Mun WETOpeli: Nissan KingCab 2.4 -88

Mun WETOpeli -sarjassa blogin kävijät kertovat omasta autostaan ja muutenkin esittävät ajatuksia lava-autoilusta. Sarjan aloittaa Juho Torniosta. Jos haluat jutun omasta WETOpelistäsi, ota yhteyttä meikäläiseen.

Mopot, moottorikelkat ja autot on kiinnostahneet minua jo pitkään. Tällä hetkellä avolavan ja maasturin tarvetta paikkaa vm. -88 Nissan KingCab 2.4 litrasela bensakoneela. Siinä on 5-vaihteinen vaihelaatikko, 2H+4H+N+4L -jakolaatikko, takana kitkalukko, eessä avoin tasauspyörästö ja automaattilukot.

16092011212Auton ”heikot puolet” ovat kaasutin ja kärjellinen sytytys, jokka aiheuttaa harhmaita hiuksia ja vaativat välillä säätämistä. Kone sinällään vaikuttas lujalta, vaikka onki enämpi kierroskone.

Auto on alunperin rekisteröity Ruottiin ja tuotu Suohmeen kymmenisen vuotta sitten. Ruottalainen alkuperä näkkyy auton varusteisa, lava on verhoiltu alumiinisella turkkilevylä ja lasikuitulaijoila ja autosa on kattoluukku. Erikoisuutena tuosa on myös ruottalainen kolmiasentonen vetokoukku, jossa on normaalin vetokuulan lisäksi raskhaan kärrin vetokuula sekä jonku laitheen vetämisseen tarkotettu tappi. Autosa on myös lisävalorauta ja vanhat kantikkaat lisävalot.

Ekana kesänä autosta hajos pakki ja kakkonen. Läheiseltä romuttamolta löyty onneksi kohtuuhintanen laatikko ja sain sen vaihatettua nopeasti sopuhinnala. Käsijarruvaijeriki oikutteli heti alkhuun vähin, mutta uuen vaijerin myötä nuoki ongelmat poistu jäätymistä lukkuunottamatta.

kingcab88-lavan kiinnityspisteetLavalla oli alunperin kuormansitomispisteet ylänurkissa ja rengaskoteloitten päälä. Etenki matalan kuorman sitominen näihin pisteissiin oli vaikeaa, joten päätin lisätä niitä. Asensin uuet kuormansitomislenkit lavan pohjale nurkhiin ja pyöränkoteloitten kohile. Järjestelmä on palvellu kohtalaisen hyvin ja miltei kaikenlaiset kuormat saa siottua tukevasti kiinni.

Eellämainittujen lisäksi tuota on hitsailtu aina tarpheen mukhaan ja ruostetta on yritetty torjua muutenki. Sisätiloihin olen asentanu verkot pikkutavaroile vänkärin ovheen ja kathoon. Lisäksi olen laittanu suksikiinnikkeet lavakaahreen, ostanu lumiketingit ja varhmaan jotaki muutaki pientä on tullu tehtyä.

2014-08-25-1681_zpsd4343240Iteasiassa autoista sitä eka hurahti Sierroihin. Ekan oman auton ostin kirjotusten jälkheen. Soli vuen -91 2.0i CLX Sierra. Kesällä 2007 hommasin lisäksi vuen -92 sedan Ghia Sierran. Auto on alkujaan Saksasta, polar grey -värinen ja DOHC-koneella. Autosa on aikalaila net varusteet mitä niihin on tuolloin saanu, paitti ilmastointi ja lukkoperä. Lukkoperän jälkiasensin seuhraavana kesänä, ilmastointi oottaa vielä autotallin hyllyllä.

Sittemmin tuli rahhaa ja ehti kulkehmaan enämpi mettälä opiskeluitten jälkheen. Yhtäkkiä hoksasin tarttevani mettäauton. Ostin tuon Nissanin ja Sierra jäi pyhäautoksi. Ja vaikka Nissanila pääosin nykyään ajeleskelenki, on syän eelheen foortistin. 🙂

Tällä perälä tommonen vanhempi avolava on oikeasthaan kohtalaisen tyypillinen kulkine. Nuita noin 85 – 95 vuosien avolavoja näkkyy tuola kylilä aika paljonki, uuet on ehkä harvemmasa. Etenki vanhat (80- ja 90-luvun) Hiluxit ovat yleisiä. Uskosin että kaikkiaan 2000-lukulaisia avolavoja on selkeästi vähemmän. Verrattuna esimerkiksi Keski-Suomen tilantheesseen voi olla että täällä ihmisillä mennee enämpi rahhaa siihen ite auton käyttöön, jollon sen hankintaan jää vähemmän. Lisäksi täällä ruukaa olla talouvesa useampia autoja, koska kulkinevaihtoehtoja ei juuri ole.

Kuten useimmat täällä, harrastan mettästystä, kalastusta ja muutenki erähommia. Lisäksi omistan mettää, joten heikkoja teitä tullee ajettua. Täällähän sivutiet on pääosin aika heikkokuntosia ja niillä ajeleskelu tuolla Nissanilaki on aikalaista röykkyytystä. Auto kyllä kestää kyyvin ja kuskiki, kun on tottunu, mutta matkustajalla ottaa joskus koville. 🙂 Eihän tuo ajomukavuuelthaan oo ees maantiellä lähelläkkään saman ikäluokan henkilöautoa, paitti jos keli on oikeasti huono, mutta tarkotuksensa ajjaa.

Minua on kiinnostanu tuo uus Ranger sen esittelystä asti. Tavotteena on joskus omistaa tämän uuen mallin 2.2 SuperCab Limited käsivalintaisella vaihteistola, semmonen melkein ”järkiversio”. Tuo tavote on tosin vielä kaukana. Myös eellisen mallin Ranger kelpais, tosin verotussyistä sen häätys olla 2009 tai uuempi. Sitä kun on mieltyny Fordeihin ja sekä eellinen että etenki tämä uus vaikuttaa mielenkiintosilta, niin ei kauaa tarttenu miettiä merkki- ja mallivalintaa tavoteautoksi. Nissania ostaesa harkittin itteasiassa P100:a, mutta siitä ei ole nelivetoversioita ja son turhan pieni, joten sillon joutu sulkehmaan Fordin pois.

kingcab88-yleiskuva sivustaMielesä on pyöriny ajatus, että raivaisin mettäpalstoilleni jonkulaiset urat puun kerräämisen helpottamiseksi. Niillä kulkeminen vaatis avolavalta jonkulaisia maasto-ominaisuuksia. Ei mithään varsinaisia offroad-ominaisuuksia, mutta jotaki kuitenki. Toki voihan niitä puita ajaa talvela likemmäksi kelkalaki.

Toinen mitä kaipaisin tuollaselta autolta on vähässä lumessa, alle polveen, eteneminen (syvemmässä lumessa menhään jo sivakoila tai kelkala). Aina välillä tuo lumessakahluu tuntuu olevan tarpheen sekä täälä kaupungisa että tuola maalla. Ainaki joskus tienpito on niin huonola mallila että henkilöautola kulkeminen on täälä kyliläki hankalaa. Kerran olen joutunu kiskomaan pikkupakettiauton irti naapurin pihan eestä lumipyryn jälkheen.

Uuesa Rangerissa mietityttää oikeitten lukkojen puute, keulan muodon vaikutus kahluuominaisuuksiin ja liukasjärjestelmän toiminnan luotettavuus. Vielä toistaseksi luottasin enemmän mekaanisiin lukkoihin ja vähäsempään elektroniikkaan, kuin tommosseen täysin automaattisseen järjestelhmään – ainaki vaativammissa olosuhteisa. Jos tuo automatiikka toimii kunnola, eikä syö liikaa paloja ja levyjä, niin mikäpä siinä. Mutta jos se pellaa niinku sitikan automaatti, niin sitten voi alkaa ärsyttähmään. 🙂

kingcab88-lumiuralla ajoAvolavoja katellessa oon kiinnittäny huomiota kuorman kiinnitysmahdollisuuksiin. Oon joskus ihmetelly, että miksi niitä kiinnityspisteitä säästellään. Ohan se kuitenki mukavaa että kuorman saa kunnola kiinni kuletuksen ajaksi. Nissanissa oli alunperin 6 paikkaa ja olen ite lisänny toiset 6. Alkuperäset olit vähän hankalissa paikoissa matalaa kuormaa siottaesa. Rangerissa näyttäis kiinnityspisteet olevan ihan fiksusti.

Miksi minua kiinnostaa nimenomaan Limited? Kun haluaa hyvin varustellun auton, on helppo sulkea pois sekä XL että XLT. Se miksi Limited kiinnostaa enämpi ko Wildtrak onki sitten jo henkimaailman hommia. Yks tekijä on lavakaari, en perusta Wildtrakin komposiittisesta kaaresta. Toisaalta Wildtrakin mustat maski, peilit ja takapuskuri sekä niitten tuoma poikkeavuus on jotenki turhan paljon. Ajatus auton järkevyyestä on myös enemmän osa tuota Limitediä. Samoin lienee helpompi asentaa työvaloja yms. pyöreästä putkesta tehtyyn lavakaahreen kuin tommosseen, mikä Wildtrakissa on. Putkeen ei tarvinne tehä reikiä ja vahingoittaa alkuperästä rakennetta.

lk 2942,2 litranen kone edustaa järkevyyttä ja talouellisuutta. Toki isompi konekin kiehtos, mutta tässä tapauksessa siinä on ehkä liikaa kielteisiä vaikutuksia – etenkin kulujen osalta. Mieluiten haluan auton manuaalivaihteilla siksi, etten yksinkertasesti ole vielä ajanut yhelläkhään autola, jossa olis miellyttävä automaattivaihteisto.

Ranger Limitedin hankkiminen on kuitenkin tällä hetkellä vielä kaukana. Vaan mikäs tässä vielä Nissanilla ajellessa. Nämä vanhat työautothan on melkein ikusia. Niihin on helppo hitsata lissää peltiä ja runkhoon palkkia, niin pysyvät kuosisa 🙂

Yksi vastaus artikkeliin “Mun WETOpeli: Nissan KingCab 2.4 -88”

  1. Kyllä hiljaseks veti siun tarina.Empä oo iha äske lukenu noi hyvvee kertomusta.Mie ehin samanlaista vanhaa Nissanii samoihin hommiin tänne savvoon.Mahollisimman vähän elektroniikko ja ihan perus tekniikala.
    Yks on jo löytyny ja lauvantaina mään koeajole.Hyvvee alakavaa kevättä siulle.
    T Ilikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.