Lisävalot tuovat kevään pitkään pimeyteen

Se on ympäröinyt meitä yli puoli vuotta. Seitsemän kuukautta, siis rapiat 200 vuorokautta – joka tekee noin 4 800 tuntia –, meitä on piinannut pimeys.

Pimeys on hämärtänyt tiet ja piilottanut jalankulkijat. Räystäät ja portinpielet ovat peittyneet tihkusateiseen mustaan. Sepelin ropistessa työkenkien alla ja viiman purressa kasvoille mieli kaipaa aurinkoa.

Onneksi me osaamme luoda itsekin valoa. On lähivalot, kaukovalot ja pari peruutusvaloakin. Oven auetessa syttyy valo ohjaamon katossa ja askelmassa. Ulos laskeutuessa katkaisijasta päälle iso setti led-työvaloja, ja katso, kevään valoa marraskuun synkkyyteen… Jaa niin, nythän onkin huhtikuu.

Kun lämpimästä ja valoisasta maasta saapuu tänne pohjoiseen auto, oli se sitten kuorma-auto, lava-auto tai henkilöauto, mielellämme ehostamme sen valaistusta.

Pelkästään lisävalot eivät useinkaan tuo iloa vain siksi, että niiden avulla ympäristö valaistuu kuin Suomi kevättalvessa, vaan myös siksi, että autoon tulee järeyttä. Pick-upinkin katolla oleva valopatteri tuntuu mieltä ylentävältä silloin, kun viimeisen vastaantulijan jälkeen napsauttaa katkaisijasta.

Erityisesti uusien autojen omistajia voi kuitenkin hieman arveluttaa. Saanko minä autooni lisäpitkät tai työvalot? Kuinka monta valaisinta saan asentaa ja mihin kohtaan? Joudunko poraamaan reikiä autooni? Ja sekoaako auton monimutkainen sähköjärjestelmä välittömästi?

lisavalot-piirustus-ja-tarvikkeet

Vanhoihin autoihin valot on ollut helppo asentaa itse. Virta on voitu ottaa suoraan akun navasta ja valot sytyttävä komento esimerkiksi auton omien pitkien valojen johdosta. Kymmenien vuosien ikäiseen autoon on jo ehkä viitsinyt kiinnittää pari pulttiakin.

Uusissa autoissa ongelmana on sähköjärjestelmä. Ensinnäkin auton valoja voi ohjata järjestelmä, joka syöttää valoille virtaa aina tarvittaessa. Lisävalot sen sijaan tarvitsevat virtaa jatkuvasti.

Toiseksi jälkikäteen kytketty vieras virtapiiri voi hämmentää auton älykkään järjestelmän. Auton aivoille pitäisi kertoa uudesta virtapiiristä, mutta kertominen taas vaatisi välineitä. Niitä ei välttämättä saa muualta kuin auton valmistajalta.

Lisävalojen asentamisesta omaan autoon voikin kysellä merkkiä edustavilta autoliikkeiltä tai -korjaamoilta. Kävin itse juttelemassa Jyväskylän Autopalella Verneri Jokisen kanssa. Autopale myy muun muassa Nissaneita ja asentaa mieluiten valoja edustamiinsa merkkeihin, mutta voi ihan hyvin selvitellä mahdollisuuksia asentaa valoja vieraaseenkin merkkiin.

Jokisen mukaan lisävalojen hankkimisessa on tärkeintä määritellä, mihin tarkoitukseen valot haluaa. Toiseksi tärkeintä on tietää, miten paljon valoista on valmis maksamaan. Budjetista esimerkiksi määräytyy se, kirkastaako talviöitä kauniin kirkkaalla xenonilla vai tuhnuisen keltaisella halogeenilla.

Valaisimien hinta kapuaa aika reippaasti valotehon myötä. Halogeenit ovat edullisia, mutta eivät nujerra pimeyden valtaa yhtä hyvin kuin vaikkapa xenonit. Valaisimet ovatkin projektin kallein osa, sillä niiden kiinnittämiseksi tarvittavat osat, työ sekä johdot eivät yhdessäkään välttämättä maksa yhtä paljon.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Kuvassa olevan Navaran katolla on led-valot, joiden valovirta on 12 000 luumenia. Luumen ilmaisee valonlähteen eri suuntiin lähettämän säteilyvirran valaisevan osuuden. Vastaavan valovirran saamiseksi tarvittaisiin noin kahdeksan teholtaan 55 watin H3-polttimoa – siis moninkertaisesti enemmän virtaa.

Navaran kaikki led-valot maksavat noin 400 euroa kappale, eli pelkät valaisimet maksavat 1 600 egeä. Ne kahdeksan halogeenipolttimolla toimivaa lisävaloa voisi saada reilulla 900 eurolla, mutta käytännössä setti olisi todennäköisesti laiton ja luultavasti hassun näköinenkin.

Jos valoja asentaa uuteen autoon, saattaa signaalin lukija olla pakollinen. Semmoinen maksaa noin 150 euroa kappale. Jos valot asennuttaa liikkeessä, päälle tulevat toki kustannukset työstä. Jokisen mukaan yksi auto voi vaatia työtä alle parin sadan euron edestä, toinen puolen tonnin.

lisavalot-qashqain-lisapitkat

Lisäksi valot on saatava kiinni johonkin. Monen pick-upin ja maasturin keulassa on jyhkeät metalliset putket, joita kansa kutsuu karjapuskureiksi. Verneri Jokinen kuitenkin huomauttaa, että se on harhaanjohtava nimitys: putket eivät kestä karjan, eikä minkään muunkaan puskemista. Oikeasti putket ovat valorautoja.

Autoon voi saada virallisen valoraudan, eli sen saa kiinnitettyä esimerkiksi ilman reikien poraamista. Jos virallista rautaa tai kiinnityskohtia ei ole, reikiä voidaan porata, mutta mieluiten ne porataan auton runkoon. Muovisiin osiin ja tietenkään auton ulkokuoreen, peltiin, ei mitään porata eikä kiinnitetä.

Valoraudan asentamisen voi kuitenkin estää peräänajovaroitin. Sen anturit sijaitsevat auton keulassa. Jos anturien edessä on valorauta, ne tietysti jatkuvasti luulevat edessään olevan toinen ajoneuvo.

Muutenkin auton sähkötekniikka voi kokonaankin estää lisävalojen asentamisen. Jos autossa on xenon-, led- tai laservalot, ei ehkä mistään saada  virtaa lisävaloille. Vanhoja tuttuja roistoliitoksia, eli johdon liittämistä alkuperäisen johdon kuorittuun kohtaan, Jokisen mukaan vältetään.

Kaikki eivät tokikaan tarvitse nimenomaan lisää ajovaloja. Moni pick-upin omistaja ajaa autolla synkkään metsään kuljettaen lavalla puita, työkaluja, polttoainetta. Kun kuormaa on lähdettävä käsittelemään, kytkee omistaja lavakaareessa tai katolla olevat työvalot.

Verneri Jokinen kertoo, että eniten lisävaloista kysyneisiin kuuluvat maa- ja metsätalouden yrittäjät. Heidän taas voi kuvitella kaipaavan paljolti työvaloja. Niiden lisäämisen autoon kuin autoon pitäisi varmemmin onnistua kuin ajovalojen.

Nimittäin työvalot kytketään päälle erillisellä katkaisijalla, eivätkö ne liity auton valojärjestelmään. Johto työvaloihin voidaan jopa kytkeä suoraan akkuun irrottamatta auton omia virtapiirejä, jolloin tarvetta viestitellä auton aivoille ei ilmene. Toisaalta uusien autojen osalta on silti syytä selvittää, voiko akkuun liittää ulkopuolista virtapiiriä keskustelematta ensin tekoälyn kanssa.

Mutta vaikka valoihin olisikin tarjolla jo virta ja paikka, on vielä selvitettävä juridiset seikat. Se koskee silti lähinnä lisäajovaloja, sillä työvaloja koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Sen sijaan lisäajovalojen, siis useimmiten lisäpitkien, sijainnista, referenssiluvusta ja E-tyyppihyväksynnästä on paljonkin määräyksiä.

Määräyksistä saa jo kiitettävästi tietoa esimerkiksi Valostore.fi:stä ja tietenkin netistä muutenkin. Myös Verneri Jokisen edustama Autopale, kuten muutkin autoliikkeet ja korjaamot, varmasti auttavat.

Mutta lisävalaistusta kannattaa hankkia kiireisesti. Elokuussa se taas pikku hiljaa ympäröi meidät. Ja kyllä, nyt on huhtikuu, mutta kesä katoaa yhtä nopeasti kuin aurinko joulukuussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *