Lukko on nyt Suomessakin yksi Rangerin maastovarusteista

Uutena ostettavien Ford Rangereiden varusteiden tarjonta päivittyi hiljattain merkittävästi. Jos ostaja raaskii kasvattaa auton hintaa vielä melkein tuhannella eurolla, saa hän pick-upiinsa Off-road packin. Mahtipontiseen Pakettiin kuuluu siis tasauspyörästön lukko ja kolme suojusta.

Kyllä, se oli siinä. Voitte hakea muualta vinssinne, ketjunne ja isopalaiset renkaanne. Edes alumiinista rimpulalapiota Ford-logoin ette saa.

Off-road Packin ehdoton helmi onkin tasauspyörästön lukko. Kyllä on nykyaika niin mahotonta. Silloin kun minä ostin Rangerini vuonna 2014, niin ei voinut autoon tasauspyörästön lukkoa valita.

Lukkohan täydentää Rangerin runsaalta näyttävää listausta pahojen paikkojen välineistä. Tasauspyörästön lukko on myös harvinaisen selkeää kieltä kirjainsarjojen keskellä, ja sen periaate on perinteinen: järjestelmä lukitsee taka-akselin yhtenäiseksi, jolloin voimaa tulee pitävällä pinnalla olevan pyörän vaatima määrä.

rangerin-mvarustelu-tähän lukon kytkin tulisi
Tasauspyörästön lukon kytkin sijoitetaan alamäkihidastimen kytkimen alapuolelle aivan ratin viereen.

Sähköisen kytkennän ja järjestelmän älykkyyden vuoksi lukon käyttäminen on varsin helppoa. Järjestelmä ei kytke lukkoa, jos tasauspyörästön hammaspyörät eivät pyöri samaa nopeutta tai tasauspyörästöön kohdistuu vääntöä. Käytännössä kuljettajan ei tule painaa kaasua, ja hänen on hyvä myös pitää pyörät suorassa.

Toisaalta auton nopeuden tulee olla alle 30 km/t, jotta lukko kytkeytyy. Järjestelmä vapauttaa lukon, jos nopeus ylittää 40 km/t, ja kytkee sen takaisin nopeuden alittaessa 30 km/t. Mikäli kuljettaja painaa lukon nappulaa nopeuden ollessa yli 40 km/t, lukko kytkeytyy vasta nopeuden alittaessa 30 km/t.

Vaikka lukon kytkemisestä on tehty varsin helppoa, on kuljettajan silti muistettava harkita akselin lukitseminen tarkkaan. Koska akselin pyörät eivät pääse pyörimään eri nopeuksilla, ei pitävällä pinnalla lukkoa saa missään nimessä käyttää – ei varsinkaan käännöksissä. Luistavalla pinnalla, eli esimerkiksi lumihangessa, mudassa tai jäällä, itse ainakin sen sijaan näkisin auton kääntämisen olevan turvallista.

Lukko kannattaa kytkeä aina silloin päälle, kun tilanne maastossa näyttää siltä, että kaikki etenemistä varmistavat keinot on otettava käyttöön. Toisaalta moni ajoura ei ole niin paha kuin miltä näyttää, ja ilman lukkoakin voi off-roadissa pärjätä.

Nimittäin Fordin hypettämä off-road-henkinen liukasjärjestelmä vie oikeasti pitkälle. Lumisohjossa teutaroidessani huomasin, kuinka järjestelmä jarrutti sutivan pyörän. Koska auto roikkui pohjasta, ei siitä silloin tosin ollut apua. Muuten kuitenkin on hyödyllistä estää kaiken voiman hulvaamista sutivaan pyörään ja ohjata se mahdollisesti paremmin pitäviin pyöriin.

Tiellä ajettaessa liukasjärjestelmä estää auton hallinnan menettämistä. Se tekee sen rajoittamalla moottorista pyöriin menevää voimaa sekä jarruttamalla ABS:n kautta pyöriä. Maastossa saattaa kuitenkin olla tarpeellista saada moottorista voimaa pyöriin mahdollisimman paljon, ja siksi järjestelmä voi olla haitallinen maastossa.

Aina kun kuljettaja valitsee Rangeriin hitaan nelivedon, liukasjärjestelmä lakkaa rajoittamasta pyöriin menevää voimaa. Aina kun kuljettaja kytkee tasauspyörästön lukon, liukasjärjestelmä sen lisäksi lakkaa jarruttamasta pyöriä. Muulloin liukasjärjestelmä on täysin toiminnassa.

Mutta kuljettajallapa on silti liukasjärjestelmään yhden sekunnin ja viiden sekunnin valta. Vallan käyttäminen on yhtä monimutkaista kuin sen nimikin.

Auton ollessa kaksivetoisena kuljettaja voi ottaa voiman rajoituksen ja pyörien jarrutuksen pois painamalla nappulaa yhden sekunnin. Auton ollessa nopeasti nelivetoisena yhden sekunnin painallus sen sijaan kytkee pois ainoastaan voiman rajoituksen.

Auton ollessa joko nopeasti tai hitaasti nelivetoisena viiden sekunnin painalluksella kuljettaja voi kytkeä sekä voiman rajoituksen että pyörien jarrutuksen pois.

Jos jo nyt unohdit, kauan piti nappulaa painaa, paina joka kerta vähintään sekunnin ajan. Jo sillä saa liukasjärjestelmän muuttumaan riittävästi.

Kolmas maastossa hyödyllinen Rangerin varuste pitää autoa paikallaan, kun kuljettaja on ylämäessä lähtemässä liikkeelle. Se pitää autoa paikallaan kaksi–kolme sekuntia eli sen ajan, että kuski saa jalkansa jarrulta kaasupolkimelle. Toki jokainenhan osaisi pitää autoa kytkimelläkin paikallaan tai käyttää apuna käsijarrua.

Liukkaalla alustalla liikkeelle pitää lähteä joskus todella varovasti, joten kaasupoljinta ei ainakaan saa potkaista. Järjestelmän pitäisikin jatkaa autoa paikallaan pitämistä siihen asti, että moottorin tuottama voima vähintään pitää auton paikallaan. Näinpä kaasua voi painaa pyörien ja alustan välissä olevan pidon vaatimalla varovaisuudella.

Off-roadissa esiintyvissä jyrkissä alamäissähän ei useinkaan voi vain iloisesti jalkajarrulla jarrutella, koska tällöin pyörät lukkiintuvat ja kuljettaja menettää auton hallinnan. Laskeutuminen ykkösvaihde kytkettynä eli moottorilla jarruttamalla voi toki riittää.

Ranger tarjoaa kuitenkin alamäkihidastimen. Se kytkeytyy alle 60 kilometrin tuntinopeudessa ja toimii alle 35 kilsan tuntinopeudessa. Hidastin lakkaa toimimasta nopeuden ylittäessä 40 km/t ja menee kokonaan pois päältä nopeuden ylittäessä 60 km/t. Se ei toimi tasauspyörästön lukon ollessa kytkettynä.

Kuljettaja voi pienentää ja suurentaa auton nopeutta laskeutumisen aikana käyttämällä ratissa olevia nappuloita. Pitämällä nappuloita painamalla nopeus muuttuu jatkuvasti ja painelemalla lyhyesti nopeus muuttuu noin 1 kilometrin tunnissa kerrallaan. Nopeutta voi muuttaa myös jarrua ja kaasua painamalla. Nopeus ei kuitenkaan kasva, mikäli mäki ei ole riittävän jyrkkä auton liike-energian kasvamiseksi.

Jos Rangerissa on automaattinen vaihteisto, kannattaa off-roadissa myös muistaa S-tila ja varsinkin mahdollisuus määrätä vaihteita. S- eli Sport-tilassa vaihteiston ohjain vaihtaa isommalle tavanomaista korkeammissa kierroksissa, ja korkeita kierroksiahan maastossa monesti halutaan.

Vaihdekepin ollessa Sport-asennossa kuljettaja voi myös sekventaalisesti asettaa isoimman sallitun vaihteen. Ennen jyrkkää ylämäkeä sallisin korkeintaan jonkin kolmesta pienimmästä vaihteesta, ja mudasta ja sohjosta liikkeelle pyrkisin ykkösvaihteella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.