Päheä ja toimiva panssari rakentuu osa kerrallaan

Innostukseni moottoripyöräilystä on yllättänyt minut. Pari vuotta sitten 600-kuutioisen katupyörän omistaessani päädyin pitämään pyöräilyä joutavana samojen teiden sahaamisena, ja unohdin prätkät moneksi vuodeksi.

Hondan 250-kuutioisella katuendurolla kuitenkin tuntuu olevan käyttöä, mutta voiko tuota edes moottoripyöränä pitää. Se on semmoinen iso mopo. Jotenkin sellaisena sillä tekee mieli kulkea töihin, käydä Prismassa iltakymmeneltä ja ajella kavereille. Ketterä ja ripeä mutta leppoisa. Ei vaadi asfaltoitua tietä.

honda-crf-syyskuun-tahtitaivaan-alla-kalliolla

Hondalla minun tekee mieli vaikka vain päristellä fiilistelemään. Mikä tekeekään henkiselle hyvinvoinnille parempaa kuin ajaa syyskuun illassa katsomaan korkealta kalliolta auringon laskeutumista kaukaiseen horisontiin. Sitten kun lähitähti on painunut mailleen, lämpimähkössä yössä maaten voi ihmetellä muiden tähtien käsittämättömäntä kaukaisuutta.

honda-crf-ajovarusteet-hinnoin-ja-viivoin

Kun kotiin hiljaisilla teillä palatessani lämpötila on 10 astetta ja vähemmänkin, varusteet ovat olleet testissä ja ennen kaikkea täydennyksessä. Rakastan varustautumista – sitä, kun osa kerrallaan puen ylleni taisteluasun kylmää vastaan -, mutta kitupiikkinä olen täydennellyt panssaria pikku hiljaa sitä mukaa, kun jossakin viima tunkeutuu läpi.

Nyt tosin lämpötila on painunut ihan nollan alapuolelle, joten pyörä on seisonnassa, mutta eiköhän jo maaliskuussa pääse taas ajelemaan. Silloinkin samoille varusteille on satavarmasti tarvetta.

Jo ennen kuin minulla oli pyörääkään tiedossa, ostin Foxin V1-kypärän sekä 100%:n suojalasit. Ne ovat endurokuskin asun päheimpiä osia. Kuitenkin jo elokuun illoissa ajoviima iski nenänpäähän, otsaan ja muihin paljaisiin osiin. Sitten kun satoi, tuntui, kuin sepeliä olisi ropissut kasvoihin.

Millä tahansa farkuilla tai puuvillaisilla housuilla, tennareilla ja Lidlin vaellustakilla pärjäsi silti hyvin varsinkin, kun puin alle urheilijan alushousut ja paidan. No okei, kyllähän olo oli vähän nihkeä, kun eräällä paluumatkalla vesi hölskyi tennarien sisässä.

Käsissä minulla oli aluksi täydellisesti kokonaisuuteen väriltään sopivat Thorin endurokäsineet. Ne kuitenkin kävivät riittämättömiksi nopeasti. Käsillähän minun olisi irrotettava kytkin ja käännettävä kaasua, ja endurokäsineissä ennemmin korostuu suojaus kolhuilta kuin kohmeuttavalta kylmältä.

honda-crf-diadoran-lobsterit-penkilla

Seuraavaksi kaivoinkin kaapista Diadoran lobster-käsineet. Niissä peukalolle on oma osa ja lopuille sormille kaksi osaa. Polkupyöräilyynhän käsineet on tarkoitettu, mutta pitävät käsittämättömän hyvin kylmyyden loitolla satasenkin nopeudessa.

Pian korjasin myös pään alueen ongelman ostamalla 35 euroa maksavan Richan kypärähupun. Hintaa selittänee se, että huppu estää tosi hyvin viimaa ja varmasti myös kypärän pehmusteiden kanssa pitää tärkeän ruumiinosan lämpimänä.

Silmälasit vain tahtovat muodostua ongelmaksi. Suojalasien alla ne väärässä asennossa yksistään painavat kurjasti. Kun laitan kypärähupun nenän päälle, höyrystyvät silmälasit lisäksi herkästi. Pimeässä ja sateessa voi hetkessä näkyvyys olla tasan nolla.

honda-crf-foxin-selkareppu-kooste

Syyskuun lopussa ostin yhden panssarin päheimmistä osista sitten pään suojusten, Foxin 180 Race -housut. Ne lähtivät Motonetin verkkokaupan outletistä noin 40 prosentin alennuksella, mutta koothan meinasivat olla ihan loppu. Minulle 186-senttisenä hoikkana ihmisenä sopiva koko on 34.

Vasta Hondan väriin loistavasti matchaavien housujen myötä alan tuntea itseni varustautuneeksi ainakin kaupungilla näyttäytymiseen. Minua huolestuttikin se, joutuisinko laittamaan Foxit kaappiin odottamaan ensi kevättä, vai pärjäisinkö niillä syksyn koko ajan kylmemmissä keleissä.

Kyllä pärjään. Housut pitävät etuosasta mainiosti tuulta. Alushousut riittävät eristämään kehon tuottaman lämmön, ja itse asiassa kunnolliset motoristin alushousut ostamalla tilanne varmasti paranisi entisestään. Mutta lisäksi endurohousut tarjoavat pyöräilyyn soveltuvan muotoilun sekä suojukset muun muassa säärien kohdalla.

Kaikkien makeinta on se, miltä housut tuntuvat Hondan penkillä: ne tuntuvat oikein tarrautuvan penkin pintaan, ja lisäksi istuutuessa tunnetta jääkylmästä istuimesta ei tule, vaikka pyörä olisi seissyt ulkona. Ihan mielettömän toista luokkaa kuin joissain perus Prisman farkuissa.

honda-crf-ajovarusteet-catit-heinikossa

Foxin housujen lahkeet kapenevat, jolloin ne jäivät vähän hölmön näköisesti Caterpillarin Colorado-kenkien päälle. Siis Catit ovat kestäneet vuodesta 2006 asti, mutta eivät ne loppujen lopuksi ajokengät ole. Esimerkiksi pelkkä asfaltissa oleva vesi hetkessä kastelee ne – tosin vesi ei ilmeisesti pääse läpi.

Havittelin kenkiä, joita varten Foxin lahkeetkin kapenevat: korkeavartisia, tukevia Foxin Comp 5 -ajosaappaita. Niitä, joiden sisäpehmusteet jumalaisesti painautuvat jalkoihin ja jotka kiristämisen jälkeen vievät läpi pahimpienkin esteiden. Jumankauta mikä varustautumisen isoin akti. Minun ja Motonetin hyllyllä ylväästi seisovien kenkien välissä oli vain lompakkoni.

Kinastelumme kesti jonkin aikaa: Foxeilla ei ole kovin miellyttävää niin kuin teknisesti kävellä kaupassa, ja kun et niin hooceenä ajele offia, tarvitsetko noin kalliit kengät? Vaihtoehtona on iso kasa tennareiden näköisiä ja pääasiassa tuntuisia monoja.

Sitten Helsinki-viikonloppuna yllätin lompakon: tein pikku päiväkävelyn syksyn viimeisissä aurinkokeleissä Konalaan ja nappasin Comp 5 -kenkien laatikon kainaloon ja kävelin kassalle. Sen jälkeen mopoilemaan on tullut lähdettyä ihan vain siksikin, että saisi varustautua kenkiin hyvällä syyllä.

Samalla reissulla lompakon lisäksi minulle totaalisena yllätyksenä löytyi 50 euroon alennettu Foxin selkäreppu, joka on paras reppu, mitä minulla on ikinä ollut. Se on yläosastaankin tilava, se näyttää makeelta ja siinä on taskuja ihan joka tarpeeseen.

honda-crf-ajovarusteet-thorin-paita-ja-sormikkaat

Keskivartalostahan puuttuu vielä virallinen koleiden kelien enduroasuste. Lidlin vaellustakki vain toimii tosi hyvin, eikä se maksanut paljon. Uskoisin sen toimivan hyvin siksi, että yksinkertaisesti se vain estää ilmavirran. Allahan ei sitten tarvitse olla kummoista vaatetusta eristämässä ruumiinlämpöä.

Mutta tuskin voin jättää vaellustakkia lopulliseksi keskivartalon suojaksi. Sen väri ei sinänsä sovi kokonaisuuteen, ja siitä puuttuu sci-fimäinen taisteluasun kaltaisuus. Endurokuskin panssari näyttää vaillinnaiselta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *