja enintään 30 kilometrin osuuksia maantiellä, ja infokeskus näyttää kulutukseksi 9,6 litraa satasella. Tankkauskuitin ja trippimittarin tiedoista olen kuitenkin saanut jopa yli 11 litran menekin! Kulutusta on siis jäätävä vielä seuraamaan.

Off-road-arsenaali

Tehokas moottori voisi osoittautui kivaksi myös maastossa, jos raaskisin auton viedä maastoon. Jälleen se näkyy: liian hienon auton kanssa on käynyt ristiriitaisesti. Mitä nyt ajoin niitetylle pellolle saadakseni auton hyvään paikkaan kuvattavaksi. Sitten jos jokin päivä vien Wildtrakin off-roadiin, kirjoitan siitä lisää. Nyt esitän mahdollisuuksia tietojeni pohjalta. Siis spekuloin.

Wildtrakin hankkimista olisin tietenkin kahteen kertaan harkinnut, jos sen neliveto ei olisi perinteisesti toteutettu. Tietenkään ilman hidasta välitystäkään ei Ranger olisi parkkiruutuuni ikipäivänä tullut. Perinteisen mekaniikan ohella on kuitenkin Rangerin tietokonevaltainen liukasjärjestelmä. Alkavan talven aikana selviää, riittääkö pyörien jarruttaminen ja väännön rajoittaminen niihin korvaamaan nelivedon käyttämisen liukkailla. Kyllähän nelivedon kytkeminen on suositeltavaa – ja Rangerissa ihanan helppoa –, mutta sillä on haittapuolensa.

uusiwildtrak-rengas ja sormi urassaWildtrakin maastomitat ja kulmat ovat keskimääräistä tasoa, joten niiden kanssa ei niinkään ole murehdittavaa. Kahluusyvyyshän on EU-pickisten huippua eli 80 senttimetriä, joten jos Suomesta löytää juuri näppärän lammikon, voi kuvata hienon loiskevideon. Käytännön elämässä minusta enemmän auton massa ja korkea maavara merkkaavat enemmän, sillä Suomen teissä on välillä suuriakin kuoppia ja niissä paljonkin vettä.

Minulla on siis syytä odottaa Wildtrakilta erinomaisuutta maastossa. Tosin minustahan off-road-möyriminen ei ole lava-auton ensisijainen tarkoitus, vaan kyky kuljettaa tavaraa haastavassakin maastossa. Siihen vasta edellytykset Wildtrakilla ovatkin.

Mitat ja massat

Wildtrakin pituus on 5,36 metriä, kääntösäde 6,2 metriä ja korkeus 1,72 metriä, mutta kyllä pick-upilla silti parkkihalliin kehtaa ajaa. Jyväskylässä Jyväskeskuksen halpa mutta piukka halli on oiva paikka todeta, onko Ranger jo yksinkertaisesti iso ollakseen käytännöllinen auto. Ilmeisesti kattokaide alkaa jo hipoa ainakin katossa roikkuvia opasteita, kun jotain ropinaa olin kuulevinani. Lisäksi kulmat menevät niin läheltä esteitä kaarteissa, että ajaminen vaatii jo rohkeutta. Mutta silti: Wildtrak mahtuu ahtaaseen parkkihalliin.

Tajuttoman iso apu niin parkkihallissa kuin muuallakin pysäköitäessä ja itse asiassa ylipäätään autolla ajettaessa on peruutuskamera. Tähän vaikuttaa toki se, että Wildtrakin kamera on toimiva. Sen värillinen kuva, josta kohteita erottaa hyvin säällä kuin säällä, tulee taustapeiliin. Kuvaan piirtyvät viivat, jotka kertovat auton sijoittumisen kuvan esittämään ympäristöön. Perfektionisti minussa on tyytyväinen, kun auto on paljon helpompi pysäköidä suoraan. Käytännön puoleni taas arvostaa sitä, että auton turvallinen käsitteleminen on viimeinkin helppoa.

Kamera on takalaidassa olevan logon alareunassa. Se ei kovin pahasti likaannu, mutta vaatii putsausta sateilla selkeämmän kuvan saamiseksi. Kun laita on alhaalla esimerkiksi pitkää tavaraa kuljetettaessa, kamera ei tietenkään ole enää kovin hyödyllinen. Silti yhdessä näyttävien – sanan molemmissa merkityksissä – peilien kanssa kamera on jättiplussa. Peruutustutka on toki, mutta sepä ei pidä häiritseviä ääniä; mitä nyt alkaa piipittää kohteen lähestyessä uhkaavasti.

Säilytystilat ja lava

uusiwildtrak-jalat lavan astinlaudallaWildtrakin saaminen Suomessa oli sen verran kummallista, että päädyin ostamaan auton, jossa on kaksi lisävarustetta: Eberspächerin polttoainetta käyttävä lämmitin sekä rullattava alumiininen lavakate. Lavasuojus, joka siis minun sanastossani tarkoittaa lavan sisäpinnat peittävää muovista suojaa, on vakiovaruste, ja ehdottomasti sen pitäisikin olla. Katteessa sen sijaan on kyse käsin käytettävästä suojuksesta, joka peittää lavan ohjaamon takaseinästä lavan takalaitaan asti.

Siinä on muutamia hyviä puolia, mutta niin on huonojakin. Kate rullaantuu lavan ohjaamon puoleiseen päätyyn, ja rullan kotelon huomaakin äkkiä olevan tiellä. On se nyt pkele kun ei saa rankaa tietyssä korkeudessa tuettua etupäätyä vasten! Toiseksi katteen kiinnittyminen johonkin kolmesta pisteestä edessä, keskellä ja takana on tehty vaikeaksi. Kolmanneksi kate vuotaa kuin vuotaakin hieman vettä tiivisteistä huolimatta.

uusiwildtrak-tunkin säilytyslokeroVaikka tällaista lisävarustetta Wildtrakiin ei ota, saa silti todella erinomaisen lavan. Yksi isoimmista plussista on liikuteltavat kiinnityspisteet yllättävän monen kiinteän pisteen lisäksi! Eihän niitä liikuteltavia saa kuin ennalta määrättyihin kaavamaisiin kohtiin, mutta ylipäätään kiinnistyspisteet tarjoavat todella hyvät edellytykset kuorman sitomiseen. Toisaalta pohjan tasolla olevat pisteet lavassa olisi saanut olla. Matalan tavaran sitominen meinaa olla kinkkisempää.

Lavaan saa kuormata maksimissaan 984 kilon edestä kamaa, eli seniorista kantavuus on vähän tipahtanut. Toisaalta kyse on pienistä, voimansiirron rakenteesta määräytyvistä eroista. Peräkärryn massa saa olla enintään 3 200 kiloa.

Alusta ja vaihteisto

uusiwildtrak-mittaristo valot päälläAutomaattinen vaihteisto oli minulle ehdoton. Jo Wildtrakia ostaessani automaatti oli ominaisuus, jonka puuttuessa olisin voinut jäädä vielä odottamaan. Toisaalta samaan aikaan pelkäsin, että automaatti on niskuroija. Vaikka auto onkin villi omien polkujen kulkija, pitäisi vaihteiston toiminnan olla ennakoitavaa ja totutun mukaista. Vaihteiston ohjaaminen taloudellisesti kaasupolkimella on varsin vaikeaa, kun sen mielen liikkeistä ei pääse kärryille.

Onneksi vaihteistoon kuuluu käsikäyttö. Se on älyttömän hyödyllinen, ja puhun nyt vain kaupungissa ajosta. Maastossa mahdollisuus puuttua vaihteiston toimintaan on hyvä olla, mutta jo kaupunkiajossa esimerkiksi paremman moottorijarrutuksen saamiseksi vaihteita on kätevä päästä määräämään. Kuljettaja pystyy valitsemaan suurimman vaihteen, mutta järjestelmä kyllä vaihtaa pienemmälle itsepäisesti aina kierrosten painuessa riittävän mataliksi.

Siinä on puolensa: Kuljettajan ei tarvitse erityisesti haastavassa paikassa huomioida pienemmälle vaihtamista. Kun ylin vaihde on lukittu, hän nimenomaan keskittyy pitämään kierrokset suuren tehon alueella. Silloin järjestelmä ei pääse pienempääkään pykälää laittamaan. Wisentti kuitenkin heittää pienempää vaihdetta välillä yllättävän korkeilla kierroksilla, jolloin homma ei oikein toimi. Vaihteiston ohjaimella on jokin kumma mieltymys tunkea omaa näkemystään tehokkaasta ajamisesta minun reviirilläni. Joko se koneiden kapina alkaa?

uusiwildtrak-käsi vaihdevivullaTaustalla voi olla Rangerin oppiva vaihteisto. Se selvittää, pitääkö kuljettaja ripeistä vai rauhallisista kiihdytyksistä, ja mukauttaa toimintansa jommankumman tyypin mukaiseksi. Minua vain mietityttää jaon mustavalkoisuus: suurimman osan ajasta käytän kaasua mielestäni rauhallisesti, mutta silloin tällöin tekee mieli williintyä. Osaako kone tunnistaa välimuotoja?

Toinen tärkeä voimansiirron osa kulutuksen ja ylipäätään tehokkaan ajamisen kannalta on momentinmuunnin. Automaatti-Rangerissa sellainen on, ja olen sen olemassaolosta äärimmäisen ylpeä. Sitten kun kysytään momun toiminnasta, alkaa puna levitä kasvoille.

Momu nimittäin aiheuttaa korkeamman kulutuksen kuin mihin manuaalilla voisi päästä. Rangerin momussa on oletettavasti lukkokytkin, jolloin tehokkuus paranee liikkeelle lähdön jälkeisissä nopeuksissa. Lisäksi Rangerissa on Fordin aspan mukaan ”tartunta”, mutta en sen rakenteesta päässyt selvyyteen. Joka tapauksessa momu ”tarttuu” kierrosluvun ollessa sopiva, ja silloin kulutus voi painua nollaan.

Mitä tulee vielä ajon taloudellistamiseen, niin Rangerin mittaristossa näkyy vaihdevivun ollessa drive-asennossa vain tunnus D. Käsikäytön alueelle vaihtaessakaan vaihde ei näy, kunnes kuljettaja määrää yhden pykälän isompaa tai pienempää. Käytössä olevan vaihteen oppii kuitenkin tunnistamaan,  mutta sen näyttäminen numeerisesti ei olisi voinut olla liian kallista eikä ainakaan vaikeaa. Samoin olisin muuten kaivannut nopeuslukitsimeen asetetun nopeuden näkymistä numeroin.

Tässä vaiheessa tuskin sen enempää blogin lukijoita kuin kirjoittajaa yllättää se, että Ranger Wildtrak on miellyttävän tasainen menijä. Silti kyydissä istuminen on ryökytystä Jyväskylän kaupungin ylläpitämällä Suomen Rankimalla Tiellä, Heinämäentien hiekkaosuudella, eli SRT-haasteen tulos on EI SELVINNYT. Ehkä minun muistikuvani ovat liialti hapartuneet, tai ehkä Ranger ei ole niin junamaisesti vyöryvä kuin Amarok. Lisäksi kommentin mukaan Isuzun D-Max olisi parempi ajaa ja hiljaisempikin kuin Ranger.

Loppusanat

No niin. Uusi Wildtrak on siis tässä. Tämä kirjoitus visuaalisine lisineen toivon mukaan kertoo tästä mahtavasta autosta kaiken. Olihan kirjoittaminen vaikeaa, kun ensin oli ennakkoon tutustuminen, sitten oli välillä lähes toivoton odotus ja lopulta oli aika tutustua suurenmoiseen lava-autoon. Koko ajan päähän on ponnahdellut ajatuksia, mikä on hyvin, mikä huonosti ja mikä ei olekaan hyvin.

Mutta hetkinen, mikäs tuolla pääkopan perukoilla kaihertaa? Välähdyksiä jostain sinisestä, lava-autolta sekin näyttää… Wildtrak siinäkin lukee. Keltaisella. Sehän on Wildtrak senior. Jäi autoliikkeeseen sinä torstaina.

Perhana.

Senior, ensimmäinen omien polkujen kulkijani, palveli hyvin. Se vain alkoi olla jo vanha tässä nykyajan maailmassa, kun auton täytyy olla yhä vahvemmin liikkuva olohuone. Siis tässä maailmassa, jossa teknologia mahdollistaa ajonautinnon kasvattamisen samaan aikaan, kun ihmiseltä otetaan auton hallintaa pois. Wildtrakissa uudessa on just tasan sopivasti automatiikkaa ja auton ajamista. Vielä siis mielelläni pysyttelen kehityksen mukana.

Ja kyllähän Villi omien polkujen kulkija -titteli siirtyy oivasti uudelle Wildtrakille. Siinä on tajuttomasti ominaisuuksia, joita ei ole muissa lava-autoissa saati sitten autoissa. Se on yhtäältä dynaaminen ja toisaalta järkälemäinen muotoilultaan, se on tyydytyksen tunnetta herättävästi voimakas ja kolossaalinen ja se on niin villin omalaatuisen komea pick-up.

POLOinen testasi Wildtrakin

IMG_2702POLOinen-blogin Jenni kävi pyynnöstäni koeajamassa Wildtrakin. Halusin saada näkemysiä Wisentistä blogaajalta, joka kirurgin tarkkuudella analysoi autoja ja ajamista blogiteksteissään. Jennihän on enemmän ajellut Polon kaltaisilla pienillä autoilla, joten hieman suurempaan Wildtrakiin saa häneltä varmasti erilaisen lähestymistavan!

Jenni kirjoittaa Wildtrakista raportin omaan blogiinsa, mutta pyysin häntä vastaamaan muutaman kysymykseen.

Miksi kiinnostuit testaamaan Wildtrakia?
Kun Aki tarjosi mahdollisuutta testata Wildtrakia, olin heti valmis kuin partiolainen! Wildtrak on jotain niin erilaista kuin B- ja C-segmentin autot, joita itse yleensä koeajan, että oli tosi siistiä päästä sen rattiin.

Lava-autot ovat nykyisin yhtä hyvin varusteltuja kuin henkilöautot. Huomasitko jostain, että et ole Polon tai minkään muunkaan pienen henkilöauton ratissa?
Istuessani Wildtrakin ratin takana unohdin välillä, miten iso auto on alla juuri sen henkilöautomaisuuden takia. Isouden huomasi kuitenkin siitä, että autosta näki hirveän hyvin ulos, koska siinä istutaan tavallista henkilöautoa korkeammalla. Autosta ulos astuminen muistuttaa viimeistään sen koosta, kun jalat eivät ylläkään maahan noin vaan! Toinen asia mikä erotti Wildtrakin tavisautosta oli sen miehekäs äänimaailma: kiihdyttäessä motarille kuuli kyllä, että nyt ei olla liikenteessä millään 1,2-litraisella perheautolla.

Oliko Wildtrakissa jokin aivan toisin kuin olit odottanut?
Olin suoraan sanottuna pettynyt Wildtrakin ajotietokoneeseen. Nykyaikaisissa henkilöautoissa ajotietokoneesta irtoaa vaikka mitä dataa, mutta Wildtrakissa tietoa oli vähän. Lisäksi eri tietojen katselu autolla ajaessa on lähes mahdotonta, sillä näyttöä vaihdetaan painamalla mittaristossa olevaa tikkua, minne käsi pitää pujottaa ratin puolien välistä. Siis vastaava kuin mikä nollaa jossain autoissa trippimittarin.

Testasit Volkswagen Amarokia viime talvena. Miten Wildtrak eroaa Amarokista? Kummasta pidit enemmän?
Volkswagen-fanina haluaisin vastata tietysti Amarok, mutta totta puhuen en pysty muistamaan ominaisuuksia niin tarkkaan, että voisin asettaa autot paremmuusjärjestykseen. Amarokin ajotietokone oli tosin huomattavasti parempi, sillä se on vastaava kuin muissakin Volkkareissa. Muista ominaisuuksista en kuitenkaan osaa sanoa.

Voisiko Wildtrak, tai jokin muu lava-auto, löytyä Polon paikalta jokin päivä?
Hyvin epätodennäköistä. En harrasta mitään, mihin tarvitsisin edes katumaasturia lava-autosta puhumattakaan.

Kuvaile Wildtrak kolmella sanalla!
Upean värinen, miehekäs ja kunnioitusta herättävä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.