Näin alkoi katuenduron omistus – ja kenties vaihto

Teiden pinnalla on alkanut jo näkyä sulia kohtia, ja eihän se ihme ole maaliskuun puolivälissä. Lähiviikkojen aikana Honda CRF250 L:n voi ottaa seisonnasta, siis ei vain takaisin liikennekäyttöön mutta myös seisomasta autohallin nurkasta.

Seisonta laski selvästi vakuutusmaksua. Kun pelkkä pakollinen liikennevakuutus, siis ilman kaskoa, maksoi ennen seisontaa 615 euroa vuodessa, seisontaan laiton jälkeen se maksoi 208 euroa. Toki hinta tuosta nousee, kun pyörällä päräyttää liikenteeseen.

Vakuutin Hondan Pop Vakuutuksessa, koska se osoittautui muita selvästi halvemmaksi. Myös tätä kirjoittaessani tekemäni pikaisen vertailun perusteella Pop Vakuutus tarjosi halvimman hinnan.

Laitoin Hondan seisontaan marraskuussa, kun kelit pahenivat riittävästi. En niinkään pelännyt kylmää ja märkää – olinhan panostanut ajovarusteisiin –, mutta pelkäsin liukkautta. Kun ajoneuvo kulkee kahdella pyörällä, kaatuminen on helppoa.

Toisaalta nastarenkaat olisivat voineet turvata menoa. Enemmän enduroa ajava työkaveri sanoi, että kun nastat on, et kaadu. Silti pelkäsin työmatkalle sijoittuvia Kangasvuoren liikenneympyröitä niin paljon, että päätin vain laittaa seisontaan.

Itse asiassa turhan viime tinkaan jääneestä ensimmäisessä eli 1 000 kilometrin huollosta kotiin ajaessani alkoi ensilunta sataa. Ajaessani Jyskästä keskustaan sulaa asfalttia oli vain enää paikoitellen. Toisaalta en kokenut missään vaiheessa luiskahtamisen olevan edes lähellä, joten niin… ehkä talvellakin voisi ajaa.

Huolto jäi viime tinkaan, koska aloin nysvätä kymmenien eurojen kanssa. Kyselin siis sähköpostitse etukäteen huollon hintaa kahdesta Jyväskylässä Hondia huoltavasta liikkeestä. Toinen tarjosi pakettihintaa. Toisen hinta oli hieman halvempi, mutta jos moottorin venttiilejä olisi tarvinnut säätää, työstä ja säätöpaloista olisi tullut lisää hintaa. Säätöä ei kuitenkaan tarvinnut, joten huolto jäi halvemmaksi.

Venttiilin välysten tarkistamisen lisäksi Honda CRF250 L:n ensimmäiseen huoltoon kuuluu moottorin öljyn ja öljynsuodattimen vaihto, ja lisäksi tyhjäkäynti sekä jarrut ja kytkin oli tarkistettava. Voihan tällaista tehdä itse, mutta jos valtuutettu liike ei tee huoltoa, takuu katkeaa.

Tehtaalta tulevan pyörän ajamista edeltävä huolto koostuu pelkistä tarkastuksista, ja siitä oli huolehtinut Bike World. Ostin pyörän ketjun Vantaan-liikkeestä, josta se oli kuljetettava Jyväskylään. Hondan olisin voinut tietysti ajaa, jos en vain olisi ollut liikkeellä Wildtrakilla. Niinpä Rangerin lava pääsi erittäin päheään käyttöön.

Honda CRF250 L painaa valmistajan mukaan 144 kiloa, ja Rangerin lava on noin 80 sentin korkeudessa. Jos lihaksia, välilevyjä ja jänteitä koetellen punnertaisi, pyörän voisi saada ehkä lavalle yksinkin: nostaisi ensin etupyörän takalaidalle ja sitten pyörää tasapainossa pitäen nostaisi takapyörää. No okei, jotenkin olisi samalla estettävä etupyörää kääntyilemästä, joten hintelönä minä ainakin unohdan koko jutun.

Sen sijaan kahdelta aikuiselta nosto ja alas laskeminenkin onnistui ihan hyvin. Yksi vaihtoehtohan on ajaa pyörä vaikkapa lankkua pitkin lavalle, ja takaisin sen saa hyvin jarrulla hilliten melkein yksinkin. Ajaessa tietysti on käsiteltävä pyörää taitavasti. Paras olisikin ajaa kutakuinkin lavan korkeudella olevalta lastaussillalta, mutta sellaisia ei joka liikkeen ja kodin pihassa ole.

Tuskin kuorman sidonnan tarpeellisuutta vähätteleväkään jättäisi prätkän sitomatta, kun se pick-upin lavalla jököttää. Itse ajattelin sitomisesta niin, että isoin apu on tuenta: ensinnäkin pyörän eturengas on lavan etulaitaa vasten estäen prätkää liikkumasta eteenpäin ja toiseksi pyörä pysyy pitkälti pystyssä tukijalan varassa.

Näinpä sidonnassa ajatuksenani oli estää pyörää liikkumasta taaksepäinkään ja kallistumasta tukijalkaa vastapäiseen suuntaan. Käytin kolmea nimellislujuudeltaan 1 000 kilon liinaa – pyörän painon puolestahan olisi riittänyt neljäsosakin siitä –, koska silloin pääsin tilanteeseen, että pyörä ei hievahtanutkaan, vaikka kuinka sitä retuutti ja ravisti.

Jyväskylässä 300 kilometrin päässä sidonta ei ollut edes löystynyt. Soitin kaverin avuksi ja nostimme pyörän takaperin alas niin, että toinen lähetti lavalta ja toinen otti vastaan maassa. Ajelin Hondalla pitkin syksyä, käytin sen tosiaan ensihuollossa ja asetin talviteloille. Talven aikana käynnistelin pyörää muutamia kertoja, ja nätisti katuenduro ykkösellä pärähtikin käyntiin.

Ja tosiaan aivan kohta, tässä maaliskuun lopulla, otan prätkän netissä takaisin liikennekäyttöön, pukeudun panssariin ja ratsastan CRF250 L:llä auringon sulattamille teille.

Niin, ellen sitten innostu huhtikuussa saapuvasta Rally-mallista sen verran, että siitä syntyy kaupat. Sitten prätkää hillitsisinkin ABS-jarruilla, tietäni valaisisivat led-valot ja tankkikin riittäisi pidemmälle. Voi hitto, miten nämä valmistajat aina tuovat houkutuksia meille kuluttajille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *