Paukkupakkanen koettaa auton ja minut

Pakkasta on 25 astetta. On kuivaa ja kirkasta sateisen loppuvuoden jälkeen. Ennen kaikkea on hyytävän kylmää, ja kaupunkiasunnossani puhkun vimmaa: haaste on heitetty.

Lähden metsämaalle ottamaan selvää, vieläkö minussa on samanlaista sitkeyttä kuin viisitoista vuotta sitten. Kun edes naamaa kiristävä, sormet tunnottomiksi ruttaava pakkanen ei pitänyt poissa ulkoilman leikeistä.

pakkashaaste-haavat aurinkoa vasten

Loppiaisena vuonna 2016 ei vain olisi kyse leikkimisestä. Liiteriä olisi järkkäiltävä ja puita tehtävä lisää. Mutta ehkä se, niin kuin lapsuuden leikitkin, olisi nautiskelua. Terapiaa mielelle.

Haaste on heitetty myös Rangerille. Viime aikoina on paljon puhuttu autojen ongelmista kireillä pakkasilla. Niitä vielä Suomessakin on. Pakkaan laukkuun työrukkaset ja niiden sisärukkaset, villasukat, topatut työhousut, kahvia ja keksejä.

On huojentavaa käynnistää Wildtrak lämpimässä hallissa. Eberspächer on, mutta siihen ei voi luottaa. Onhan lämmin ympäristö autolle joka tapauksessa paras.

pakkashaaste-pilkonta ylhäältä

Maallapa ei lämmintä hallia ole. Itsestä on silti huolehdittava ensimmäiseksi. Teen ensi töikseni tulet kammarin pönttöuuniin. Koko huonetta ei tarvitse lämmittää. Tehokkaasti lämmittävä tuli riittää.

Sitten on rankakasan vuoro. Syksyllä keräämiäni puita olisi pätkittävä, pilkottava ja pinottava. Kylmä ja kuiva ilma kiristää kasvoja. Moottorisahan hihna on kohmeessa, joten joudun viemään sahan uunin äärelle. Samalla heitän pari puuta liekkeihin.

Huolehdin Wildtrakin moottorista käynnistelemällä sitä noin tunnin välein. Samalla käyn ajamassa metsätiellä ja nautiskelen, kun Wisentti ryntäisee kaasupolkimen painalluksella ja luo taakseen näyttävää lumipössäkkää.

Ja taas on käytävä lisäämässä puuta ja vetristämässä varpaita ja sormia. Turvakengät kopisevat tuvan lattian lankuilla kuin kaviot.

pakkashaaste-huurteinen ikkuna

Vietän työmaalla viitisen tuntia – siihen asti, kun aurinko alkaa painua mailleen. On pakko mennä hetkeksi hiljenemään laskeutuvan auringon kajon äärelle, aukon reunalle, korkean kannon päälle.

Olen äärettömässä hiljaisuudessa, katson kaukaisen taivaanrannan latvarivistöihin ja uppoudun ajatuksiin.

Takkatuli on hiipunut kirkkaanpunaiseksi hehkumaksi. Kuivatan riippulukkoja vielä kuumuudessa ja vaihdan koleassa kammarissa arkivaatteet.

Wildtrak on kylmä, vaikka onkin ollut sammuksissa hetken. Moottori kuitenkin korahtaa näpäkästi käyntiin. Työpäivän tai yön jälkeen startti hinkkaisi pidempään, mutta kyllä kone käyntiin lähtisi. Rankkaa se sille varmasti on.

Eivät paukkupakkaset silti anna lainkaan armoa. Mutta Ranger kestää, ja minä kestän.

pakkashaaste-auringon kajo aukossa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.