VW:n ajokoulussa pääsi liukasteluradalle ja maastouralle

Moni autoalan yritys saisi ottaa Volkswagenin Suomen osastosta mallia. Maahantuoja on ennakkoluulottomasti tarjonnut minulle ja muillekin autoblogaajille huikeita mutta varmasti hintavia elämyksiä. Tavanomaisempi tarinahan on se, että laitat lafkaan sähköpostia ja hyvällä tuurilla saat vastaukseksi edes automaattisen lomaviestin.

POLOinen-blogin Jenni ehdotti minulle Volkswagenin talviajok… siis Winter Driving Schooliin osallistumista. Jennihän oli ollut tapahtumassa aikaisemmin, mutta halusi siihen osallistua paremmilla keleillä. Volkswagenin tarjoamassa päivässähän olisi luvassa puolet liukkaan kelin radalla ajoa ja puolet maastossa ajamisen koulutusta, ja silloin kaivataan kunnon talvea.

Kiinnostuin tapahtumasta, koska siellä me blogaajat voisimme jakaa ajatuksia. Myös Amarok ja off-road -yhdistelmä sekä muihin ajettavina oleviin hyötyautoihin tutustuminen kiinnosti meikäläistä. Paikalla sattui olemaan myös jyväskyläläisen Pieni punane -blogin Jenni sekä sosiaalisesta mediasta tuttuja autoihmisiä. Olikin mielenkiintoista tavata heidät livenä samoin kuin Volkswagenin porukkaa.

vwtalviajok-aamukahvilla
Volkswagen Suomen Saara Vainio ja POLOisen Jenni kahvittelivat ja somettivat. Kamerani sitten kiinnostui Volkswagen-hyötyajoneuvosta enemmän.

Winter Driving School alkoi Hämeenlinnassa Katisten kartanolla. Matka Jyväskylästä taittui Jennin tasaisessa ja tarkan taloudellisessa Polo-kyydissä. Toiset kun eivät kyttää matkamittaria, pystyin jättämään Wisentin kotikaupunkiin; joskin Amarokien paljoudessa minua alkoi hieman ikävä kaivertaa.

Kartanon navetassa odotti aamukahvi – sekä videotykki. Päivän jokseenkin kuivakkaaksi aluksi pari yhteistyössä olevaa yritystä esittelivät tuotteitaan. Sen jälkeen pääkouluttaja Arto Grönroos kertoi päivän kulusta ja järjestelyistä. Sitten oli kunkin aika napata itselleen jokin pihalla olleista pakettiautoista – varsinaiset off-road-vaihtoehdot eivät kuitenkaan olleet vielä saatavana.

vwtalviajok-piha täynnä hyötyautojaItse hain pihasta automaatti-Transporterin. Manuaalinen Transporter on minulle varsin tuttu peli ja hyvä ajaa, joten halusin testata automaattia. Mikäli vaatisin autolta vain soveltuvuutta tavaran kuljetukseen, VW:n suosittu malli ei olisi hassumpi vaihtoehto. Toistaiseksi uusin Transporter-malli olikin näppärä ja viihdyttävä tavara-auto. Automaattinen vaihteisto pelasi kuin unelma, mutta toisaalta siinä on kaksoiskytkin eikä suinkaan momentinmuunninta. Niin, se on siis DSG.

vwtalviajok-transporterin dsgn valitsinLiukkaan kelin rata oli hauskanpitoa varsinkin jäisen kahdeksikon osalta. Perää sai luistattaa siis ihan luvalla ja turvallisissa olosuhteissa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen auton luistonesto tuli kytkeä pois päältä, jotta voisi havaita eron käyttäytymisessä liukkaissa kaarteissa. Selvästi perä luisuikin herkemmin. Luisuiltaessa pyörät on pidettävä suorassa ja autoa oiotaan kääntämällä rattia perän luisun suuntaan.

Liukkaan radalla harjoiteltiin myös lukkojarrutusta itse valittavasta nopeudesta. Lukkojarrutukset ja niistä seuraavat liukumiset olivatkin jo minulle tuttuja. Koputan tässä puuta ja totean, että onneksi ei ole vielä sattunut mitään. Radalla joka tapauksessa pääsin kokemaan jarrutuksen 90 kilsan tuntinopeudesta. Pääkouluttaja Artolta tuli hyvä pointti, että minun tulisi muistaa pitää katse kaukaisuudessa. Jotenkin kai on enemmän seurannut, että missä kohtaa olisi pitävintä pintaa, mutta myös pitkän matkan suunnitelma pitää pystyä tekemään.

vwtalviajok-liukkaan radalla
Pääkouluttaja Arto Grönroos antoi palautteen lukkojarrutuksen jälkeen. VW:n Saara Vainio otti kamerasta päätellen kuvia.

Kahdeksikkoa ennen oli mahdollista kierrellä pellon ajourilla. Transporterin automaattinen neliveto mahdollisti matkan jatkumisen, vaikka oioin kevyen lumipenkan kautta mutkissa. Off-roadia uhkuva Crafter sen sijaan juuttui lumeen. Tasauspyörästön lukot autossa on, mutta olivatko sitten päällä vai ei, vai olisiko tekniikasta ollutkaan enää apua…

vwtalviajok-crafter jumissa hangessaRuokailun ja kahvittelun jälkeen oli Amarokien vuoro. Volkkarin pick-upit kun tuppaavat olemaan enimmäkseen double cabeja, oli nytkin mahdollista jakaa autot peräti kolmen koululaisen kesken. Repsikan paikan otti ajokouluttaja, ja silloin minua alkoi ahdistaa autokoulutouhu.

Otinkin maastokoulutuksen ensisijaisesti mahdollisuutena selvittää Amarokin maasto-ominaisuuksia. KoeWETO ei off-roadia pahemmin sisältänyt, koska maahantuoja ei täysin lämmennyt ajatukselleni viedä Amarok mehtään. Onneksi nyt tarjoutui kuitenkin tilaisuus kokeilla Amarokin off-road-puolta.

Ajoura sisälsi tiukkoja käännöksiä luonnon esteiden keskellä sekä todella jyrkkiä nousuja ja laskuja. Hyvinhän perinteisesti nelivetoinen pick-uppi siellä meni. Alamäkihidastin takasi turvallisen matkan jyrkissäkin alamäissä, ja tasauspyörästön lukko toi varmuutta erääseen erittäin jyrkkään ylämäkeen. Myös Amarokin maastokulmia havainnollistettiin ja ihan kokeiltiin 30 astetta sivulle kallistuvalla uralla. Kuopissa tuli osoitetuksi se, että vaikka osa pyöristä roikkuisi ilmassa, automatiikka ohjaisi voimaa alustaan kosketuksissa oleviin pyöriin.

vwtalviajok-amarok ristiriippuuKouluttajat laittoivat ketjut autoihin joka ikiseen pyörään maastopuuhien ajaksi. Kuulemma Amarok pärjäisi koko radalla ilmankin, mutta vaikeuksia alkaisi sitten esiintyä muutaman auton liukastettua uraa. Tosin olihan uran pohja kova eikä missään ollut esimerkiksi mutaa tai jäätä, joten eiköhän puheissa ollut perää.

Winter Driving School -päivä oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Harmi, että kahviin ei saanut kermaa ja toisella puoliskolla paino oli liikaa off-road-ajamisen kouluttamisessa. Mielipaha kuitenkin kaikkosi viimeistään silloin, kun järjestäjät antoivat Defan akkulaturin ja limsakaapistakin sai napata juomista paluumatkalle. Käsittääkseni yksityisetkin henkilöt pääsevät Winter Driving Schooliin rahalla, mutta varsinkin aamun esitelmät viittasivat enemmän yrityksille ja yhteisöille suunniteltuun sisältöön.

Amarokin ostajien muistan joskus saaneen kaupan päälle off-road-koulutuksen. Jos maastossa ajamisen ei koe olevan hallussa ja haluaa pick-upillaan mettässäkin päästellä, on koulutus varmasti hyödyllinen. Mikäli off-roadaus sujuu, voi ajokoulu tuntua turhalta ja turhauttavalta. Toisaalta jos liukkaan radallekin päivän aikana pääsee, kannattaa lähteä vaikka vain pitämään hauskaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.