Autovero

Autovero maksetaan Suomessa liikenteessä käytettävistä ajoneuvoista. Vaikka veroa kutsutaan autoveroksi, maksetaan veroa muistakin ajoneuvoista kuin autoista.

Yleensä autovero maksetaan vain silloin, kun auto rekisteröidään ensimmäisen kerran. Yksityishenkilö maksaakin veron lähes aina ajoneuvoa myyvälle yritykselle. Joskus autoveroa on kuitenkin maksettava samasta ajoneuvosta uudelleen, jolloin puhutaan ensirekisteröinnin jälkeisestä autoverosta.

4WETOA-sivuston juttusarja ajoneuvojen verotuksesta

  1. Ajoneuvovero
  2. Autovero
  3. Pakettiauton verotus (tulossa myöhemmin)

Mistä ajoneuvoista autovero maksetaan?

Autoveroa maksetaan henkilöautosta, pakettiautosta ja sellaisesta linja-autosta, jonka omamassa on alle 1 875 kilogrammaa.(Avl 1 §) Myös lava-autoista maksetaan autoveroa, koska ne ovat pakettiautoja. Lisäksi autoveroa maksetaan moottoripyörästä sekä raskaasta nelipyörästä eli L3-, L4– ja L7-luokan ajoneuvoista.(Avl 1 §)

Autovero maksetaan ennen ajoneuvon rekisteröintiä tai käyttöönottoa Suomessa.(Avl 1 §) Käyttöönotto tarkoittaa ajoneuvon käyttöä liikenteeseen Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa.(Avl 2 § 1)

Mitkä ajoneuvot ovat autoverosta vapaita?

Mopoista, skoottereista sekä mopoautoista ja muista kevyistä nelipyöristä, eli L1-, L2-, ja L6-luokan ajoneuvoista, ei makseta autoveroa(Avl 21 §). Myöskään kuorma-autoista ja omamassaltaan vähintään 1 875-kiloisista linja-autoista sekä omamassaltaan vähintään 6 000-kiloisista henkilöautoista ei makseta autoveroa.(Avl 1 §, 21 §)

Pelastusautosta, sairasautosta, invataksista, eläinlääkintäautosta sekä yksinomaan ruumiiden ja hautajaistoimintaan liittyvien kukkalaitteiden kuljetukseen käytettävästä ruumisautosta ja omamassaltaan vähintään 1 875-kiloisesta matkailuautosta ei makseta autoveroa, mikäli ne täyttävät tiettyjen muiden asetusten ehdot.(Avl 21 §)

Ei Suomessa asuvan vapaus autoverosta

Vakinaisesti muussa valtiossa kuin Suomessa asuvan henkilön ei tarvitse maksaa ajoneuvosta autoveroa, mikäli

  • hän on tuonut ajoneuvon maahan väliaikaisesti ja omaa tarvettaan varten
  • hän käyttää 12 kuukaudessa ajoneuvoa enintään 6 kuukautta yhtämittaisesti tai osissa(Vh:n puh.neuv.)
  • ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa
  • käyttö ei liity ajoneuvon ostamiseksi Suomeen(Avl 2 § 2)

Enimmäisajan pidentämisestä määrätään autoverolain 32. pykälässä, vakinaisen asuinpaikan tarkemmasta määritelmästä 33. pykälässä ja tilanteista, joissa enimmäisaikaa ei ole, 34. pykälässä.

Autoverolain 34. pykälän b– ja c-kohdissa määrätään Suomessa asuvan henkilön oikeudesta käyttää ajoneuvoa autoveroa maksamatta, jos hänellä on työpaikka tai hänen työnantajallaan on kiinteä toimipaikka muussa valtiossa kuin Suomessa.

 

Ajoneuvon osien vaihtaminen

Jos jo verotetun ajoneuvon osista vähintään 50 prosenttia vaihdetaan ja sitä käytetään sen jälkeen, ajoneuvoa verotetaan ensi kertaa käyttöön otettavana tai rekisteröitävänä ajoneuvona. Jos ajoneuvossa on itsekantava kori ja kori vaihdetaan, se verotetaan aina uudelleen.(Avl 3 § 1)

50 prosentin osuus lasketaan kanta-ajoneuvosta eli ajoneuvosta, joka on ensi kertaa otettu käyttöön tai rekisteröity Suomessa. Laskemisessa ei oteta huomioon ajoneuvoon myöhemmin tehtyjä muutoksia.(Avl 3 § 2)

Vakuutuksen perusteella lunastettua, tuhoutuneena rekisteristä poistetuksi ilmoitettua ajoneuvoa ei kuitenkaan voida pitää kanta-ajoneuvona, jos ajoneuvo otetaan uudelleen käyttöön tai merkitään rekisteriin. Näin ollen 50 prosentin osuutta ei voi laskea sellaisesta ajoneuvosta.(Avl 3 § 2)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin siitä, miten 50 prosentin osuus lasketaan.(Avl 3 § 1)

Rakenteen, omistuksen tai käyttötarkoituksen muuttaminen

Jos ajoneuvosta ei tarvitse maksaa autoveroa tai jos siitä maksetaan alennettua autoveroa, voi  autoveroa joutua maksamaan ajoneuvon rakenteen, omistuksen tai käyttötarkoituksen muuttuessa.(Avl 46 § 1) Autovero määräytyy niiden perusteiden mukaan, joita olisi sovellettava lajiltaan samanlaiseen käytettyyn ajoneuvoon ajankohtana, jona verovelvollisuus syntyi.(Avl 48 § 1)

Jos ajoneuvo ei enää täytä autoverosta kokonaan vapautumisen tai alennetun veron edellytyksiä, on omistajan tehtävä siitä ilmoitus kuukauden kuluessa Liikenteen turvallisuusvirastolle. Ilmoittamiseen on velvoitettu se omistaja, joka on omistanut ajoneuvon sitä muutettaessa.(Avl 46 § 1)

Liikenteen turvallisuusvirasto velkoo autoveron saatuaan ilmoituksen ajoneuvon muutoksesta. Autoveroa peritään ilman ilmoitustakin havaittaessa, että liikenteessä on käytetty ajoneuvoa, josta pitäisi maksaa autoveroa tai joka ei ole oikeutettu alennettuun autoveroon.(Avl 47 § 1) Vero voidaan periä riippumatta siitä, kauanko muutoksesta on aikaa. Vero on kuitenkin perittävä kolmen vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona muutos on tullut veroviranomaisen tietoon.(Avl 49 § 1)

Muutoksesta aiheutuva autovero peritään siltä, joka on omistanut ajoneuvon sitä muutettaessa. Jos omistajaa ei voida osoittaa, vero peritään siltä, joka omisti ajoneuvon silloin, kun muutos tuli veroviranomaisen tietoon.(Avl 47 § 1)

Muutoksesta aiheutuvaa veroa ei kuitenkaan peritä silloin, kun ajoneuvo merkitään rekisteriin toisen sellaiseen omistukseen, josta ei tarvitse maksaa autoveroa tai joka on oikeutettu alennettuun autoveroon. Merkinnän on tultava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun omistaja on luovuttanut ajoneuvon.(Avl 47 § 1)

Kuka autoveron maksaa?

Autoveron maksaa se, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi.  Osamaksukaupassa verovelvollinen on kuitenkin ostaja, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon haltijaksi.(Avl 4 § 1)

Jos ajoneuvon tuo maahan tai valmistaa Verohallinnon hyväksymä ajoneuvojen maahantuoja tai Suomessa toimiva valmistaja, vastaa maahantuoja tai valmistaja autoverosta. Se voi kuitenkin siirtää vastuun verosta omistajalle tai haltijalle, ellei omistaja tai haltija osoita maksaneensa autoveron määrää maahantuojalle, valmistajalle tai jommankumman edustajalle.(Avl 4 § 2, 4)

Verovastuun siirtämisestä on tehtävä kirjallinen sopimus. Siirtäjän on ilmoitettava siirrosta veroviranomaiselle. Jos siirtäjä ei tee ilmoitusta, ajoneuvon luovuttaja ja luovutuksen saaja tai luovuttajat ja luovutuksen saajat vastaavat verosta yhdessä. Ajoneuvon luovutuksella tarkoitetaan sen omistusoikeuden tai muun hallintaoikeuden luovutusta.(Avl 4 § 3)

Miten paljon maksetaan?

Henkilöauton ja joidenkin pakettiautojen autovero on ajoneuvon yleisestä myyntihinnasta laskettava prosentuaalinen osuus, jonka suuruus määräytyy ajoneuvon CO2-päästöstä.(vero.fi) Esimerkiksi jos auton CO2-päästö on 130 grammaa kilometrillä, on autoveron osuus 21 prosenttia.(Avl:n verotaulukko 1)

Mikäli henkilö- tai pakettiauton CO2-päästö ei ole tiedossa, veroprosentti määräytyy verotaulukon 1 mukaan auton kokonaismassaa ja käyttövoimaa vastaavan laskennallisen hiilidioksidipäästön perusteella. Jos auton kilowatteina ilmaistun tehon ja kilogrammoina ilmaistun kokonaismassan osamäärä on 0,15 tai tätä suurempi, laskennallista hiilidioksidipäästöä korotetaan kertomalla se luvulla 1,5. Hiilidioksidipäästön määrä pyöristetään täysiin grammoihin.(Avl 6 § 2)

Jos henkilö- tai pakettiauton käyttövoima on ainoastaan sähkö, auton autoveron suuruus on 16,9 prosenttia vuonna 2017, 15,9 prosenttia vuonna 2018 ja 14,9 prosenttia vuonna 2019.(Avl 6 § 3, Avl:n verotaulukko 1)

Yleinen myyntihinta

Verohallinnon palvelusta voi hakea sekä uusien että käytettyjen ajoneuvojen yleisiä myyntihintoja. Uusien ajoneuvojen hintatiedot perustuvat kaupallisten toimijoiden ilmoittamiin autoverottomiin hintoihin. Uuden ajoneuvon autovero lasketaan hinnasta, joka saadaan lisättäessä ajoneuvon yleiseen myyntihintaan lisävarusteiden hinta.(vero.fi)

Käytettyjen autojen yleinen myyntihinta on muodostettu niin, että tilastollisella analyysillä muodostetuista hinnoista on vähennetty tavanomaiset alennukset. Yleinen myyntihinta on siis hinta, joka ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa myytäessä se verollisena Suomen markkinoilla kuluttajan asemassa olevalle ostajalle veropäivänä. Siitä hinnasta autovero lasketaan.(vero.fi)

Linja-auton autovero

Uudesta  omamassaltaan alle 1 875 kilogramman linja-autosta maksetaan autoveroa 31,7 prosenttia auton yleisestä myyntihinnasta.(Avl 7 § 1)

L-luokan ajoneuvojen autovero

Moottoripyörän ja L3-, L4– ja L7-luokan ajoneuvon autovero on moottorin iskutilavuuden tai käyttövoiman mukaan seuraava prosenttimäärä ajoneuvon yleisestä myyntihinnasta:(Avl 7 § 2)

Moottorin tilavuus Autovero
enintään 130 cm3 9,8 %
131–255 cm3 12,2 %
256–355 cm3 15,9 %
356–505 cm3 19,5 %
506–755 cm3 22,0 %
756 cm3 tai enemmän 24,4 %
sähkökäyttöinen L-luokan ajoneuvo 12,2 %

Esimerkki: Verohallinnon palvelun mukaan uuden Honda CBR 1000 RR Fireblade -moottoripyörän yleinen myyntihinta on 18 556 euroa. Koska pyörän moottorin tilavuus on 999 cm3, autoveron osuus on 24,4 prosenttia. Autoveron määrä on todennäköisesti siis 0,244 * 18 556 ≈ 4 527,67 euroa.

Koeajettavan ja esiteltävän ajoneuvon autovero

Suomessa myytäväksi tarkoitetusta ajoneuvosta ei tarvitse maksaa autoveroa, kun ajoneuvoja myyvä, valmistava tai maahatuova yritys esittelee tai tarjoaa sitä koeajettavaksi. Autoveroa maksamatta ajoneuvoa voi käyttää enintään yhdeksän kuukauden ajan, ja yksi yrityksen asiakas saa käyttää ajoneuvoa enintään kolmen vuorokauden ajan.(Avl 35 b §)

Ajoneuvon käyttö autoveroa maksamatta edellyttää ennen käytön aloittamista Suomessa sitä, että käytöstä ilmoitetaan Verohallinnolle. Verohallinnon vahvistama ilmoitus on pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä, ellei Verohallinto määrää toisin.(Avl 35 b §)

Vero maksamatta

Yksityinen henkilö yleensä maksaa autoveron myyjälle, ja myyjä huolehtii autoverosta ilmoittamisesta autoverolain 37. pykälän mukaisesti. Eräpäivät määräytyvät 61. pykälän mukaisesti.

Jos autoveroa ei ole maksettu eräpäivänä, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä. Ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä siinäkään tapauksessa, että verovelvollinen ei enää omista tai hallitse ajoneuvoa tai että veroa ei lain perusteella voitaisi enää periä.(Avl 63 § 2)

Ajoneuvoa saa käyttää liikenteessä sitten, kun verovelvollinen tai joku muu on suorittanut veron.(Avl 63 § 2)

Autoveron saaminen takaisin eli vientipalautus

Autoveroa palautetaan hakemuksesta, jos Suomessa verotettu ajoneuvo viedään maasta pysyvästi muualla kuin Suomessa käytettäväksi.(Avl 34 d § 1)

Palautuksen saamisen ehdot ovat seuraavat:(Avl 34 d § 1, Avl 34 d § 2)

  • Ajoneuvoa Suomesta pysyvästi vietäessä sen käyttöönotosta on oltava alle 10 vuotta.
  • Ajoneuvon on oltava liikenöitävässä kunnossa käytön päättyessä Suomessa.
  • Ajoneuvon on oltava poistettu liikennekäytöstä Suomessa.

Veroa palautetaan ajoneuvosta sen verran, kuin mitä ajoneuvolle muodostuisi sillä hetkellä autoveroa verotettaessa sitä käytettynä ajoneuvona.(Avl 34 d § 1)

Palautettavan veron määrää rajoittavat kuitenkin monet ehdot:(Avl 34 d § 2)

  • Vero ei palauteta enempää kuin sitä on ajoneuvosta maksettu.
  • Ajoneuvon arvon nousua vastaavaa veron osaa ei palauteta.
  • Ajoneuvon muuttamisesta aiheutunutta veron osaa ei palauteta.
  • Veroa ei palauteta ajoneuvosta, jota ei ole oikein ilmoitettu verotettavaksi.
  • Jos palautus jäisi pienemmäksi kuin 500 euroa, sitä ei palauteta.

Lisäksi jos ajoneuvon autoveroa on alennettu autoverolain perusteella, palautettavasta summasta vähennetään osa alennuksesta. Osan suuruus on se veron määrä, joka maksettaisiin luovutettaessa ajoneuvo muuhun kuin alennukseen oikeuttavaan käyttöön.(Avl 34 d § 2)

Esimerkki. Pakettiauto oli täyttänyt autoverolain 8. pykälän ehdot, ja sen CO2-tiedosta määräytyvää veroprosenttia oli pienennetty kokonaismassan perusteella 19,6 prosenttiyksikköä. Autovero oli pienentynyt sen vuoksi 4 300 euroa.

Pakettiauton tehoa on vientipalautuksen hakemisen aikaan kasvatettu niin, että 8. pykälän ehdot eivät enää täyty. Veroa joudutaan pakettiauton silloisen ylisen myyntihinnan perusteella maksamaan 3 400 euroa lisää. Vientipalautuksesta vähennetään siis 4 300 – 3 400 = 900 euroa.

Jos ajoneuvo, josta on palautettu veroa, rekisteröidään tai otetaan uudelleen käyttöön Suomessa, ajoneuvo verotetaan käytetyn ajoneuvon verotusta koskevien säännösten mukaisesti ottamatta huomioon ajoneuvon aikaisempaa verotusta Suomessa. Jos palautuksen maksamisesta on kulunut vähemmän kuin kuusi kuukautta, ajoneuvon verotusarvona voidaan pitää vientipalautusta varten määriteltyä arvoa.(Avl 34 d § 5)

Autoveron poistuessa himoittavat autot halpenisivat

Vuosi 2017 on alkanut meidän autoilevien suomalaisten kannalta vauhdikkaasti. Liikenneministeri Anne Berner julkisti tammikuussa liikenneverkon uudistamista koskevan ehdotuksensa.

Nyt valtion Liikenneviraston hallinnoima tiestö siirtyisi erillisen yhtiön hallinnoitavaksi. Tiestö olisi silti edelleen julkisen vallan hallussa, sillä yhtiön omistaisi valtio 65-prosenttisesti ja maakunnat 35-prosenttisesti.

Liikenneministeri ehdotukseen kuitenkin sisältyy erittäin houkutteleva muutos: autovero poistuisi kokonaan. Autoverohan maksetaan uudesta autosta arvonlisäveron lisäksi, ja autoveron suuruus määräytyy CO2-päästöistä. Koska autojen lähtöhinnatkin ovat jo suuria, on autoverokin useita tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Tokihan minkä valtio menettäisi verotulojen pienenemisenä, se ottaisi takaisin auton käyttöön perustuvana maksuna. Aluksi tiestön käytöstä valtio perisi aikaan perustuvaa maksua, ja myöhemmin maksu voisi määräytyä teillä ajettujen kilometrien mukaan. Maksun suuruuteen vaikuttaisivat auton päästöt, eli ekologisuuteen edelleen kannustettaisiin.

Silti monelle ylivoimainen kertasumma katoaisi uusien autojen hinnasta, ja tilalle tulisi siedettävämpi pitkältä ajalta maksettava summa. Autoveron poistamisen lisäksi ajoneuvoveroa sekä polttoaineveroa laskettaisiin.

Vastenmielisen veron katoaminen saa ajatuksen laukkaamaan: monesta elitistisen kalliista autosta tulee roimasti halvempi. Itse olen varsin liekeissä hulppeiden viisipaikkaisten lava-autojen halpenemisesta: pick-upilla voisivat ärjysti ja maastokykyisesti kulkea tavaran lisäksi ihmiset!

Suomessahan lava-autojen autovero on aiheuttanut ongelman, jota muualla Euroopassa ei juuri ole: viisipaikkaisia autoja ei juuri myydä. Muualla niitä meneekin kaupaksi niin hyvin, että valmistajat lanseeraavat pick-upeja viisipaikkaisina. Toki meilläkin remmihyttejä on valtavasti, mutta nimenomaan vain hyttejä: upean korin sisältä löytyvätkin vain etupenkit.

Suomessa onkin myyty paljon tavanomaisempia malleja, ja niissä hinnan muutos ei olisikaan suuri. Niiden lähtöhinta nimittäin on pienempi vähäisemmän varustelun vuoksi. Toinen selitys ainakin eräiden valmistajien mallien osalta on se, että CO2-päästöt ovat pienemmät, jolloin autoveron prosenttikin on pienempi.

Sen sijaan runsaasti varustellut ja paikat viidelle matkustajalle sisältävät kiesit halpenisivat peräti kymmeniä tuhansia euroja. Ford ja Volkswagen varsinkin ovat viisipaikkaisten malliensa osalta todellisia rahanahmijoita.

Riemun keskellä on kuitenkin syytä muistaa, että tässä artikkelissa oion monia mutkia. Kuviin olen laittanut vain autojen hinnastoista autoveron määrän sekä autoverottomat hinnat. Mikäli autovero kerralla poistuisi, myyjät eivät välttämättä jatkaisi myyntiä hinnastojen autoverottomilla hinnoilla.

Toiseksi autoveron poistuminen tuottaisi karvaita tappioita kaikille niille, joilla on auto. Heidän autonsa myyntiarvo laskisi suurin piirtein autoveron verran, mutta itse he aikanaan olisivat maksaneet autoveron verottoman hinnan lisäksi.

Tuskinpa autovero poistuukaan ainakaan vielä ensi vuoden alussa. Verotuksesta päättävä Valtiovarainministeriö ei valmistele autoveron muuttamista liikenneministerin kaavailemalla tavalla. Aiemmin päätetty vuosittainen autoveron alennus kylläkin jatkuu.

Autoverosta olisi ilman muuta minun mielestäni aiheellista kokonaan luopua. Autoveron hävittämisen pitäisi kuitenkin kenties tapahtua yllättävästi, ja auton jo omistaville tulisi hyvittää tappioita.

Itse ainakin voisin unohtaa menneisyyden hävitetyt eurot – onhan uuden auton ostaminen aina tappiollista bisnestä – jos viisipaikkaisen Wildtrakin hinta laskisi autonkuljettajalle sopivaksi. Ja miksei leikkisi ajatuksella vaikkapa kymmeniä tuhansia euroja halvemmasta Audin RS-autosta, Jeepin tehomaasturista tai Ford Raptorista?

Perävaunut ja hinattavat laitteet

Päivitys 13.11.2016: Korjasin aloituskappaleen kirjoitusvirheet. Suomessa sallitut yhdistelmät -kappaleessa kaksi lausetta käsitteli hinattavan laitteen kytkemistä, joten poistin toisen.

Perävaunu on oiva ratkaisu silloin, kun auton kuljetustila loppuu tai se ei alkuunkaan sovi kuorman kuljettamiseksi. Tavaraliikenteessä kärryt taas tehostavat kuljetuksia, kun kuormaa kulkee samalla matkalla enemmän.

Perävaunuja käsittelevä artikkeli on luonteva osa tavaran kuljetukseen erikoistuneen 4WETOA-sivuston tarjontaa. Artikkeli pohjautuu lakiin ja viranomaisten tarjoamiin tietoihin, ja tekstin lähteet olenkin merkinnyt yläviitteisiin. Katso muut tavaran kuljetusta käsittelevät artikkelit täältä.

Nimitykset ja luokitukset

Lain mukaan perävaunu on hinattava ajoneuvo.(Aa 17 § 1) Se on siis ajoneuvo siinä missä henkilöauto tai polkupyöräkin, mutta peräkärryssä ei ole sitä liikuttavaa voimanlähdettä. Siksi hinattava ajoneuvo on tarkoitettu moottorikäyttöisen ajoneuvon vedettäväksi.(Aa 3 § 3)

Hinattaviin ajoneuvoihin kuuluu myös hinattava laite. Sitä ei ole tarkoitettu tavaroiden eikä henkilöiden kuljettamiseen eikä matkailuun.(Aa 17 § 13) Hinattavia laitteita ovat esimerkiksi ajoneuvolla vedettävä aggregaatti, henkilönostin tai työmaakoppi.

Kun käytän tällä sivulla hinattava ajoneuvo -käsitettä, tarkoitan aina sekä perävaunuja että hinattavia laitteita. Kun käsittelen joko perävaunua tai hinattavaa laitetta, käytän jompaakumpaa käsitettä yksistään.

Perävaunut kuuluvat O-luokkaan, jossa alaluokkia on neljä. Kevyet, kokonaismassaltaan enintään 750-kiloiset perävaunut kuuluvat O1-luokkaan. Kokonaismassaltaan yli 750-kiloiset mutta enintään 3 500-kiloiset perävaunut sen sijaan kuuluvat O2-luokkaan. O3-luokan perävaunujen kokonaismassa on yli 3 500 kiloa mutta korkeintaan 10 000 kiloa, ja O4-luokassa ovat kaikki kokonaismassaltaan yli 10 000-kiloiset järkäleet eli raskaan kaluston perävaunut.(Aa 17 § 2)

Perävaunut jaotellaan kokonaismassan lisäksi lähinnä akseleiden sijainnista määräytyvän rakenteen mukaan.

Keskiakseliperävaunu
Keskiakseliperävaunun akseli tai akselit on sijoitettu perävaunun painopisteeseen tai sen lähelle(Aar 11 § 3) eli käytännössä pituussuuntaisesti perävaunun keskelle. Tällöin suurin osa perävaunun kokonaismassasta kohdistuu perävaunun pyöriin eikä niin paljon siihen kohtaan, jossa perävaunu kytkeytyy vetoautoon. Keskiakseliperävaunun vetoaisa ei ole nivelöity(Aar 11 § 3), eli se ei liiku pystysuuntaisesti vaan on kiinteästi perävaunun rungossa kiinni.

pvaunut-tyypit keskiakseliperavaunu amarok

Puoliperävaunu
Puoliperävaunu voidaan kytkeä vain puoliperävaunun vetoautoon tai apuvaunuun eli dollyyn. Puoliperävaunun massasta huomattava osa kohdistuu vetoautoon tai dollyyn(Aar 11 § 3), koska akselit sijaitsevat takana. Kytkemätön puoliperävaunu tuetaan kahden tukijalan varaan.

pvaunut-tyypit puoliperävaunu ka irrallaan

Varsinainen perävaunu
Varsinaisen perävaunun vetoaisa on nivelöity(Aar 11 § 3), joten se liikkuu pystysuuntaisesti. Täten varsinaisen perävaunun vetoaisa ei kohdista merkittäviä pystysuuntaisia voimia vetoautoon(Aar 11 § 3) esimerkiksi tien epätasaisuuksissa vaan mukautuu niihin. Varsinaisessa perävaunussa on oltava vähintään kaksi akselia(Aar 11 § 3). Akseleita onkin aina perävaunun kummassakin päässä. Lisäksi etuakselit ovat osa vetolaitetta, joka on tietysti nivelöity perävaunuun niin, että perävaunu voi pyöriä vetolaitteen pystysuuntaisen akselin ympäri.

pvaunut-tyypit varsinainen perävaunu sora-autosta

Apuvaunu eli dolly
Dolly on keskiakseliperävaunu.(Aar 11 § 3) Sen avulla on mahdollista kytkeä puoliperävaunu sellaiseen ajoneuvoon tai hinattavaan ajoneuvoon, jossa on vetokita. Puoliperävaunuhan ei muuten sopisi vetokitaan, koska puoliperävaunussa ei voi olla vetoaisaa.

Monen suomalaisen raskaan ajoneuvoyhdistelmän vetoautoon on kytketty dollyn avulla puoliperävaunu. Yhdistelmä kuitenkin muistuttaa hyvin paljon kuorma-auton ja varsinaisen perävaunun yhdistelmää.

Suomessa sallitut yhdistelmät

Henkilö- ja pakettiautoon saa kytkeä O1- ja O2-luokan keskiakseliperävaunun, O2-luokan puoliperävaunun sekä O2-luokan varsinaisen perävaunun.(Aakt 32 § 1) Linja-autoon saa kytkeä keskiakseliperävaunun tai kaksiakselisen varsinaisen perävaunun.(Aakt 32 § 2)

Alla olevassa taulukossa ovat sallitut kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmät sekä niiden ammattikieliset nimitykset.

ka + ppv(1 rekka piirros-ka-ppv
ka + ppv + ppv(2 b-juna piirros-ka-ppv-ppv
ka + ppv + kapv(2 lusikka-haarukka piirros-ka-ppv-kapv
ka + vpv täysperävaunuyhdistelmä piirros-ka-vpv
ka + d + ppv(2, (3 moduuliyhdistelmä piirros-ka-d-ppv
ka + kapv(1 piirros-ka-kapv
1) Yhdistelmän pituus saa olla enintään 22,00 metriä(Aakt 32 § 3)
2) Yhdistelmän pituuden on oltava yli 22,00 metriä(Aakt 32 § 3)
3) Jos puoliperävaunussa on teli, puoliperävaunussa on oltava vähintään kaksi ohjautumatonta akselia(Aakt 32 § 3)

Yli 22,00 metrin pituisen yhdistelmän vetoautossa, apuvaunussa ja perävaunuissa on oltava lukkiutumattomat jarrut.(Aakt 32 § 3)

Koska dolly on keskiakseliperävaunu, saa pelkkää dollyakin vetää tiellä ajettaessa. Hinattavan laitteen saa kytkeä kuorma-autoon vain siinä tapauksessa, että yhdistelmän pituus on korkeintaan 22,00 metriä.(Aakt 32 § 3) Pidempi yhdistelmä on kuitenkin mahdollinen, mikäli yhdistelmä kytkentäkatsastetaan.(Aek 13 § 1)

pvaunut-lusikka-haarukka hartolan taukotuvalla
Kuorma-auton, puoliperävaunun ja keskiakseliperävaunun yhdistelmä eli lusikka-haarukka

Hinattavan ajoneuvon käyttö tiellä

Tässä osiossa käsittelen ainoastaan autolla, eli M- tai N-luokan ajoneuvolla, vedettäviä hinattavia ajoneuvoja. Jos käsittelen myös muiden luokkien ajoneuvolla vedettävät hinattavia ajoneuvoja, luokka tai luokat mainitsen erikseen.

Autolla vedettävään hinattavaan laitteeseen sovelletaan samoja vaatimuksia kuin auton perävaunuun.(Trafin ohje s. 2)

Ajo-oikeus ja renkaat

Henkilö- ja pakettiauton sekä hinattavan ajoneuvon yhdistelmän kuljettamiseksi vaaditusta ajo-oikeudesta voit lukea lisää tästä artikkelista. Perävaunun renkaita koskevista vaatimuksista voit lukea tästä artikkelista.

Kuormaaminen sekä mitat ja massat

Kuorman sijoittamisesta perävaunuun voit lukea tästä artikkelista ja sitomisesta tästä artikkelista. Suurimmista sallituista mitoista ja massoista sekä niiden selvittämisestä rekisteriotteesta voit lukea tästä artikkelista.

Suurin sallittu nopeus

Auton sekä perävaunun tai hinattavan laitteen yhdistelmän nopeus saa olla enintään 80 kilometriä tunnissa. Suomessa ei missään tilanteessa ole sallittua ajaa yhdistelmällä kovempaa.(Aakt 3 § 3 a)

Lisäksi erilaiset ajoneuvokohtaiset sekä ajoneuvon rakenteeseen liittyvät määräykset rajoittavat yhdistelmän suurinta sallittua nopeutta. Jos autoon on kytketty hinattava ajoneuvo, joka ei kuulu O1-luokkaan ja jossa ei ole jarruja, on yhdistelmän suurin sallittu nopeus 60 km/t. Lisäksi jos autoon on kytketty hinattava ajoneuvo, jossa ei ole jousitusta–, on suurin sallittu nopeus 60 km/t.(Aakt 3 § 3 a)

Jos ajoneuvoyhdistelmässä on rautapintaisia telaketjuja, on sen suurin sallittu nopeus 20 km/t.(Aakt 3 § 3 g) Tämä ei koske kumirenkaiden ympärille laitettuja lumiketjuja, sillä lumiketjujen käyttöä koskevaa nopeusrajoitusta ei ole.(Lturvan sposti)

Valot ja heijastimet

Perävaunussa on oltava:(A-katsastuksen sposti, D 76/756/ETY)

  • kaksi suuntavalaisinta, joihin voi kytkeä hätävilkutuksen
  • takana olevan rekisterikilven valaisin
  • kaksi takavalaisinta
  • takasumuvalaisin.

Lisäksi jos perävaunun leveys ylittää 1,6 metriä, tulee siinä olla kaksi etuvalaisinta.(A-katsastuksen sposti, D 76/756/ETY)

Jos perävaunu ei kuulu O1-luokkaan ja sen leveys on aisa mukaan luettuna enintään 6 metriä, tulee perävaunussa olla peruutusvalo. Jos edellä mainittu pituus on yli 6 metriä, peruutusvaloja on oltava kaksi.(A-katsastuksen sposti, D 76/756/ETY)

Perävaunussa on lisäksi oltava:(A-katsastuksen sposti, D 76/756/ETY)

  • kaksi kolmiomaista heijastinta takana
  • kaksi ei-kolmiomaista heijastinta edessä
  • sivussa ei-kolmiomaisia heijastimia niin monta, että seuraavat määräykset täyttyvät:

Ajoneuvon keskikolmannekseen on sijoitettava vähintään yksi heijastin siten, että etummaisin heijastin on enintään 3 metrin etäisyydellä ajoneuvon etupäästä. Perävaunuissa tähän luetaan mukaan vetoaisa.

Kahden peräkkäisen heijastimen välinen etäisyys saa olla enintään 3 metriä.

Takimmaisen heijastimen ja ajoneuvon takapään välinen etäisyys saa olla enintään 1 metri.

Jarrut

Kokonaismassaltaan yli 750- mutta enintään 3 500-kiloisissa perävaunuissa, eli O2-luokan perävaunuissa, tulee olla jarrut. Luokkaan O1 kuuluvassa perävaunussa jarrut eivät ole pakolliset.(trafi.fi)

Mikäli O1-luokan perävaunu on jarruton, se saa painaa enintään puolet vetoauton omamassasta mutta kuitenkin aina korkeintaan 750 kiloa.(Aakt 32 a § b)

Luokkaan O3 ja O4 kuuluvissa, eli raskaan liikenteen perävaunuissa on oltava kaikkiin pyöriin vaikuttavat jarrut. Jarrujen on oltava lukkiutumattomat.(D 98/12/EY)

Rekisteröiminen

Ennen kuin ajoneuvoa, mukaan lukien hinattavaa ajoneuvoa, saa käyttää Suomessa, se on rekisteröitävä.(a-katsastus.fi) Ensirekisteröinti tarkoittaa ajoneuvon tietojen merkitsemistä rekisteriin ensimmäisen kerran.

Jotta ajoneuvon voi ensirekisteröidä, sille on tehtävä rekisteröintikatsastus sekä hankittava liikennevakuutus. Lisäksi ensirekisteröitäessä on esitettävä todistus ajoneuvon omistusoikeudesta ja maksetusta autoverosta sekä päätös autoverosta.(a-katsastus.fi) Perävaunusta ei kuitenkaan makseta autoveroa(AvL 1 § 1), joten perävaunua rekisteröitäessä kahta viimeksi mainittua asiakirjaa tuskin tarvitsee.

pvaunut-jarrullisen aisan osat

Mikäli rekisterissä oleviin ajoneuvoa koskeviin tietoihin tulee muutoksia, on ajoneuvo muutorekisteröitävä. Muutosrekisteröintiin velvoittavia tietoja ovat esimerkiksi vakuutusyhtiön vaihtuminen tai omistajan vaihtuminen mutta ei esimerkiksi omistajan nimen tai osoitteen vaihtuminen.(minilex.fi)

Mikäli ajoneuvon rakenteisiin tai varusteisiin tehdään muutoksia, jotka vaativat ajoneuvon muutoskatsastamista, on ajoneuvo muutosrekisteröitävä.(minilex.fi)

Katsastaminen

Hinattavan ajoneuvon saattaa joutua rekisteröintikatsastamaan niin, kuin Rekisteröiminen-luvussa kerrotaan. Muita hinattavia ajoneuvoja koskevia katsastuslajeja ovat määräaikaiskatsastus, muutoskatsastus sekä kytkentäkatsastus.

Määräaikaiskatsastuksessa tarkastetaan, että ajoneuvo on liikenteessä turvallinen ja että ajoneuvosta ei aiheudu liiallisia ympäristöhaittoja. Lisäksi määräaikaiskatsastuksessa valvotaan ajoneuvoon kohdistuvien verojen ja maksujen suorittamista sekä valvotaan rekisterissä olevien tietojen oikeellisuutta.(Trafi.fi)

Kokonaismassaltaan enintään 750-kiloista eli O1-luokan perävaunua ei tarvitse määräaikaiskatsastaa.(Trafi.fi) Myöskään hinattavaa laitetta ei tarvitse määräaikaiskatsastaa.(Trafi.fi)

Kokonaismassaltaan yli 750-kiloiset mutta enintään 3 500-kiloiset eli O2-luokan perävaunut on määräaikaiskatsastettava kahden vuoden kuluttua rekisteriotteeseen merkitystä käyttöönottopäivästä niin, että perävaunut katsastetaan viimeistään kyseisen vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen perävaunut täytyy määräaikaiskatsastaa kahden vuoden välein aina vuoden loppuun mennessä.(Trafi.fi)

Esimerkiksi 1.6.2015 käyttöön otettu O2-luokan perävaunu täytyy katsastaa 31.12.2017 mennessä. Seuraavan kerran perävaunu täytyy katsastaa 31.12.2019 mennessä.

pvaunut-puolikkaan vetopöydän osia
Puoliperävaunun ja sen vetoauton kytkentään kuuluvia osia

Kokonaismassaltaan yli 3 500-kiloiset perävaunut täytyy määräaikaiskatsastaa ensimmäisen kerran viimeistään vuoden kuluttua käyttöönottopäivästä ja sen jälkeen vuosittain.(Trafi.fi) Jos raskas perävaunu on hyväksytty tietyn vetoauton vetämäksi, saa perävaunun määräaikaiskatsastaa sinä aikana, jolloin vetoauto on määräaikaiskatsastettava. Tätä pidetään erilliskytkentäkatsastuksena.(Trafi.fi)

Muutoskatsastuksessa ajoneuvoon tehdyt merkittävät muutokset hyväksytään ja ne merkitään ajoneuvon rekisteriin. Perävaunu täytyy muutoskatsastaa muun muassa silloin, kun sen enimmäismassa tai ulkomitta muuttuu, ja silloin, kun perävaunu muutetaan eläinten tai vaarallisten aineiden kuljetukseen sopivaksi.(Trafi.fi)

Kytkentäkatsastuksessa vetävän ajoneuvon sekä hinattavan ajoneuvon yhdistelmä tai niiden välinen kytkentä hyväksytään. Hyväksyntä vaaditaan kuitenkin vain silloin, kun kyseessä on erikoiskuljetukseen hyväksytty ajoneuvoyhdistelmä. Samoin kytkentäkatsastus vaaditaan silloin, kun ajoneuvojen kytkentälaitteet, sähköjohtojen kytkentä ja paineilmalla toimivien jarrujen letkujen liittimet poikkeavat yleisesti ajoneuvoissa käytettävistä kytkentälaitteista.(Trafi.fi)

Kytkentäkatsastus on pakollinen lisäksi kytkettäessä kuorma-autoon hinattava laite siten, että yhdistelmän pituus ylittää 22 metriä tai että hinattavan laitteen kokonaismassa ylittää kytkinlaitteelle kohdistuva massa mukaan lukien 20 tonnia.(Trafi.fi)

Vakuuttaminen

Liikenteessä käytettävillä ajoneuvoilla on oltava liikennevakuutus. Tämä velvollisuus koskee myös hinattavia ajoneuvoja.(lvk.fi) Niiden rekisteröiminen ei edes ole mahdollista, jos ajoneuvoja ei ole ensin vakuutettu.

Liikennevakuutusta ei kuitenkaan ole pakko ottaa rekisteröinnistä vapautettuun perävaunuun, perärekeen tai hinattavaan laitteeseen. Rekisteröinnistä vapautettuja perävaunuja ovat esimerkiksi moottoripyörän, traktorin ja moottorityökoneen perävaunut.(lvk.fi)

Ajoneuvovero

Ajoneuvovero on auton omistamisesta ja käyttämisestä maksettavaa veroa. Auton omistaja, joskus haltija, maksaa veron sellaisesta autosta, jota ei ole poistettu liikennekäytöstä tai lopullisesti rekisteristä.

Ajoneuvovero maksetaan vuoden mittaiselta ajalta. Maksaja voi myös maksaa veron osissa, jolloin sitä maksetaan useita kertoja vuodessa. Mikäli veron jättää maksamatta, on ajoneuvo käyttökiellossa heti eräpäivää seuraavasta päivästä alkaen.

4WETOA-sivuston juttusarja ajoneuvojen verotuksesta

  1. Ajoneuvovero
  2. Autovero
  3. Pakettiauton verotus (tulossa myöhemmin)

Mistä ajoneuvoveroa maksetaan?

Ajoneuvovero-nimityksestä huolimatta veroa maksetaan vain autoista, sillä sitä maksetaan M- ja N-luokkaan kuuluvista ajoneuvoista. M- ja N-luokkaan kuuluvat ajoneuvot laki taas määrittelee autoiksi.(AnL 10 § 1)

M- ja N-luokkaan kuuluvat henkilöautot, pakettiautot, kuorma-autot ja linja-autot. Maastoautot kuuluvat M-luokkaan ja lava-autot N-luokkaan. (AnL 10 § 2) Ambulanssi, matkailuauto ja ruumisautot ovat erityisiä M-luokan-ajoneuvoja, ja viranomaisten autot ovat erityisiä M- tai N-luokan ajoneuvoja. (AnL 20 §, 21 §, 22 §, 23 §)

Ajoneuvoveroa ei kuitenkaan makseta näistä kaikista autoista. Lähtökohtaisesti veron alaisia ovat henkilöautot, pakettiautot ja kuorma-autot. (Trafi.fi 18.2.2016) Linja-autoista ajoneuvoveroa ei makseta. (AnvL 12 § 5)

Ajoneuvoveroa ei myöskään makseta museoajoneuvoista, pelastus- ja sairasautoista, tietynlaisista puolustusvoimien sotilasajoneuvoista, vientirekisteröidyistä autoista eikä tietynlaisista valtion autoista. Verosta vapaita ovat myös autot, joissa on koenumerokilvet tai joille on myönnetty siirtolupa ajoneuvolain 66 f §:n mukaisesti.(AnvL 12 §)

Ajoneuvoveroa on maksettava rekisteriin merkityistä autoista. Lisäksi veron alaisia ovat ne autot, joiden olisi pitänyt olla rekisteriin merkitty. Vero on maksettava, vaikka auto olisi käyttökelvoton. Auton ilmoittaminen seisonta- tai varastovakuutukseenkaan ei poista verovelvollisuutta. (Trafi.fi 18.2.2016)

Liikennekäytöstä poistetusta autosta ei kuitenkaan tarvitse maksaa ajoneuvoveroa. (Trafi.fi 18.2.2016)

Miten paljon ajoneuvoveroa maksetaan?

Ajoneuvoveron määrää riippuu ensinnäkin siitä, onko kyseessä henkilö-, paketti- vai kuorma-auto. Toiseksi määrään vaikuttaa se, toimiiko auto bensiinillä vai muulla polttoaineella vai kokonaan toisenlaisella voimalla.

Bensiiniautot

Bensiinillä toimivasta autosta maksetaan vain perusveroa. (Trafi.fi 18.2.2016) Perusverot on listattu taulukoihin, jotka löytyvät Trafin sivulta. Veron voi selvittää myös Trafin laskurilla.

Perusvero määräytyy joko auton kokonaismassan tai valmistajan ilmoittaman CO2– eli hiilidioksidipäästöjen arvon mukaan. Vero määräytyy kokonaismassan mukaan aina silloin, kun ajoneuvoliikennerekisterissä ei ole CO2-arvoa. Samoin jos auto on otettu käyttöön ennen tiettyä vuotta, määräytyy vero kokonaismassan mukaan. Kaikkien vuodesta 2008 alkaen käyttöön otettujen autojen perusvero määräytyy päästötiedon mukaan.(Trafi.fi 18.2.2016)

Muut kuin bensiiniautot

Muulla polttoaineella kuin bensiinillä tai kokonaan toisella voimalla  toimivasta autosta maksetaan perusveron lisäksi käyttövoimaveroa. (Trafi.fi 18.2.2016)

Henkilöauton käyttövoimaveron suuruus riippuu siitä, millaisella polttoaineella tai voimalla auto toimii. Vero määräytyy alla olevan taulukon mukaisesti. Taulukossa ilmoitettu summa maksetaan jokaiselta henkilöauton kokonaismassan alkavalta 100 kilogrammalta per päivä. (AnvL 11 § 1, 2)

Diesel 0,055 €
Sähkö 0,015 €
Sähkö ja bensiini 0,005 €
Sähkö ja diesel 0,049 €
Metaanista koostuva polttoaine 0,031 €
Puu- tai turveperusteinen polttoaine (AnvL 12 § 11) (ajoneuvoverosta vapaa)

Pakettiauton käyttövoimaveron suuruus on aina 0,009 euroa jokaiselta kokonaismassan alkavalta 100 kilogrammalta per päivä.

Esimerkki. Lava-auton kokonaismassa on 2 215 kg. Alkavia 100 kilogrammoja on 2 215 / 100 ≈ 23. Käyttövoimaveron suuruus vuodessa on siis 23 * 0,009 * 365 ≈ 75,56 euroa. Tähän lisätään perusvero koko ajoneuvoveron laskemiseksi.

autoverotus-ajonv amarok hämärässä

Kuorma-autot

Kuorma-autoista maksetaan vain käyttövoimaveroa. Mikäli kuorma-auto on varustettu perävaunun vetämiseksi, maksetaan käyttövoimavero vetolaitelisällä korotettuna. (Trafi.fi 18.2.2016) Kuorma-auton alustalle rakennetusta työkoneesta ei makseta käyttövoima- eikä muutakaan ajoneuvoveroa. (AnvL 4 § 2)

Kuorma-auton ajoneuvovero määräytyy alla olevan taulukon mukaisesti. Taulukossa ilmoitettu summa maksetaan jokaiselta kuorma-auton kokonaismassan alkavalta 100 kilogrammalta per päivä.

Esimerkki: Neljäakselisen kuorma-auton kokonaismassa on 24 300 kg ja autoa käytetään varsinaisen perävaunun vetämiseksi. Alkavia 100 kilogrammoja on 24 300 / 100 = 243. Ajoneuvoveron suuruus vuodessa on siis 243 * 0,013 * 365 ≈ 1 153 euroa.

Akseleiden lkm Ei käytetä perävaunun vetämiseksi (AnvL 11 § 4) Käytetään puoliperävaunun vetämiseksi (AnvL 11 § 5) Käytetään varsinaisen tai keskiakseliperävaunun vetämiseksi (AnvL 11 § 6)
Kokonaismassa
enint. 12 000 kg
Kokonaismassa
yli 12 000 kg
2 0,006 € 0,013 € 0,022 € 0,021 €
3 0,008 € 0,008 € 0,013 € 0,014 €
4 0,007 € 0,007 € 0,012 € 0,013 €
5 tai yli 0,006 € 0,006 € 0,010 € 0,012 €

Mikäli kuorma-auto on varustettu perävaunun vetämiseksi, sitä oletuksena katsotaan myös käytettävän perävaunun vetämiseksi. Jos siis kuorma-autoa ei todellisuudessa käytetä perävaunun vetämiseksi, on omistajan tai haltijan siitä erikseen ilmoitettava Trafiin.(AnvL 11 § 3)

autoverotus-ajonv kuorma-autot vetollisä

Kuka ajoneuvoveron maksaa?

Autosta ajoneuvoveroa maksaa se, joka on rekisteriin merkitty auton omistajaksi tai haltijaksi. Jos rekisteriin on merkitty sekä omistaja että haltija, veron maksaa auton haltija. (AnvL 5 § 1)

Veroa on maksettava siitä päivästä lähtien, kun auto ensirekisteröidään, muutosrekisteröidään tai otetaan liikennekäyttöön. Jos auto on ollut verosta vapautettu eivätkä vapautuksen edellytykset enää täyty, veroa maksetaan edellytysten päättymistä seuraavasta päivästä alkaen. (AnvL 8 § 1)

Käytetyn auton myyjä vastaa ajoneuvoverosta vielä päivänä, jona auto myydään. Ostajan verovelvollisuus alkaa seuraavasta päivästä. (AnvL 8 § 1)

Jos auton ajoneuvoveroa ei ole maksettu eräpäivään mennessä, autoa ei saa käyttää liikenteessä. Myöskään auton uusi omistaja ei saa käyttää autoa liikenteessä, jos edellinen omistaja tai haltija ei ole maksanut veroa määrätyssä ajassa. (Anvl 58 § 1) Autoa saa käyttää heti, kun vero on maksettu. (Anvl 58 2)

Veron maksamisen voi todistaa esimerkiksi tiliotteella sekä ajoneuvoverolipulla, jos tieto maksusta ei vielä löydy rekisteristä. (Anvl 59 § 3)

Tästä voi tsekata perustiedot renkaista

Artikkeliin päivitetty 23.12.2016 vaatimus käyttää talvirenkaita raskaissa ajoneuvoissa.

Olemme taas saavuttaneet jokavuotisten rengaskuumotusten syysosan, ja ensimmäiset lehtijutut aiheista Talvi yllätti autoilijat, Milloin saa laittaa talvirenkaat? sekä Kitkat vai nastat? ovat ilmestyneet. Itse otan ihan kevein mielin kitkarenkaiden, aina tarvittaessa saatavilla olevan nelivedon sekä ennakoimisen kanssa.

Tarjoan kuitenkin perustiedot auton pyöristä ennen kaikkea tsekkausta varten: itse esimerkiksi joudun jatkuvasti kaivamaan tiedon siitä, milloin on pakko käyttää talvirenkaita, milloin saa olla nastat ja miten renkaiden kokomerkintä menikään. Nyt tämän tiedon voi tulla tarkistamaan tästä blogijutusta.

Pyörä, rengas ja vanne

Pyörä- ja rengas-sana eivät tarkoita samaa asiaa, vaikka tällainen ajatus voikin olla arkisen puheen perustana. Pyörän on tarkoitus olla se osa, jonka kautta ajoneuvo on kosketuksissa tiehen. Tällaisen roolin takia pyörään kohdistuu myös merkittäviä vaatimuksia: sen on oltava turvallinen monenlaisella pinnalla, mutta siitä huolimatta pyörän ei pitäisi kuitenkaan tehdä ajamisesta huteraa, äänekästä, raskasta tai muuten ikävää.

Auton historian alkuvaiheessa pyörät saattoivat olla puisia, jolloin itse pyörän tarkoitus täyttyi mutta tuskin ajomukavuus oli huippua. Pyörä onkin nykyaikana muutamasta osasta rakentuva kokonaisuus, koska vain tällöin se voi olla turvallinen ja mukava sekä lisäksi pitkäikäinen ja edullinen.

Pyörän osat ovat vanne ja rengas. Rengas asennetaan vanteen ympärille, ja vanne kiinnitetään ajoneuvoon. Vanne valmistetaan teräksestä tai kevytmetalleista, kun taas rengas valmistetaan luonnonkumin ja erilaisten kemikaalien sekoituksesta. Tämän ansiosta rengas muovautuu hyvin tiessä oleviin epätasaisuuksiin ja tarrautuu tien pintaan. Lisäksi materiaali pitää hyvin ilman sisällään.

Pääuran syvyys ja talvirengas

Renkaan pääuran syvyyden tulee olla vähintään 1,6 millimetriä. Tämä koskee autoja, autoon kytkettäviä perävaunuja sekä sellaisia hinattavia laitteita, joiden suurin sallittu nopeus on yli 40 km/t. Pääura sijaitsee renkaan pinnan keskiosassa(16 § 1).

renkaat-renkaan pääurat havainnollistusMikäli renkaan pääuran syvyys on enää hieman yli 1,6 millimetriä, sakot voi vielä välttää mutta rengas ei pidä märällä hyvin. Lähes sileä rengas ei siirrä vettä renkaan ja tien välistä, jolloin rengas voi jäädä ohuen vesikerroksen päälle. Vesiliirron riskin minimoimiseksi pääuran syvyyden on oltava vähintään 4–5 millimetriä(Trafi.fi).

Talvirengas on sellainen rengas, jonka kulutuspinnan uran syvyys on vähintään 3 millimetriä ja jossa on merkintä M + S(Trafi.fi).Merkintä tulee sanoista mud ja snow. Talvirengas on pehmeä ja mahdollisimman joustava. Siinä on runsaasti uria ja sen paloissa on paljon lamelleja.(turvallisetrenkaat.fi)

Talvirengas voi olla kitkarengas tai nastarengas. Kitkarengas-sana on vain nastattoman talvirenkaan nimitys(Trafi.fi), ja selkeintä olisi puhua vain nastattomasta talvirenkaasta ja nastarenkaasta. Joka tapauksessa nastarenkaaseen on upotettu pieniä metallisia nastoja. Laki rajoittaa nastojen määrää, ja väärä nastojen määrä voi johtaa katsastuksessa hylkäämiseen.

Velvollisuus käyttää talvi- tai nastarenkaita

Talvirenkaita on pakko käyttää henkilöautoissa ja pakettiautoissa sekä kokonaismassaltaan enintään 3 500 kilon erikoisajoneuvoissa joulukuun 1. päivästä helmikuun viimeiseen päivään. Lisäksi talvirenkaita on samana aikana käytettävä O2-luokan perävaunuissa(16 § 1).

Samana aikana kuorma- ja linja-autojen vetävissä akseleissa on oltava talvirenkaat, joiden urasyvyys on vähintään 5 millimetriä. Muiden renkaiden sekä perävaunun renkaiden urasyvyyden on oltava vähintään 3 millimetriä.(mtv.fi)

Jos ajoneuvon jollakin akselilla on paripyörät, kummankin puolen renkaista vain toisen tarvitsee olla talvirengas. Talvirenkaita ei tarvitse käyttää lainkaan korkeintaan 20 kilometrin tilapäisissä siirroissa, jotka liittyvät ajoneuvon valmistukseen, maahantuontiin, kauppaan, korjaukseen tai katsastukseen. Talvirenkaat eivät myöskään ole pakolliset museoajoneuvoissa eikä siinä tapauksessa, että autoon tai perävaunuun ei saa talvirenkaita.(16 § 2)

Nastarenkaita saa käyttää marraskuun 1. päivästä maaliskuun 31. päivään. Mikäli toista pääsiäispäivää seuraava maanantai on myöhemmin kuin maaliskuun 31. päivä, saa nastarenkaita käyttää kyseiseen maanantaihin asti.

Nastarenkaita saa käyttää muulloinkin, jos sää tai keli sitä edellyttävät.(17 § 1) Olosuhteet voivat vaatia nastarenkaita jo lokakuun alkupuoliskolla (Hs.fi).

Jos henkilö- tai pakettiautossa, erikoisajoneuvossa tai O1- tai O2-luokan perävaunussa käytetään nastarenkaita, on nastarenkaat oltava kaikissa pyörissä. Tämä ei kuitenkaan koske paripyörien toista pyörää.(17 § 3) Jos O2-luokan perävaunun vetoautossa käytetään nastarenkaita, myös perävaunun pyörissä on oltava nastarenkaat.(17 § 2)

Vanne

Autoissa käytetään teräsvanteita, eli ”peltivanteita”, mutta myös kevytmetalleista valmistettuja vanteita. Yleisimmin kevytmetallivanteet valmistetaan alumiinista, ja niitä kutsutaan siksi alumiinivanteiksi. Moottoripyörissä ja tyylitellyissä autoissakin käytetään puolavanteita, joissa ulkokehän ja navan välillä on teräksisiä puolia. Joissakin kuorma-autoissa voi törmätä Trilex-vanteisiin, jotka eivät ole eheää valua vaan koostuvat muutamasta palasta.

Vanteisiin liittyvä tärkeä käsite on pulttijako, ja myös offset-sanaan voi törmätä.

renkaat-vanteen offset ja pulttijakoJos offsetia muuttaa, vastakkaisilla puolilla olevien pyörien keskilinjojen välinen etäisyys muuttuu. Tätä etäisyyttä kutsutaan raideväliksi. Raideväli saa muuttua enintään 30 millimetriä alkuperäisestä, ellei auton valmistaja muuta ilmoita(10 § 1)

Pyörän koko

Renkaan koko

Renkaan kokoa ilmaisevasta merkinnästä saa sekä suoraan että pienin laskutoimituksin selville pyörän mittoja. Merkintä on muotoa 215/70 R 16 T, ja sen löytää renkaan kyljestä. Merkinnässä olevilla kirjaimilla ei tässä yhteydessä ole niinkään merkitystä, mutta avataanpa numeroita:

renkaat-renkaan mittamerkinnätEnsimmäinen luku siis ilmaisee renkaan leveyden millimetreissä. Tämä on hyvin yksinkertaista. Sen sijaan kauttaviivan jälkeen oleva luku ei olekaan mitta vaan prosenttiluku. Kyseinen luku ilmaisee renkaan profiilisuhteen eli renkaan korkeuden suhteen renkaan leveyteen. Korkeus ei tarkoita koko pyörän halkaisijaa, vaan kumisen osan kyljen korkeutta. Prosenttiluku saadaan vertaamalla kyljen korkeutta renkaan leveyteen. Toisin sanoen kyljen korkeus saadaan kertomalla leveys profiilisuhteen sadasosalla.

Vanteen halkaisijakin on varsin yksinkertainen luku. Sitä voi pitää vanteiden hankkimista ohjaavana arvona: esimerkiksi renkaassa oleva vanteen halkaisija 16 tarkoittaa, että rengasliikkeestä pitää renkaan sisään kysyä 16-tuumaisia vanteita.

Mutta miten renkaita pitäisi oikeastaan vertailla? Jos haluan autooni isommat renkaat, vaihdanko halkaisijaltaan isompiin vanteisiin vai korkeimpiin renkaisiin? Tarkoittaako isompi luku kauttaviivan jälkeen aina korkeampaa rengasta?

Ensimmäiseksi pitää päättää, haluaako kasvattaa renkaan vai vanteen kokoa. Tähän valintaan taas vaikuttaa auton tyyppi. Maastoautoissa vanne ei useinkaan ole suuri, mutta sen ympärillä on sitäkin paksumpi kumikerros. Urheiluautoissa tilanne on taas päinvastainen. Tavallisissa henkilöautoissa ollaan jossakin siinä välillä.

Otetaan esimerkiksi maastoauton omistaja, joka haluaa muhkeammat pyörät ajokkiinsa. Hänellä on 16-tuumaiset vanteet ja niiden ympärillä 215 milliä leveät renkaat. Renkaiden profiilisuhde on 70. Maasturin renkaan puolikas näyttää siis tältä:

renkaat-renkaan aspect ratio 1

Omistaja päättää pitäytyä samoissa vanteissa, mutta hän katselee 315 millimetriä leveää rengasta. Kyseisen renkaan profiilisuhdekin on sama 70. Verrataanpa maasturin nykyisen ja omistajan katseleman renkaan puolikasta:renkaat-renkaan aspect ratio 2

Jos maasturin omistaja siis pitää vanteen halkaisijan ja profiilisuhteen samana ja vertailee vain renkaan leveyttä, sekä renkaan leveys että halkaisija kasvavat. Omistaja kuitenkin huomaa, että 315 milliä leveä pyörä ei mahtuisi kääntymään auton korin sisällä. Siksi hän haluaa kasvattaa vain renkaan korkeutta. Tällöin hänen on pidettävä vanteen halkaisija sekä renkaan leveys samana mutta haettava suurempaa profiilisuhdetta. Omistaja löytää 215 milliä leveän renkaan, jonka profiilisuhde on jo 85 prosenttia.renkaat-renkaan aspect ratio 3

Renkaiden vertaileminen ei siis olekaan niin suoraviivaista. Yleensä rengasliikkeet jaottelevat renkaat ensin vanteen koon mukaan. Näinpä ostaja ohjataan valitsemaan ensin vanteen halkaisija ja sen jälkeen miettimään parasta leveyttä. Sen jälkeen profiilisuhde määrittelee renkaan korkeuden: mitä suurempi profiilisuhde on, sitä paksumpi kerros kumia vanteen ympärille tulee.

Renkaan muhkeuttamisen hauskuus voi loppua lyhyeen, sillä laki rajoittaa renkaan ja vanteen koon muuttamista. Lain määräykset voi oikeastaan esittää niin, että rengas ei missään asennossa saa osua mihinkään auton muuhun osaan. Sen päälle laki määrää varmuuden vuoksi, kuinka paljon tiettyjä mittoja saa korkeintaan muuttaa.renkaat-renkaan mittojen muutos

Esimerkiksi renkaasta 205/70 R 14 ei saa vaihtaa renkaaseen 315/70 R 14. Renkaasta 205/65 R 15 renkaaseen 205/60 R 17 vaihtaminen taas vaatii muutoskatsastuksen.

Mittoja ja massaa rajoittavat liikennemerkit

Yleisesti Suomen teillä saa ajaa ajoneuvoilla, joiden mitat ja massat täyttävät asetuksessa ajoneuvojen käytöstä tiellä määritetyt ehdot. Esimerkiksi ajoneuvon vetävään akselistoon ei saa kohdistua suurempaa massaa kuin 11,5 tonnia ja kolmiakselistoisen ajoneuvon suurin sallittu massa on tilanteesta riippuen 25 tai 26 tonnia.

Joillakin tieosuuksilla ei kuitenkaan ole turvallista ajaa kaikilla ehdot täyttävillä ajoneuvoilla. Tie voi vaikkapa alittaa hyvin matalan sillan tai sen kantavuus on voinut kärsiä aikojen saatossa. Tällaiset tieosuudet merkitään erillisillä liikennemerkeillä.

Yleistä merkeistä

Ajoneuvon mittoja ja massaa rajoittavat liikennemerkit kuuluvat kielto- ja rajoitusmerkkien ryhmään. Suurin osa merkeistä on pyöreitä ja niissä on kaksi väriä niin, että merkin keskellä on keltainen ympyrä ja sen ympärillä punainen kehä. Suurin sallittu mitta tai massa on merkitty mustalla numerolla, ja sen perässä on luvun yksikkö. Kirjain t tarkoittaa tonneja ja m metrejä. Lukema tarkoittaa suurinta sallittua arvoa, eli ajoneuvon massa tai mitta saa olla yhtä suuri kuin lukema mutta ei suurempi.

Merkki 341 määrää ajoneuvon suurimman sallitun pituuden, merkki 342 leveyden ja merkki 343 korkeuden. Merkki 344 määrää ajoneuvon ja merkki 345 ajoneuvoyhdistelmän suurimman sallitun massan. Merkki 346 taas määrää ajoneuvon akselistoon ja merkki 347 teliin kohdistuvan suurimman sallitun massan. Merkkien vaikutusalue alkaa välittömästi merkistä ja ulottuu vastakkaista ajosuuntaa varten asetettuun merkkiin. Käytännössähän vaikutusalueella ei ole useinkaan merkitystä, koska merkkiä ei saa ohittaa ajoneuvolla, joka ei täytä ehtoja.

Kun raskaammilta ajoneuvoilla ajaminen halutaan kieltää melu- tai saastehaittojen takia, voidaan käyttää merkkiä 313 ja 319. Niitä ei voi kuitenkaan käyttää kuorma- tai linja-autojen kieltämiseen sillä perusteella, että kyseiset ajoneuvot olisivat yksiselitteisesti aina liian painavia tai suurikokoisia.

Ennakkoon varoittaminen

Yleensä mittaa ja massaa rajoittavia merkkejä käytetään myös ennakkovaroituksissa. Jos merkki sijaitsee saman tien varrella kuin rajoitettu kohta, on ennakkomerkki muuten sama mutta sen alapuolella on lisäkilpi. Lisäkilvessä on metreissä – ja joskus kilometreissä – ilmoitettu etäisyys rajoitettuun kohteeseen. Jos ennakkomerkki sijaitsee toisen tien varressa, on lisäkilvessä nuoli. Näissä tapauksissa merkin vaikutusalue alkaa lisäkilven osoittamassa paikassa eli tietyn etäisyyden päässä tai sillä risteävällä tiellä, johon nuoli viittaa. Toisin sanoen ennakkomerkin ohi voi ajaa millä tahansa ajoneuvolla, jos esimerkiksi kääntyy toiselle tielle ennen rajoitettua kohtaa.

Merkki 342 ja lisäkilven yhdistelmä varoittaa matalammasta kohteesta ennakkoon. Käytännössä yhdistelmä siis ilmoittaa, että seuraavasta risteyksestä ei kannata kääntyä oikealle yli 4,3 metriä korkeilla ajoneuvoilla. Oikealle kuitenkin saa korkeammillakin ajoneuvoilla kääntyä, koska merkin 342 vaikutusalue ei ala tästä. Sama periaate koskee muitakin rajoitetusta kohdasta ennakkoon ilmoittavia merkkejä.

Yllä olevassa kuvassa oleva merkki 342 ja lisäkilven yhdistelmä varoittaa matalammasta kohteesta ennakkoon. Käytännössä yhdistelmä siis ilmoittaa, että seuraavasta risteyksestä ei kannata kääntyä oikealle yli 4,3 metriä korkeilla ajoneuvoilla.

Oikealle kuitenkin saa korkeammillakin ajoneuvoilla kääntyä, koska merkin 342 vaikutusalue ei ala tästä. Voihan esimerkiksi kuorma-auto joutua ajamaan asiakkaan pihaan juuri ennen korkeusrajoitettua kohtaa olevasta liittymästä. Sama periaate koskee muitakin rajoitetusta kohdasta ennakkoon ilmoittavia merkkejä.

Myös sinisissä opastetauluissa saa käyttää merkkejä 341–347. Tällöin voidaan ilmoittaa, että johonkin paikkaan vievän tien varrella on rajoitettu kohta.

Erikoiskuljetuksissa liikennemerkein osoitettuja painorajoituksia on noudatettava, ellei erikoiskuljetuksen luvassa ole myönnetty lupaa poiketa niistä. Lupa annetaan jokaisesta rajoitetusta tieosuudesta erikseen, eikä erikoiskuljetukselle myönnetty reitti pelkästään oikeuta rikkomaan mahdollisesti reitin varrella olevia painorajoituksia.

mittamassarajat-ennakkotaulu 2- ja3-aksel teli

Yläpuolisessa kuvassa on painorajoitetun sillan ennakkomerkki. Vastaavanlaisissa ennakkomerkeissä ilmoitetaan tiedot seuraavasti: [suurin sallittu akselistoon kohdistuva massa] / [suurin sallittu teliin kohdistuva massa] ([suurin sallittu 3-akselistoiseen teliin kohdistuva massa]) / [ajoneuvon suurin sallittu massa] / [ajoneuvoyhdistelmän suurin sallittu massa]. Tietoa painorajoituksista on jutun loppupuolella.

Kuvan tiellä 700 metrin päässä olevalle sillalle saa ajaa esimerkiksi tukkirekka, joka painaa enintään 60 tonnia ja jonka vetoauto sekä perävaunu painaa enintään 35 tonnia. Tukkirekan teliin ei myöskään saa kohdistua 18:a tonnia suurempaa massaa, ja mikäli telissä on 3 akselistoa, siihen ei saa kohdistua 24:ä tonnia suurempaa massaa.

Mittoja rajoittavat merkit

Ajoneuvon suurin sallittu leveys

Liikennemerkki 341 määrää ajoneuvon suurimman sallitun leveyden. Leveyteen lasketaan myös kuorma. Tavanomaisesti ajoneuvo saa olla leveydeltään enintään 2,6 metriä. Erikoiskuljetuksessa ilman erillistä lupaa käytettävä ajoneuvo taas saa olla enimmillään 4 metriä leveä. Kun kohta tiessä on niin kapea, että siitä ei voi kulkea turvallisesti enintään 4 metriä leveällä ajoneuvolla, käytetään merkkiä 341. Merkissä oleva leveys saa olla enintään 4,0 metriä, koska leveämmissä kohdissa merkki ei ole tarpeellinen.

Ajoneuvon suurin sallittu korkeus

Ajoneuvon suurin sallittu korkeus on vuoden 2013 lokakuusta lähtien saanut olla 4,4 metriä. Liikennemerkki 342 määrittää ajoneuvon suurimman sallitun korkeuden. Sellainen merkki on alapuolisessa kuvassa. Merkkiä käytetään niissä tapauksissa, kun jotakin estettä – yleensä siltaa tai sähköjohtoa – ei voi turvallisesti alittaa 4,4 metriä korkealla ajoneuvolla. Ajoneuvon korkeuteen lasketaan kuorma mukaan.

mittamassarajat-korkeusrajoitus 3-7 metriäAjoneuvon suurin sallittu pituus

Liikennemerkki 343 määrittää ajoneuvon suurimman sallitun pituuden. Vaikka merkissä on vain kuorma-auton kuva, merkki koskee kaikkia ajoneuvoja sekä lisäksi ajoneuvoyhdistelmiä. Ajoneuvon pituuteen lasketaan kuorma mukaan. Merkin 343 tarkoitus on kieltää ajoneuvoja ajamasta sellaisiin paikkoihin, joihin ne eivät sovi tai joissa ne eivät mahdu kääntymään. Helsingissä merkkiä kuitenkin käytetään paljon siihen tarkoitukseen, että ajaminen suurikokoisilla kuorma-autoilla ja yhdistelmillä haluaan kieltää pienillä välikaduilla.

Korkeus- ja leveysmerkkien pelivara

Merkeissä 341 ja 342 ilmoitetaan vapaa leveys ja korkeus. Toisin sanoen merkissä oleva lukema on hieman pienempi kuin rajoitetun kohdan todellinen mitattu leveys tai korkeus. Pääsääntöisesti mitattu arvo pyöristetään alaspäin 0,1 metrin tarkkuudella ja arvosta vähennetään sen jälkeen 0,1 metriä. Esimerkiksi mitattu leveys 3,48 pyöristetään arvoon 3,40. Tästä vähennetään 0,1 ja saadaan liikennemerkkiin lukema 3,3 metriä.

Merkeissä voidaan ilmoittaa myös laskutoimitusten tulosta pienempikin arvo. Esimerkiksi jos silta on vastakkaisen ajosuunnan kaistan yläpuolella matalampi kuin toisella kaistalla, on molempien ajosuuntien liikennemerkkiin mahdollista merkitä matalampi arvo. Jos jonkin matala kohta on nimittäin vaikkapa umpikujan varrella, ei liian korkea ajoneuvo takaisin päin ajaessaan mahtuisi matalammasta kohdasta. Laskutoimituksen tulosta pienempi arvo voidaan ilmoittaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa kapeita kohtia on kaksi peräkkäin ja jälkimmäinen kohta on kapeampi kuin ensimmäinen.

Liikennemerkki 342 sijoitetaan esteeseen ajokaistan keskikohdan yläpuolelle, jos esteen kohdalla on vain yksi kaista tai ohituskielto. Jos kaistoja on useita ja esteen korkeus eroaa eri kaistojen kohdalla vähintään 0,2 metrillä, merkitään kukin kaista erikseen. Tällöin kaistakohtaiset korkeudet ilmoitetaan merkillä 365. Lisäksi esteeseen kaistan yläpuolelle asetetaan merkki 342 niiden kaistojen kohdalla, joissa ajoneuvon korkeutta täytyy rajoittaa.

Ylipäätään ajoneuvon mittoja tai massoja rajoittavan merkin ohittaminen on omalla vastuulla. Esimerkiksi ohjeet pelivaran laskemiseksi on Liikenneviraston ohjeissa, mutta aina sitä ei välttämättä ole merkkejä asennettaessa huomioitu. Lisäksi uudistettu asetus velvoittaa kuljetuksen suorittajan sekä kuljettajan varmistumaan siitä, että ajoneuvolla voi ajaa kuljetukseen käytettävällä reitillä olevien yläpuolisten esteiden ali. Tämä koskee vain yli 4,2 metriä korkeita ajoneuvoja.

Massaa rajoittavat merkit

Ajoneuvon suurin sallittu massa

Liikennemerkillä numero 344 rajoitetaan ajoneuvon massaa. Sen nimitys onkin Ajoneuvon suurin sallittu massa. Merkkiä tapaa usein siltojen yhteydessä sekä sellaisilla pienillä teillä, joiden kantavuutta kelirikko on heikentänyt. Itse asiassa kelirikon tapauksissa merkkiä saa pitää esillä vain niin kauan, kuin kelirikon tietä heikentävä vaikutus kestää.

Merkki koskee ajoneuvon todellista massaa, oli ajoneuvo kuormattu tai ei. Rekisteriotteeseen merkitty suurin sallittu kokonaismassa ei vaikuta siihen, saako merkin rajoittamalle osuudelle ajaa. Tämä selittyy sillä, että rekisteriotteessa on lukema, jonka suuruinen kokonaismassa saa enintään olla. Ajoneuvon kokonaismassa ei välttämättä ole painorajoitetulle alueelle saavuttaessa juuri otteen lukeman suuruinen.

mittamassarajat-15 tonnin painorajoitusAjoneuvoyhdistelmän suurin sallittu massa

Merkki 345 tarkoittaa ajoneuvoyhdistelmän tai ajoneuvon suurinta sallittua massaa, vaikka nimitys on Ajoneuvoyhdistelmän suurin sallittu massa. Jos merkissä on arvo 30 tonnia, ei merkin vaikutusalueelle saa ajaa täyteen kantavuuteen lastatulla viisiakselistosella autolla sen enempää kuin täyteen kantavuuteen lastatulla seitsemänakselistosella täysperävaunuyhdistelmällä. Kuitenkin aivan kuten merkissä 344, on tässäkin kyse todellisesta massasta, joten rekisteriotteen merkinnät eivät merkitse mutta autovaa’an lukema kylläkin.

Jos merkki 345 ei koskisi yhdistelmien lisäksi ajoneuvoja, saisi 30 tonnin rajoituksen sisältävän merkin ohi ajaa ohi vaikkapa 32-tonnisella sora-autolla. Se on aika päivänselvää. Miksi ei sitten voisi käyttää vain ajoneuvon suurinta sallittua massaa rajoittavaa merkkiä? Tähän kysymykseen on hauska vastata esimerkin avulla.

Olkoon Taka-Pajulantiellä merkki 345, jonka mukaan suurin sallittu massa on 50 tonnia. Rekka-Pena tulee kuorma-auton ja varsinaisen perävaunun yhdistelmällä paikalle ja toteaa, että ei saisi mennä ohi 50 tonnia painavalla ajoneuvolla. Ok, asia hyvä, Pena hymähtää. Hänen vetoautonsa ei painakaan kuin 25 tonnia, ja kärrykin on 29-tonninen, joten mikäs siinä, toivottavasti silta ei romahda 54 tonnin yhteispainon alla.

Todella usein massoja rajoittavia merkkejä on jotakin kohtaa varten useita, koska varsinkin silloilla halutaan kaikenkaikkisen massan lisäksi rajoittaa pistemäistä massaa. Alapuolisen kuvan merkkien mukaan pelkästään yhdistelmän sekä yksittäisen ajoneuvon massa ei saa olla suurempi kuin 50 tonnia. Yhdistelmän tai ajoneuvon teliin ei saa kohdistua 16:a tonnia suurempaa massaa – oli telissä akselistoja sitten kuinka monta hyvänsä.

mittamassarajat-saviontien merkit2-akselistoiselle telille sopiva rajoitus voi kuitenkin olla kohtuuton vaikkapa 3-akselistoiselle telille – jakaantuuhan massa laajemmalle alueelle, kun akselistoja on lähekkäin useampi. Näinpä toisinaan merkkien seassa on lisäkilpi, joka rajoittaa erikseen 3-akselistoiseen teliin kohdistuvaa massaa.

Suurin sallittu akselistoin tai teliin kohdistuva massa

Merkeillä 346 rajoitetaan suurinta sallittua akselistoon ja merkillä 347 teliin kohdistuvaa massaa. Normaalistikaan akselistoon kohdistuva massa ei saa olla suurempi kuin 10,0 tonnia, kun kyseessä on muu kuin vetävä akselisto. Vetäväänkään akselistoon ei saa kohdistua enempää kuin 11,5 tonnin massa.

Teliin kohdistuva enimmäismassa vaihtelee 11,5 tonnista 24 tonniin sen mukaan, monta akselistoa telissä on ja mitkä telin akselistojen välit ovat. Joka tapauksessa näillä kahdella liikennemerkillä tarkoitetaan ajoneuvon todellista akselistoon tai teliin kohdistuvaa massaa sillä hetkellä, kun ajoneuvo on merkin kohdalla.

Merkit 346 ja 347 ovat oikeastaan aika vaativia. Miten kuljettaja voi tietää, miten paljon ajoneuvon kokonaismassasta kohdistuu akselistoon ja miten paljon teliin?

Tyhjä ajoneuvo on oletettavasti suunniteltu niin, että sen massa jakautuu tasaisesti etu- ja taka-akselistoihin. Ainakaan tyhjässä ajoneuvossa ei ylity siinä sallitut suurimmat akselistoon ja teliin kohdistuvat massat. Sen sijaan kuormatessaan kuljettajanhan tulisi tietää, kuinka kuorman massa jakautuu akselistoihin ja teliin. Jos kuorma on sijoitettu tasaisesti koko kuormatilan pituudelta, pysyvät myös akselistoon ja teliin kohdistuvat massat todennäköisesti sallituissa puitteissa.

Tällöin ratkaisevaa onkin ajoneuvossa sallittu suurin akselistoon ja teliin kohdistuva massa. Otetaan esimerkiksi kolmeakselistoinen kuorma-auto, jonka etuakseliston suurin sallittu massa on 8 tonnia ja telin 19 tonnia. Lasse Rahtari on lastannut auton täyteen ja sijoittanut kuorman tasaisesti, jolloin massat pysyvät sallituissa rajoissa mutta ovat lähellä enimmäisarvoja. Seuraavassa kuvassa on erilaisia merkkejä ja niiden yhdistelmiä sekä Lassen auto.

mittamassarajat-saako vaikutusalueelle ajaaTeliin kohdistuvaa massaa rajoittavan merkin tulkinnasta on lainsäädännössä eräs poikkeus. Poikkeus koskee ensinnäkin ajoneuvoja, joissa on kaksiakselistoinen teli ja telin akselistojen väli on vähintään 1,5 metriä. Toiseksi se koskee ajoneuvoja, joissa on kolmeakselistoinen teli ja telin kaikki kolme akselistoa ovat käytössä, siis tienpinnassa kiinni. Tällaisten ajoneuvojen teliin kohdistuva massa saa ylittää liikennemerkissä 347 ilmoitetun lukeman siten, kuin ajoneuvon rekisteriotteessa asiasta on määritelty.

Ajoneuvojen suurimmat sallitut mitat ja massat

ARTIKKELIN PÄIVITYKSETOlen päivittänyt 28. huhtikuuta 2017 auton ja yhdistelmän massan sekä päämittojen muutokset, jotka tammikuussa 2017 tulivat voimaan.

Hyppää suoraan asiaan

Ajoneuvojen suurimmat sallitut mitat
Perävaunujen suurimmat sallitut mitat
Ajoneuvoyhdistelmien suurimmat sallitut mitat
Siltasääntö
Vaatimus vähimmäistehosta
Autojen suurimmat sallitut massat
Perävaunujen suurimmat sallitut massat
Ajoneuvoyhdistelmien suurimmat sallitut massat

Ovatko määräykset suurimmista sallituista mitoista ja massoista painajaismainen, hämyinen kuva lukemattomista erilaisista kilo- ja tonnimääristä sekä yhä vain uudesta poikkeuksesta poikkeukseen? No, sitä ne määräykset itse asiassa todellisuudessa ovat. Sen vuoksi 4WETOA-saitilla on kunnia tarjota tieto enimmäismitoista ja -massoista selkeästi yhdellä sivulla. Onhan kyse tavaran kuljettamista käsittelevästä blogista.

Parhaina päivinä satakunta kävijää vetävä artikkeli on nyt huippukunnossa: Tieto on selkeästi jäsenneltynä ja lähteet on asiallisesti merkitty. Kieli on selkeää ja sääntöjen mukaista.

Eiköhän sitten mennä itse asiaan.

Omamassa ja kokonaismassa

Omamassa tarkoittaa ajoneuvon massaa silloin, kun ajoneuvo on ajokuntoinen. Omamassaan luetaan kuljettaja, kaikki tavanomaiset varusteet, vararengas, työkalut, voiteluaineet, jäähdytysneste ja 90 prosenttia polttoaineesta. Matkailuauton omamassaan luetaan lisäksi 90 prosenttia juomavesi- ja kaasusäiliöiden sisällöstä. Kuljettajan massaksi on laskettava 75 kiloa.(Katsastajan käsikirja s. 15)

Kokonaismassa tarkoittaa suurinta sallittua massaa, joka ajoneuvolla saa olla kuormattuna(Katsastajan käsikirja s. 15). Kokonaismassa ei siis tarkoita ajoneuvon todellista massaa, vaan kyseessä on täysin ennalta määrätty raja-arvo. Kokonaismassa merkitään rekisteriotteen tekniseen osaan eli I-osaan kohtaan Tieliikenteessä sallittu suurin kok.massa.(Turun Sanomat 18.5.2015) Kokonaismassan on yleensä määrittänyt ajoneuvon tai alustan valmistaja, ja arvo perustuu ajoneuvon rakenteeseen ja suorituskykyyn(Katsastajan käsikirja s. 15).

Hinattava ajoneuvo ja laite sekä perävaunu

Hinattava ajoneuvo on ajoneuvo, joka kytketään eikä se kulje omalla käyttövoimalla. Hinattavia ajoneuvoja ovat perävaunut sekä hinattavat laitteet.(3 § 3) Hinattavia laitteita ovat esimerkiksi ajoneuvolla vedettävät aggregaatit sekä työmaakopit. Lue perusteellisemmin hinattavista ajoneuvoista ja perävaunuista tästä artikkelista.

Rekisteriotteen arvot

Lastatessaan ajoneuvoa kuljettajan tulee selvittää, kuinka paljon tavaraa hän voi lastata. Tällöin hänen on ensisijaisesti tutustuttava ajoneuvon – ja perävaunua käyttäessään myös perävaunun – rekisteriotteeseen, johon on merkitty ajoneuvon suurimmat sallitut massat. Niitä on noudatettava ensisijaisesti.(19 a § 1)

Niin sanotun ajoneuvon kantavuuden, eli suurimman sallitun kuorman massan, saa selville vähentämällä kokonaismassasta omamassan. Rekisteriotteessa kokonaismassa on kentässä Tieliikenteessä suurin sallittu kokonaismassa ja omamassa kentässä Ajoneuvon omamassa. Tämä pätee niin vetoautoihin kuin perävaunuihin.(Turun Sanomat 18.5.2015)

Perävaunua kytkettäessä on huomioitava vetoauton rekisteriotteeseen mahdollisesti merkitty perävaunumassa. Rekisteriotteessa perävaunumassasta on kaksi arvoa, joista toinen koskee jarrullista ja toinen jarrutonta perävaunua. Jos perävaunussa ei ole jarruja, ei sen massa saa ylittää [Perävaunumassa] jarruitta -kenttään merkittyä arvoa. Jos perävaunussa on jarrut, noudatetaan tietysti Perävaunumassa jarruin -kenttää.(Turun Sanomat 18.5.2015) Yleensä näissä kentissä on arvo vain henkilö- ja pakettiautojen rekisteriotteissa.

Jos rekisteriotteessa ei ole ilmoitettu perävaunun suurinta sallittua massaa, on huomioitava seuraavat määräykset. Ne eivät koske kuitenkaan polkupyörään, mopoon, moottoripyörään eikä kolmi- ja nelipyörään kytkettävää hinattavaa ajoneuvoa.(32 § 1)

  • Vetoauton suorituskyvyn ja rakenteen sekä kytkentälaitteen lujuuden on sovittava hinattavan ajoneuvon vetämiseen.(32 § 1 a)
  • Jarruttoman perävaunun massa saa olla enintään puolet vetoauton omamassasta ja kuitenkin enintään 0,75 tonnia(32 § 1 b)
  • Jarruttoman hinattavan laitteen massa saa olla enintään puolet N2- tai N3-luokkaan kuuluvan vetoauton todellisesta massasta.(32 § 1 b)
  • Jos hinattavassa ajoneuvossa on työntöjarrut ja se kytketään henkilö- tai pakettiautoon, saa hinattavan ajoneuvon massa olla enintään vetoauton kokonaismassan suuruinen. Jos vetoauto on maastoauto tai maastopakettiauto, saa hinattavan ajoneuvon massa olla enintään 1,5 kertaa vetoauton kokonaismassan suuruinen. Missään tapauksessa hinattavan ajoneuvon massa ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 3,5 tonnia.(32 § 1 c)
  • Jos perävaunussa on työntöjarrut ja se kytketään kuorma- tai linja-autoon, saa perävaunun massa olla korkeintaan 3,5 tonnia.(32 § 1 d)
  • Jos hinattava ajoneuvo ei ole puoliperävaunu ja siinä on vetoauton jarrujen yhteydessä toimivat jarrut, saa sen massa olla korkeintaan 1,7 kertaa vetoauton kokonaismassa.(32 § 1 e)
  • Jos kuorma-autoon liitetään perävaunu tai perävaunuja niin, että yhdistelmän pituus on suurempi kuin 22,00 metriä, saa perävaunun tai perävaunujen massa olla korkeintaan 2,5 kertaa vetoauton kokonaismassa.(32 § 1 e)

Yhdistelmän kokonaismassa ei saa olla suurempi kuin ajoneuvojen rekisteriotteeseen merkittyjen suurimpien sallittujen massojen summa.(19 a § 1) Tosin kokonaismassa ei myöskään saa ylittää alla olevissa taulukoissa olevia enimmäismassoja eikä siltasäännöstä mahdollisesti määräytyviä enimmäismassoja.

Kuorma-auton ja puoliperävaunun yhdistelmä

Kuorma-auton ja puoliperävaunun yhdistelmässä kuormasta kohdistuu massaa sekä vetoautoon että perävaunuun. Kuormasta vetoautoon saa kohdistua massaa enintään sen verran, kuin mitä saa vähentämällä vetoauton kokonaismassasta omamassan. Perävaunun akseleihin taas saa kohdistua sen verran, kuin mitä saa vähentämällä perävaunun kokonaismassasta omamassan. Yhdistelmän eri osiin kohdistuvan massan suuruus ei kuitenkaan saa ylittää suurinta sallittua yhdistelmän massaa eikä mahdollisesti siltasäännöstä määräytyvää enimmäismassaa.

Henkilöauton kattokuorma

Henkilöauton katolla kuljetettavan tavaran massa saa olla enintään 10 prosenttia auton omamassasta.(45 § 3) Kattokuorman suurimman sallitun massan saa siis selville kertomalla henkilöauton omamassan 0,1:llä. Henkilöauton suurinta sallittua kokonaismassaa ei saa kuitenkaan katollekaan kuormattaessa ylittää.(45 § 3)

Alla olevassa videossa kerron raskaiden ajoneuvojen enimmäismassoista.

Ajoneuvojen suurimmat sallitut mitat

Korkeus Leveys Pituus Lisätietoa
Henkilöauto(25 § 1, 25 § 2, 24 § 1)
M1
4,40 m 2,55 m 12,00 m    
Pakettiauto(25 § 1, 25 § 2, 24 § 1)
N1
4,40 m 2,60 m 12,00 m    
Kuorma-auto(25 § 1, 25 § 2, 24 § 1)
N2, N3
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
12,00 m Leveys 1) koskee kuorma-autoa, jota käytetään yli 22,00 metrin mittaisessa yhdistelmässä ja joka ei ole lämpöeristetty. Leveys 2) koskee muita kuorma-autoja.(25 § 2)
Linja-auto(25 § 1, 25 § 2, 24 § 1) (*
M2, M3
jossa on kaksi akselia
4,40 m 2,55 m 13,50 m
jossa on akseleita kolme tai enemmän
4,40 m 2,55 m 15,00 m    
jossa on nivel
4,40 m 2,55 m 18,75 m    
jossa on enemmän kuin yksi nivel
4,40 m 2,55 m 25,25 m    
Traktori ja moottorityökone(29 § 1) T
2,60 m Traktorin pituutta ja korkeutta ei asetuksessa erikseen säädetä. On kuitenkin syytä huomioida, että auton suurin sallittu korkeus on 4,40 m.

Traktorin ja moottorityökoneen leveys saa olla alle tai tasan 3,00 metriä, jos niitä siirretään työmaalta toiselle tai huoltoon.(29 § 1)

Traktorin leveyteen ei lasketa traktoriin liitettyä työvälinettä eikä levikepyöriä. Kuitenkin jos levikepyörien kanssa leveys on yli 2,60 m, on traktorissa oltava heijastimet. Pimeällä ajettaessa on oltava myös valot.(29 § 2)

Tienpitoon tai maatalouteen käytettäviin työkoneisiin, työvälineisiin ja hinattaviin laitteisiin ei sovelleta mittoja koskevia säädöksiä. Niiden leveys tiellä ajettaessa saa olla yli 4,00 metriä vain, jos tielaitteet eivät rajoita liikkumista. Työkone tai laite ei myöskään saa ilmeisesti vaarantaa muuta liikennettä, ja kaikki kohtuudella vaadittavat toimenpiteet ylileveyden poistamiseksi on suoritettava.(30 § 1)

 
*) Jos linja-auto on rekisteröity museoajoneuvoksi, sen suurin sallittu leveys on 2,60 metriä. Tällöin linja-auto kuitenkin saa olla liikennekäytössä enintään 50 päivää ajalla 1.1.–31.12.(25 § 2)

Muuta huomioitavaa
Ajoneuvon suurin sallittu korkeus ei saa ylittyä silloinkaan, kun ajoneuvo on kuormaamaton tai siinä olevan telin nostoakseli on yläasennossa.(25 § 1)

Kuljetusyrityksen tai muun kuljetuksen suorittajan sekä ajoneuvon kuljettajan on varmistuttava siitä, että ajoneuvo ei valitulla reitillä osu tien yläpuolella oleviin rakenteisiin. Tämä vaatimus koskee vain yli 4,20 metriä korkeita ajoneuvoja sekä sitä reittiä, jota pitkin ajoneuvo kulkee.(25 § 1)

Perävaunujen suurimmat sallitut mitat

Korkeus Leveys Pituus Lisätietoa  
Keskiakseliperävaunu(25 § 1, 25 § 2, 24 § 2)
O
4,40 m 2,60 m 12,50 m Perävaunun pituus mitataan etureunasta takareunaan, eli vetoaisaa ei lasketa pituuteen mukaan(24 § 2b).Jos perävaunu kuuluu O3- tai O4-luokkaan, sen leveys saa ylittää vetoauton leveyden enintään 15 sentillä.(25 § 3)
Puoliperävaunu(25 § 1, 25 § 2, 24 § 2)
O
4,40 m 2,60 m 1) 12,00 m
2) 2,04 m
Etäisyys 1) mitataan vetotapin keskikohdasta perävaunun takareunaan. Etäisyys 2) mitataan vetotapin keskikohdasta vaakatasossa perävaunun etupuolelle uloimpaan kohtaan, joka on todennäköisesti etukulma.(24 § 2a)Puoliperävaunun leveys saa ylittää vetoauton etuakselin kohdalta mitatun leveyden enintään 35 sentillä.(25 § 3)  
Varsinainen perävaunu(25 § 1, 25 § 2, 24 § 2)
O
joka vetoauton kanssa muodostaa yli 22,00 metrin mittaisen yhdistelmän
4,40 m 2,55 m 1) 12,00 m
2) 2,04
Etäisyys 1) mitataan etuakseliston kääntöpisteestä perävaunun takareunaan.(24 § 2a) Etuakseliston kääntöpiste on se kohta, jossa esimerkiksi laakeroinnin avulla perävaunu pyörii etuakselistojen keskiakselin ympäri.Etäisyys 2) mitataan kääntöpisteestä vaakatasossa perävaunun etupuolelle uloimpaan kohtaan, joka on todennäköisesti etukulma.(24 § 2a)Jos perävaunu kuuluu O3- tai O4-luokkaan, sen leveys saa ylittää vetoauton leveyden enintään 15 sentillä.(25 § 3)  
Muu varsinainen perävaunu
4,40 m 2,60 m 12,50 m Perävaunun pituus mitataan etureunasta takareunaan, eli vetoaisaa ei lasketa pituuteen mukaan(24 § 2b).Jos perävaunu kuuluu O3- tai O4-luokkaan, sen leveys saa ylittää vetoauton leveyden enintään 15 sentillä.(25 § 3)  

Ajoneuvoyhdistelmien suurimmat sallitut mitat

Korkeus Leveys Pituus Lisätietoa  
Henkilöauto(24 § 3a, 24 § 3b, 25 § 1, 25 § 2)
M1
johon on kytketty keskiakseliperävaunu tai varsinainen perävaunu
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
18,75 m Leveys 1) koskee henkilöautoa.(25 § 2) Leveys 2) koskee perävaunua.(25 § 2)  
johon on kytketty puoliperävaunu
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
16,50 m Leveys 1) koskee henkilöautoa.(25 § 2) Leveys 2) koskee perävaunua.(25 § 2) Puoliperävaunun leveys saa ylittää vetoauton etuakselin kohdalta mitatun leveyden enintään 35 sentillä.(25 § 3)
 
Pakettiauto(24 § 3a, 24 § 3b, 25 § 1, 25 § 2) N1
johon on kytketty keskiakseliperävaunu tai varsinainen perävaunu(24 § 3a)
4,40 m 2,60 m 18,75 m    
johon on kytketty puoliperävaunu(24 § 3b)
4,40 m 2,60 m 16,50 m Puoliperävaunun leveys saa ylittää vetoauton etuakselin kohdalta mitatun leveyden enintään 35 sentillä.(25 § 3)  
Kuorma-auto(24 § 3b, 24 § 3c, 25 § 1, 25 § 2) N2, N3
johon on kytketty keskiakseliperävaunu
4,40 m 2,60 m 18,75 m    
johon on kytketty varsinainen perävaunu
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
25,25 m Leveys 1) koskee sellaisia yhdistelmiä, jonka ajoneuvojen kuormakoria ei ole lämpöeristetty. Leveys 2) koskee sellaisia yhdistelmiä, joiden pituus on enintään 22,00 metriä, sekä yhdistelmiä, joiden kuormakori on lämpöeristetty.(25 § 2)Yhdistelmään kuuluvien ajoneuvojen kuormatilojen ulkopituuksien summa saa olla enintään 21,42 metriä.(24 § 3d) Ulkopituus tarkoittaa kuormatilan ulkopuolista mittaa etureunasta takareunaan.  
johon on kytketty puoliperävaunu
4,40 m 2,60 m 16,50 m    
johon on kytketty puoliperävaunu, johon on kytketty keskiakseliperävaunu
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
25,25 m Leveys 1) koskee sellaisia yhdistelmiä, jonka ajoneuvojen kuormakoria ei ole lämpöeristetty. Leveys 2) koskee sellaisia yhdistelmiä, joiden pituus on enintään 22,00 metriä, sekä yhdistelmiä, joiden kuormakori on lämpöeristetty.(25 § 2)

Yhdistelmään kuuluvien ajoneuvojen kuormatilojen ulkopituuksien summa saa olla enintään 21,42 metriä.(24 § 3d) Ulkopituus tarkoittaa kuormatilan ulkopuolista mittaa etureunasta takareunaan.

 
johon on kytketty puoliperävaunu, johon on kytketty puoliperävaunu
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
25,25 m Leveys 1) koskee sellaisia yhdistelmiä, jonka ajoneuvojen kuormakoria ei ole lämpöeristetty. Leveys 2) koskee sellaisia yhdistelmiä, joiden pituus on enintään 22,00 metriä, sekä yhdistelmiä, joiden kuormakori on lämpöeristetty.(25 § 2)

Yhdistelmään kuuluvien ajoneuvojen kuormatilojen ulkopituuksien summa saa olla enintään 21,42 metriä.(24 § 3d) Ulkopituus tarkoittaa kuormatilan ulkopuolista mittaa etureunasta takareunaan.

 
Linja-auto(24 § 3a, 25 § 1, 25 § 2) M2, M3
johon on kytketty keskiakseliperävaunu tai varsinainen perävaunu
4,40 m 1) 2,55 m
2) 2,60 m
18,75 m Leveys 1) koskee linja-autoa.(24 § 2a) Leveys 2) koskee perävaunua sekä museoajoneuvoksi rekisteröityä linja-autoa.(24 § 2a, 24 § 2a)  
Muu ajoneuvoyhdistelmä
 
16,50 m Moottoripyörään, mopoon, kolmipyörään, nelipyörään ja kevyeen nelipyörään kytkettävän perävaunun leveys saa olla korkeintaan 1,50 metriä.(34 § 1) Polkupyörään kytkettävän perävaunun leveys saa enintään 1,25 metriä.(34 § 2) Traktoriin kytkettävä perävaunu saa olla enintään 2,60 metriä, mutta leveys saa ylittää traktorin leveyden.

Jos traktorin leveys on yli 2,60 metriä ja siihen kytketään hinattava laite, saa hinattavan laitteen leveys olla enintään yhtä suuri kuin traktorin leveys. Tällöin hinattavaa laitetta ei saa vetää tiellä muulloin kun siirrettäessä sitä työmaalta toiselle tai huoltoon.(29 § 3)

Traktoriin kytkettävä perävaunu saa olla yli 2,60 metriä mutta enintään 3,30 metriä, mikäli perävaunu on tarkoitettu lietelannan kuljetukseen ja levitykseen. Jos tällaisen perävaunun leveys on yli 2,60 metriä, on siinä oltava heijastimet ja pimeän tai muuten huonontuneen näkyvyyden aikaan myös valot.(29 § 4)

 

mitatmassat-vpv-yhdistelmän mittoja

Siltasääntö

Niin sanottu siltasääntö koskee 4- ja 5-akselista autoa(21 § 3) sekä ajoneuvoyhdistelmiä, jotka painavat yli 44 tonnia(23 § 4). Laki rajoittaa auton tai yhdistelmän massan ja äärimmäisten akselien välin suhdetta.

Jos siltasäännön perusteella 4- tai 5-akselisen ajoneuvon tai yli 44 tonnia painavan yhdistelmän massa jää pienemmäksi kuin mitä ajoneuvon yleinen suurin enimmäismassa on, on siltasääntö määräävämpi.(21 § 3, 23 § 4) Toisaalta rekisteriotteeseen merkitty enimmäismassa ei saa ylittyä.(19 a § 1)

4-akselisen auton massa lasketaan seuraavasti.(21 § 3) Oikealla puolella on kaava ilman muuttujia, ja sitä voi käyttää arkisissa laskuissa. Kaavaan pitää sijoittaa k:n arvo eli auton etummaisen ja takimmaisen akselin välinen etäisyys metreinä.

mitatmassat-siltasääntö 4-aks kaavaVastaavasti 5-akselisen auton massa lasketaan näin:(21 § 3)

mitatmassat-siltasääntö 5-aks kaavaYhdistelmien todellisilla äärimmäisten akselien väleillä saataisiin todennäköisesti niin usein yleisiä enimmäismassoja suurempia arvoja, että yleensä perävaunujen osalta siltasääntö käännetään toisin päin: kuinka pitkä auton etummaisen ja perävaunu takimmaisen akselin välisen etäisyyden on vähintään oltava, jotta yhdistelmän massa saisi olla tietyn suuruinen?

Tämän laskemiseksi voi käyttää seuraavaa pelkistettyä kaavaa:(23 § 4)

mitatmassat-siltasääntö yhdistelmän kaava

Kaavan perusteella 48-tonnisen yhdistelmän äärimmäisten akselien välin on oltava vähintään 10,55 metriä, 53-tonnisen 12,11 metriä, 60-tonnisen 14,30 metriä, 69-tonnisen 17,11 metriä ja 76-tonnisen 19,30 metriä. Nämä mitat pienenivät raskaimpien yhdistelmien osalta huomattavasti uuden lain myötä, koska siltasääntöä muutettiin.

Jos yhdistelmä painaa yli 40 tonnia ja siihen kuuluva perävaunu yli 10 tonnia, tulee auton takimmaisen ja perävaunun etummaisen akselin välin olla vähintään 3 metriä.(23 § 4)

Siltasääntö-nimityksellä viitattaneen siihen, että säännön tarkoitus on ehkäistä liian suuria pistemäisiä rasituksia silloilla.

Vaatimus vähimmäistehosta

Jos ajoneuvoyhdistelmän massa on yli 44 tonnia, pitää vetoauton moottorissa olla vähintään 5 kilowattia jokaista tonnia kohden.(23 § 6) Toisin sanoen yhdistelmän massa kerrotaan 5:llä, jotta pienin sallittu teho kilowatteina selviää. Esimerkiksi 56-tonnisen yhdistelmän vetoauton moottorissa täytyy olla tehoa vähintään 280 kW ja 76-tonnisen yhdistelmän vetoauton moottorissa vähintään 380 kW.

Koska lukuisten nykyisten vetoautojen moottoreiden tehomäärä saattaa hyvin riittää 60-tonnisen yhdistelmän vetoon mutta ei lain puitteissa enää sitä painavampien yhdistelmien vetoon, on laissa suotu väliaikainen poikkeus. Yli 60-tonnisissa yhdistelmissä vuoden 2018 huhtikuun 30. päivään asti saa käyttää vetoautoa, jonka moottorin teho on suurempi kuin joka saadaan kaavasta 300 kW + 2,625 kW/t x (yhdistelmämassa tonneina -– 60 t).(23 § 6) Kaava voi näyttää aika monimutkaiselta.

Lasketaan siis esimerkki. Olkoon yhdistelmän massa 70 tonnia. Kuinka paljon moottorissa on oltava vähintään tehoa, jotta sitä saisi käyttää 23. pykälän 6. momentin nojalla?

mitatmassat-esimerkki 23 pykälän kaavastaArkisissa laskutoimituksissa yksikköjä ei ole pakko käyttää, mutta kaavan kanssa on muuten pakko olla tarkkana. Laskusääntöjen mukaan ensin on laskettava sulkumerkkien sisällä oleva erotus. Sen jälkeen erotus kerrotaan 2,625:llä ja lopuksi siihen lisätään 300.

Vaatimus liikkeelle lähtemistä helpottavista laitteista

Uudistetussa asetuksessa on pyritty huomioimaan liukkaiden kelien aiheuttamat haasteet raskaille ajoneuvoyhdistelmille määräämällä liikkeelle lähtemistä helpottavien laitteiden pakollisuudesta. Määräys on voimassa ensinnäkin samana aikana kuin velvollisuus käyttää talvirenkaita eli joulukuun ensimmäisestä päivästä helmikuun viimeiseen päivään.(17 § 7, 16 § 2) Toiseksi määräys koskee vain sellaisia yli 44 tonnia painavia yhdistelmiä, joiden massasta alle 18 prosenttia kohdistuu vetävään akseliin tai vetäviin akseleihin.(17 § 7)

Esimerkiksi 60 tonnia painavassa yhdistelmässä on vetävään akseliin kohdistuttava vähintään 10,8 tonnin massa, jotta vetoautossa ei olisi pakko olla määrättynä aikana liikkeelle lähtemistä helpottavaa laitetta.

Liikkeelle lähtemistä helpottavaksi laitteeksi ei käy yhden vetävän akselin tasauspyörästöön vaikuttava rakenne.(17 § 7) Esimerkiksi akselin tasauspyörästön lukko vaikuttaa vain akseliin, mutta ristilukko vaikuttaa kahteen vetävän akseliin. Myöskään pyörien jarruttamiseen perustuva järjestelmä ei käy(Lvm:n muistio s. 13). Tyypillinen luistonesto perustuu pyörien jarruttamiseen. Sen sijaan ketjunheittäjä sekä hiekoituslaite kelpaavat liukkaalle lähtemistä helpottaviksi laitteiksi.(Lvm:n muistio s. 13)

Autojen suurimmat sallitut massat

Olen päivittänyt taulukon tammikuussa 2017 asetukseen tulleiden muutosten mukaiseksi.

Auto tarkoittaa henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autoa!(AnL 10 §)

Suurin sallittu akseliin kohdistuva massa(20 § 1)
Vetävä akseli 11,50 tn
Muu akseli 10,00 tn
Suurin sallittu teliin kohdistuva massa(20 § 2)  
2-akselinen teli  
jos akselien väli on alle 1,0 m 11,50 tn
jos akselien väli on vähintään 1,0 m mutta alle 1,3 m 16,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m mutta alle 1,8 m 18,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m mutta alle 1,8 m ja vetävissä akseleissa on paripyörät eikä yhteenkään akseliin kohdistu yli 9,5 tonnin massaa 19,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m mutta alle 1,8 m ja vetävässä akselissa on paripyörät ja ilmajousitus
20,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m mutta alle 1,8 m ja telin molemmissa akseleissa on paripyörät ja ilmajousitus
21,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m mutta alle 1,8 m ja telin molemmat akselit ovat vetävät, molemmissa on paripyörät ja kumpaankaan akseliin ei kohdistu yli 10,5 tonnin massaa
21,00 tn
3-akselinen teli  
jos akselien väli on alle 1,3 m 21,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m 24,00 tn
jos akselien väli on vähintään 1,3 m ja vähintään kahdessa telin akselissa on paripyörät 27,00 tn
Suurin sallittu massa  
2-akselinen auto(21 § 1a) 18,00 tn
jos auto on otettu käyttöön ennen 1.11.2013(21 § 2) 20,00 tn(*
3-akselinen auto(21 § 1b) 25,00 tn
jos vetävässä akselissa on paripyörät ja ilmajousitus(21 § 1c) 26,00 tn
jos vetävissä akseleissa on paripyörät eikä yhteenkään akseliin kohdistu yli 10,5 tonnin massaa(21 § 1c) 26,00 tn
jos auto on otettu käyttöön ennen 1.11.2013 ja sen vetävässä akselissa on paripyörät ja ilmajousitus(21 § 2) 28,00 tn(*
jos auto on otettu käyttöön ennen 1.11.2013 ja sen vetävissä akseleissa on paripyörät eikä yhteenkään akseliin kohdistu yli 10,5 tonnin massaa(21 § 2) 28,00 tn(*
jos akseleista kahdessa on paripyörät(21 § 1d) 28,00 tn
jos taka-akseleista toinen on ohjaava tai ohjautuva ja siinä on nimellisleveydeltään vähintään 385 millimetrin renkaat ja vetävä akseli on varustettu paripyörin ja ilmajousitettu(21 § 1d) 28,00 tn
jos kyseessä on linja-auto, jossa on nivel(21 § 1e) 28,00 tn
4-akselinen auto(21 § 1f) 31,00 tn
jos vetävässä akselissa on paripyörät ja ilmajousitus(21 § 1g) 35,00 tn
jos vetävissä akseleissa on paripyörät eikä yhteenkään akseliin kohdistu yli 10,5 tonnin massaa(21 § 1g) 35,00 tn
5-akselinen auto(21 § 1h) 42,00 tn
*) Tämä massa on sallittu 30.4.2018 saakka.(21 § 2)

Muuta huomioitavaa
1) Auton massasta tulee vähintään 20 prosenttia kohdistua ohjaavaan akseliin tai ohjaaviin akseleihin. Kuitenkin jos henkilöauto kuormataan täyteen kantavuuteen, tulee kuorman massasta vähintään 30 prosenttia kohdistua etuakseliin.(21 § 4)

2) Linja-auton, pakettiauton ja kuorma-auton massasta tulee vähintään 25 prosenttia kohdistua vetävään akseliin tai vetäviin akseleihin.(21 § 5)

3) Jos autolla ajetaan liukkaalla tien pinnalla telin nostoakseli tai -akselit yläasennossa, auton vetävälle akselille kohdistuva massa saa tilapäisesti ylittää suurimman tiellä sallitun akselimassan. Tästä ei saa aiheutua vahinkoa tielle.(19 a § 2)

 

Perävaunujen suurimmat sallitut massat

Suurin sallittu akseliin kohdistuva massa(20 § 1)
Vetävä akseli 11,50 tn
Muu akseli 10,00 tn
Suurin sallittu teliin kohdistuva massa(20 § 2)
2-akselinen teli  
jos akselien väli on alle 1,0 m 11,00 tn
jos akselien väli on tasan tai yli 1,0 m mutta alle 1,3 m 16,00 tn
jos akselien väli on tasan tai yli 1,3 m mutta alle 1,8 m 18,00 tn
jos akselien väli on tasan tai yli 1,8 m 20,00 tn
3-akselinen teli  
jos akselien väli on alle 1,3 m 21,00 tn
jos akselien väli on tasan tai yli 1,3 m 24,00 tn
4-akselinen teli ja telit, joissa on yli 4 akselia 24,00 tn

Ajoneuvoyhdistelmien suurimmat sallitut massat

Olen päivittänyt taulukon tammikuussa 2017 asetukseen tulleiden muutosten mukaiseksi.

Auto, johon on kytketty puoliperävaunu(23 § 1a)  
kun yhdistelmässä on 5 akselia 48,00 tn
kun yhdistelmässä on vähintään 6 akselia 52,00 tn
Auto, johon on kytketty keskiakseliperävaunu(23 § 1b) 44,00 tn
Auto, johon on kytketty varsinainen perävaunu
Auto, johon on kytketty puoliperävaunu, johon on kytketty keskiakseliperävaunu
Auto, johon on kytketty puoliperävaunu, johon on kytketty puoliperävaunu(23 § 1c)
 
kun yhdistelmässä on 4 akselia 36,00 tn
kun yhdistelmässä on 5 akselia 44,00 tn
kun yhdistelmässä on 6 akselia 53,00 tn
kun yhdistelmässä on 7 akselia 60,00 tn(*
kun yhdistelmässä on 8 akselia 64,00 tn
kun yhdistelmässä on 8 akselia ja perävaunun tai -vaunujen massasta vähintään 65 prosenttia kohdistuu paripyörällisiin akseleihin 68,00 tn
kun yhdistelmässä on vähintään 9 akselia 69,00 tn
kun yhdistelmässä on vähintään 9 akselia ja perävaunun tai -vaunujen massasta vähintään 65 prosenttia kohdistuu paripyörällisiin akseleihin 76,00 tn
*) Jos kyse on kuorma-auton ja varsinaisen perävaunun yhdistelmästä ja vähintään jompikumpi ajoneuvoista on otettu käyttöön ennen 1.11.2013, saa kokonaismassa olla kuitenkin enintään 64 tonnia. Se on sallittu 30.4.2018 saakka.(23 § 3) Vaarallisia aineita kuljettavan 7-akselisen yhdistelmän kokonaismassa silti saa olla aina enintään 60 tonnia.(23 a § 1)

Muuta huomioitavaa
1) Vaarallisia aineita kuljettavan, vähintään 8-akselisen yhdistelmän suurin sallittu massa on 60 tonnia. Jos akseleista vähintään neljä on vetoautossa, on suurin sallittu massa kuitenkin 68 tonnia.(23 a § 1)

2) Vaarallisia aineita kuljettavan yhdistelmän massan ylittäessä 64 tonnia vähintään 65 prosenttia perävaunun massasta tulee kohdistua akseleihin, joissa on paripyörät. Tämä ei kuitenkaan koske säiliökuljetuksia, joissa kuljetettavan vaarallisen aineen määrä on yli 5 tonnia, eikä yhdistelmiä, joissa on yli 8 akselia.(23 a § 2)

3) Jos akseliin kohdistuu alle 5 tonnin massa, akselia ei lasketa mukaan yhdistelmän akselien määrään. Tämä tosin koskee vain niitä yhdistelmiä, joissa on akseleita 6 tai enemmän.(23 § 2)

4) Jos ajoneuvoyhdistelmän massa on yli 68 tonnia, ajoneuvoyhdistelmän massasta vähintään 20 prosenttia tulee kohdistua vetäviin akseleihin.(23 § 5)

 

Traktoreiden suurimmat sallitut massat

Tässä kappaleessa olevat rajoitukset koskevat traktoria ja siihen liitettävää hinattavaa ajoneuvoa vain kuljetettaessa traktoria yleisellä tiellä.(1 § 1)

Traktoriin saa kytkeä enintään 10 tonnin hinattavan ajoneuvon paitsi, jos kyse on moottoriajoneuvojen verosta annetun lain 17. pykälän mukaisesta kuljetuksesta tai jos kyse on liikennetraktorista.(35 § 2) Sen lisäksi hinattavaa ajoneuvoa koskevat alla kohdissa 1–4 olevat rajoitukset.

Kun alla olevia määräyksiä soveltaa, saa traktorin omamassaan laskea mukaan mahdolliset valmistajan suositusten mukaisesti asennetut lisäpainot ja rakenteet.(35 § 3) Mukaan saa kuitenkin laskea enintään kolmasosan traktorin omamassasta.(35 § 3) Esimerkiksi jos traktorin alkuperäinen omamassa on 4 200 kiloa, saa määräyksiä sovellettaessa käyttää enintään 4200 + (1/3) * 4200 = 5 600 kilon omamassaa. Siispä lisäpainoja ja rakenteita saa laskea mukaan korkeintaan 1 400 kg.

1. Jos hinattavassa ajoneuvossa on traktorin jarrujen kanssa toimivat jarrut, saa hinattavan ajoneuvon massa olla korkeintaan kolme kertaa traktorin omamassan suuruinen.(35 § 1c)

2. Jos hinattavan ajoneuvon massasta vähintään 15 prosenttia kohdistuu traktorin vetokoukkuun, saa hinattavan ajoneuvon massa olla korkeintaan 2,6 kertaa traktorin omamassan suuruinen.(35 § 1b) Esimerkiksi jos traktoriin kytkettävä peräkärry painaa 1 340 kg, pitää sen painosta kohdistua traktorin vetokoukuun vähintään 0,15 * 1340 = 201 kg.

3. Jos traktorin jarrujärjestelmällä saavutetaan vähintään hidastuvuus 3,5 m/s² silloin, kun mahdolliset aiemmin mainitut lisäpainot ja rakenteet ovat traktorissa, saa hinattavan ajoneuvon massa olla korkeintaan 2,6 kertaa traktorin omamassan suuruinen.(35 § 1b)

3. Muussa tapauksessa saa hinattavan ajoneuvon massa olla korkeintaan kaksi kertaa traktorin omamassan suuruinen.(35 § 1a)

Muiden ajoneuvojen suurimmat sallitut massat

Muiden ajoneuvojen kuin autojen osalta ajoneuvojen käytöstä tiellä annettu asetus on niukka. Satunnaisia määräyksiä on ripoteltu sinne tänne, ja ne on poimittu tähän listaan.

  • Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa enintään 50 kg tavaraa.(45 § 4) Vähintään kolmipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa enintään 100 kg tavaraa.(45 § 4) Polkupyörään saa kytkeä yksiakselisen perävaunun, jonka massa on enintään 50 kg. Massa saa olla suurempi, mikäli polkupyörä soveltuu sen vetämiseen ja perävaunun hallittavuus on varmistettu esimerkiksi jarruin.(34 § 2)
  • Tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetun polkupyörän matkustajien ja kuorman yhteen laskettu massa olla enintään valmistajan sallima tai 250 kg, jos polkupyörän ja sen perävaunun hallittavuus on varmistettava esimerkiksi ylimääräisin pyörin.(45 § 4)
  • Tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetulla L2e-luokan mopolla saa kuljettaa enintään 300 kg ja kevyellä nelipyörällä enintään 200 kg tavaraa.(45 § 4) Kolmipyörällä saa kuljettaa enintään 1 500 kg ja nelipyörällä enintään 1 000 kg tavaraa.(45 § 4)
  • Moottoripyörään, mopoon, kolmipyörään, nelipyörään ja kevyeen nelipyörään saa kytkeä yksiakselisen perävaunun, jonka kokonaismassa ei ylitä valmistajan sallimaa massaa. Kytkentämassa ei kuitenkaan saa ylittää puolta vetävän ajoneuvon kuormittamattomasta massasta.(34 § 1)
  • Kevyen sähköajoneuvon matkustajien ja kuorman yhteen laskettu massa saa olla enintään valmistajan määrittämän enimmäismassan mukainen ja kuitenkin enintään 250 kg.(45 § 6)
  • Kolmipyöräisen tavaramopon ja tavaramopoauton matkustajien ja kuorman yhteen laskettu massa saa olla enintään valmistajan määrittämän enimmäismassan mukainen ja kuitenkin enintään 375 kg.(45 § 7a)
  • Maantie- ja maastomönkijän matkustajien ja kuorman yhteen laskettu massa saa olla enintään valmistajan määrittämän enimmäismassan mukainen ja kuitenkin enintään 675 kg.(45 § 7b)
  • Hyötykolmipyöräisen ja tavaranelipyöräisen matkustajien ja kuorman yhteen laskettu massa saa olla enintään valmistajan määrittämän enimmäismassan mukainen ja kuitenkin enintään 1 075 kg.(45 § 7c)
  • Moottorityökoneeseen saa kytkeä hinattavan ajoneuvon, jonka massa on enintään moottorityökoneen omamassan suuruinen.(36 § 1)
  • Satama- ja terminaalialueella käytettävään vetotrukkiin saa kytkeä hinattavan ajoneuvon, jonka kytkentämassa on enintään 1,5 kertaa vetotrukin kokonaismassan suuruinen. Vetotrukin kokonaismassa muodostuu trukin omamassasta ja trukilla vedettävän perävaunun massan trukkiin kohdistuvasta osuudesta. Tällöin vetotrukkia saa käyttää kuitenkin vain satamissa ja terminaaleissa perävaunujen ja konttien siirtoon.(36 § 2)
  • Maastoajoneuvoon saa kytkeä perävaunun, jonka massa on enintään 1,5 kertaa vetävän ajoneuvon omamassan suuruinen.(36 § 3)

Kevyen liikenteen säännöt jalankulkijalle ja pyöräilijälle

Jalankulkija on liikenteessä korkeassa asemassa. Edellisessä kirjoituksessa käyn läpi kevyen liikenteen sääntöjä autoilijan kannalta, ja kyllähän se on jalankulkija, jolla on oikeus mennä ensin. Tämä tietenkin koskee suojateitä sekä risteysalueita.

Pidän tässä tekstissä sekä jalankulkijoita että polkupyöräilijöitä kevyenä liikenteenä. Kevyt liikenne kulkee usein omilla alueilla erillään ajoneuvoista. Silti polkupyöräkin on ajoneuvo, ja vaikka se ei siis tavanomaisella ajoneuvojen alueella kulkisikaan, koskevat sitä monet ajoneuvojen säännöt.

Myös jalankulkijoita koskevia määräyksiä liikenteen lainsäädännössä on. Missä niitä on noudatettava ja missä ylipäätään jalan tai polkupyörällä pitää kulkea?

Tie ja sen osat

Tieliikennelaki koskee liikennettä tiellä.(Tll 1 §) Tieksi katsotaan yleiset ja ykistyiset tiet sekä kadut mutta myös kaikki yleiselle liikenteelle tarkoitetut alueet tai yleisesti liikenteeseen käytetyt alueet.(Tll 2 § 1) Esimerkiksi parkkihalliin johtava ajoväylä on tietä samoin kuin tapahtuman ajaksi hiekkakentälle pystytetty paikoitusalue. Tienkäyttäjäksi katsotaan taas jokainen, joka on tiellä tai tiellä olevassa ajoneuvossa tai raitiovaunussa.(Tll 2 § 10)

Autoa, moottoripyörää ja muuta ajoneuvoa kuljetetaan ajoradalla ja tarkemmin sanottuna yhdellä ajokaistalla. Ajokaista osoitetaan tiemerkinnöin, ja jos merkintöjä ei ole, ajokaistaksi katsotaan autolle riittävän leveä ajoradan pituussuuntainen osa. Myös ajorataan merkitty pyöräkaista on ajokaista.(Tll 2 § 2, 4) Ajoradan reunaviivojen ulkopuolelle jää piennar.(Tll 2 § 3)

Monesti joko aivan ajoradassa kiinni tai jonkinlaisen keskikaistaleen toisella puolella – joka tapauksessa ajoradan suuntaisesti – kulkee sekä pyörätie että jalkakäytävä. Keskustoissa ajoradan vieressä on usein vain jalkakäytävä. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön suunnatusta tiestä voi käyttää nimitystä kevyen liikenteen väylä.(Liik.vir. ohje s. 17)

Ajoradan kulkusuunnat on eroteltu toisistaan viherkaistaleella. Toinen viherkaistale taas erottaa ajoradasta rinnakkaisen kevyen liikenteen väylän.

Jalkakäytävä

Jalkakäytävä on jalankulkijoille tarkoitettu rakenteellisesti erotettu tai erillinen tien osa tai tie.(Tll 2 § 7) Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta.(Tll 40 § 1) Mikäli jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai sillä kulkemisesta aiheutuisi haittaa, jalankulkijan on käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa.(Tll 40 § 2)

Merkki 421 osoittaa jalkakäytävän.

Polkupyörän ja mopon taluttaminen ei ole jalkakäytävällä täysin sallittua – kuten ei ole potkukelkalla, jalankulkua avustavalla tai korvaavalla välineellä tai sähköajoneuvolla kulkeminen, luisteleminen, hiihtäminen ja kookkaan taakan kantaminen –, jos siitä aiheutuu huomattavaa haittaa jalankulkijoille.(Tll 40 § 1)

Jos jalkakäytävällä kulkemisesta aiheutuu huomattavaa haittaa jalankulkijoille tai jos se kohtuuttomasti häiritsee jalan kulkemista, on käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa.(Tll 40 § 2)

Jalkakäytävä on erotettu rakenteellisesti tiestä. Se on siis jalkakäytävä, vaikkei siitä kertovaa liikennemerkkiä ole. Jalankulkijan on kuljettava jalkakäytävällä, ja pyöräilijän on ajettava ajoradalla.

Pyörätie ja pyöräkaista

Pyörätie on liikennemerkillä osoitettu, ajoradasta rakenteellisesti erotettu tai erillinen tien osa tai erillinen tie, joka on tarkoitettu polkupyörille.(Tll 2 § 13) Mopolla saa ajaa pyörätiellä, jos pyörätien osoittavan liikennemerkin yhteydessä lukee ”Sallittu mopoille”. Siltikin mopolla saa ajaa ajoradalla.(talouselama.fi)

Pyöräkaista on ajoradalla pituussuuntaisesti sijaitseva ja tiemerkinnöin erotettu osa. Se on tarkoitettu polkupyörille ja mopoille.(Tll 2 § 12) Pyöräkaista merkitään valkoisella viivalla. Jos muun liikenteen on tarkoitus ylittää viiva tai jos pyöräkaista tai ajorata on kapea, viiva merkitään katkonaisesti. Muulloin viiva on yhtenäinen.(pyoraliikenne.fi)

Pyörätiellä ajettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä tieliikennelaissa säädetään ajoradalla ajamisesta.(Tla 18 §)

Kevyen liikenteen väylä, pihakatu ja kävelykatu

Jalkakäytävä ja pyörätie voivat myös olla yhtä ja samaa väylää. Jalankulkijan ja polkupyöräilijän on käytettävä sitä kulkiessaan asianomaiseen suuntaan.(Tla 18 §) Jalkakäytävän ja pyörätien yhdistelmää voi kutsua kevyen liikenteen väyläksi(Liik.vir. ohje s. 17) .

Kevyen liikenteen väyliä on kahdenlaisia: yhdistettyjä sekä rinnakkaisia. Yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä jalankulkijoille ja pyöräilijöille ei ole osoitettu omia osioita. Sen sijaan rinnakkaisella väylällä liikennemerkki osoittaa jalkakäytävän ja pyörätien keskinäisen sijainnin.(Tla 18 §)

Tällä yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä saa ajaa mopolla.

Toisinaan muut ajoneuvot kuin polkupyörät kulkevat kevyen liikenteen väylää pitkin esimerkiksi tontille. Sellaista osuutta ei saa merkitä pyörätieksi tai jalkakäytäväksi.(Tla 18 §) Sen sijaan voidaan käyttää moottoriajoneuvolla ajo kielletty -merkkiä ja lisäkilpeä, joka sallii tietynlaisen ajon. Jotta kevyt liikenne osaisi kuitenkin käyttää kyseistä väylää, merkitään väylä kevyen liikenteen opastusviitoilla.(Liik.m.ohje s. 155)

Pihakatu osoitetaan liikennemerkillä 573 ja pihakadun päättyminen merkillä 574.(Tla 19 §) Pihakadulla ajoneuvolla ajaminen, siis myös polkupyöräily, on sallittu, mutta nopeus on sovitettava jalankulun mukaiseksi ja se saa olla enintään 20 km/t.(Tll 33 §)

Kävelykadun alkainen osoitetaan merkillä 575 ja päättyminen merkillä 576.(Tla 19 §) Polkupyöräily on sallittu kävelykadulla. Moottoroidulla ajoneuvolla saa ajaa vain kävelykadun varrella oleville kiinteistöille, jos kiinteistölle ei ole parempaa kulkuyhteyttä. Nopeus on sovitettava jalankulun mukaiseksi, ja se saa olla enintään 20 km/t.(Tll 33 a §)

Tien ylittäminen

Suojatietä pitkin jalankulkija voi ylittää ajoradan, pyörätien sekä rautiotien. Ajoneuvon kuljettajan, myös polkupyöräilijän, on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Polkupyörällä saa ajaa ajoradan poikki suojatien kohdalla silloin, kun samassa on pyörätien jatke. Tästä on tarkemmin Kevyen liikenteen säännöt autoilijalle -artikkelissa.

Jalankulkijan on ylitettävä ajorata, pyörätie ja rautiotie suojatietä kulkemalla, jos se on lähellä. Muuten ajorata, pyörätie tai rautiotie on ylitettävä kohtisuoraan ja yleensä risteyksen läheltä. Jalankulkijan on noudatettava lähestyvän ajoneuvon nopeuden ja etäisyyden edellyttämää varovaisuutta ja ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.(Tll 44 §)

Polkupyöräilijä on ajoradan ylittäessään velvollinen väistämään ajoradalla kulkevia ajoneuvoja, ellei ajoradalla kulkevia ajoneuvoja ole osoitettu velvollisiksi väistämään tai ajoneuvo ole kääntymässä.

Jalankulkijat ylittävät pyörätien suojatietä pitkin, ja pyöräilijöiden on annettava heille esteetön kulku.

Kulkeminen ajoradalla ja kävelytiellä

Jos jalankulkija kulkee ajoradalla, on hänen käytettävä ensisijaisesti sen vasenta reunaa. Oikeata reunaa saa kulkea kuitenkin, jos se on turvallisempaa.(Tll 40 § 4) Jos jalankulkija on menossa vaikkapa yhdeltä tontilta samalla puolella valtatietä olevalle toiselle tontille 50 metrin päähän, on hänen turvallisempi kulkea oikeata reunaa. Polkupyörää ja mopoa saa kuitenkin taluttaa aina oikeassa reunassa.(Tll 40 § 4)

Jalkakäytävällä jalankulkija saa kulkea missä kohtaa hyvänsä, eikä hitaammin kulkevien ohittamisesta tai vastaantulevien kohtaamisesta ole tarkempia määräyksiä. Sen sijaan rinnakkaisella kevyen liikenteen väylällä jalankulkijan täytyy kulkea jalkakäytävän puolella. Pyörätiellä jalankulkijan on yleensä käytettävä sen reunaa.(Tll 40 § 1, 4)

Tässä kulkee ainoastaan suojatie, minkä vuoksi polkupyöräilijä ei saa ajaa siitä. Sen sijaan polkupyöräilijän on siirryttävä tien oikeasta reunasta toisen tien oikeaan reunaan.

Pihakadulla ja kävelykadulla jalankulkija saa kulkea missä kohdin hyvänsä, mutta hän ei saa tarpeettomasti estää ajoneuvojen liikkumista.(Tll 41 §)

Polkupyöräilijän tulee ajaa pyörätiellä tai kevyen liikenteen väylällä, jos sellainen on hänen kulkusuuntaansa.(TLA 18 §) Hän ei siis saa silloin ajaa ajoradalla. Kuitenkin jos pyörätie tai kevyen liikenteen väylä on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradalla pyöräily on turvallisempaa, saa pyöräilijä lyhyen matkan kulkea ajoradalla.(TLA 18 §) Syy voisi olla esimerkiksi ajon estävä työmaa pyörätiellä.

Sen sijaan jos pyöräilijän ajosuuntaan ei ole pyörätietä tai kevyen liikenteen väylää, on pyöräilijän ajettava ajoradan pientareella(TLL 8 § 2). Jos piennarta ei ole, pyöräilijän tulee ajaa ajoradan oikeassa reunassa(TLL 8 § 1 ja 2).

Kevyen liikenteen säännöt autoilijalle

Se, että kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle suojatiellä, on tuttu sääntö. Ketkä kuitenkin katsotaan jalankulkijoiksi – ovatko heitä myös vaikkapa rullaluistimin tai rollaattorin kanssa kulkevat? Ovatko polkupyöräilijät jalankulkijoita?

Mikä edes on suojatie, ja mikä on pyörätien jatke? Saako polkupyörällä edes ajaa suojatiellä – entä pyörätien jatkeella? Tämä kirjoitus vastaa näihin kysymyksiin ja käy lakia läpi moottoroidun ajoneuvon kuljettajan kannalta. Toisessa osassa on kevyen liikenteen näkökulma. Suosittelen molempiin kirjoituksiin tutustumista.

Jalankulkija ja polkupyöräilijä

Jalankulkijaksi laki määrittelee toki jalan liikkeellä olevan mutta yhtä lailla suksilla, rullasuksilla, luistimilla ja vastaavilla välineillä liikkuvan henkilön. Näiden lisäksi jalankulkijoita ovat potkukelkan, lastenvaunujen, leikkiajoneuvon, pyörätuolin, jalankulkua avustavan tai korvaavan liikkumisvälineen ja vastaavan laitteen käyttäjät(TLL 2 § 11).

Kevyisiin sähköajoneuvihin ja kävelyä avustaviin laitteisiin, kuten senioriskoottereihin ja tasapainotettuihin henkilökuljettimiin, sovelletaan jalankulkijan sääntöjä, mikäli ne kulkevat enintään 15 km/t. Enintään 25 km/t kulkevia kevyitä sähköajoneuvoja saa käyttää polkupyöräilijän liikennesäännöin.(Lvm:n tiedote)

Sekä polkupyörää että mopoa taluttava henkilökin on jalankulkija(TLL 2 § 11). Toisin sanoen jos polkupyöräilijä laskeutuu pyörän satulasta vaikkapa ylittämään suojatietä, tulee muiden tienkäyttäjien pitää häntä jalankulkijana.

Muulloin polkupyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja.(TLL 2 § 1, 8 § 1) Polkupyörä nimittäin on ajoneuvo.

Pidän tässä kirjoituksessa yllä mainitun lain määritelmän mukaista jalankulkijaa ja polkupyöräilijää kevyenä liikenteenä.

Suojatie

Suojatietä koskevien lakien täsmällisessä ymmärtämisessä tärkeää on tietää myös, mitä tarkoitetaan suojatiellä. Suojatie merkitään maalaamalla valkoiset yhdenmukaiset raidat tai käyttämällä määräysmerkkeihin kuuluvia Suojatie-liikennemerkkejä.(Th:n ohje s. 110)  Jos suojatietä ei merkitä maalaamalla, liikennemerkki osoittaa aina suojatien etureunan ajoneuvon lähestymissuunnassa.(Th:n ohje s. 110)

Suojatie on tarkoitettu jalankulkijan käytettäväksi.(TLL 2 § 5) Suojatietä pitkin jalankulkija voi ylittää ajoradan, pyörätien sekä raitiotien.(TLL 2 § 5) Polkupyöräilijöiden voi kuitenkin monesti nähdä kulkevan esimerkiksi ajoradan yli sellaisesta kohdasta, jossa on suojatien merkinnät. Tällöin kyse voi olla siitä, että polkupyöräilijä kulkee pyörätien jatkeella. Vaikka siis pyörätien jatke ei ole sama asia kuin suojatie, ovat suojatie ja pyörätien jatke samassa kohdassa. Polkupyöräilijä ei riko lakia kulkiessaan sellaisia merkintöjä pitkin.

Jotta pyörätien jatkekin voidaan osoittaa, tavanomaisten suojatien merkintöjen lisäksi käytetään itse asiassa kolmea muuta merkintää. Ne näkyvät alla olevassa kuvassa. Käsitteet yhdistetty ja rinnakkainen kevyen liikenteen väylä selitän pyöräilijän ja jalankulkijan säännöistä kertovassa kirjoituksessa.

Pyörätien jatke siis merkitään katkoviivalla. Jos suojatien ja pyörätien jatkeen yhdistelmä on rinnakkaisen kevyen liikenteen väylän jatke, suojatien merkinnät maalataan kävelytien levyisiksi ja pyörätien jatkeen merkinnät pyörätien levyisiksi. Mikäli kyse on pelkän pyörätien jatkeesta, maalataan vain valkoiset neliöt pyörätien jatkeen reunoihin.(Th:n ohje s. 111)

Kaikkia pyörätien jatkeita ei ole välttämättä merkitty yllä olevan kuvan mukaisesti. Ylitettävän ajoradan molemmin puolin olevien väylien merkinnöistä voi kuitenkin selvittää, saako suojatien ylittää polkupyörällä ajamalla.

Alla olevassa kuvassa on suojatie. Siinä ei ole samassa pyörätien jatketta, koska pyörätie ei jatku ajoradan toisella puolella.(LiikT:n artikkeli) Siellä on liikennemerkin perusteella pelkkä jalkakäytävä.

Alla olevassa kuvassakin on suojatie. Kuitenkin koska ajoradan toisella puolellakin on pyörätie, suojatien kanssa samassa kohdassa kulkee myös pyörätien jatke. Tätä suojatieltä näyttävää kohtaa pitkin saa siis ajaa polkupyörällä.(LiikT:n artikkeli) Vuoden 2017 lopun jälkeen ei tämä merkintä ole enää laillinen, koska silloin tällaista kuviota saa käyttää pelkän suojatien merkitsemiseen.(LiikT:n artikkeli)

Alla olevassa kuvassa on sekä suojatie että pyörätien jatke, koska merkinnän molemmin puolin on yhdistetty kevyen liikenteen väylä. Tosin jo maalauksethan kertovat sen, että merkinnöissä on kyse sekä suojatiestä että pyörätien jatkeesta. Pyöräilijä saa ajaa tätä merkintää pitkin. Kutsun suojatien ja pyörätien jatkeen merkintöjen yhdistelmää suojatie-jatkeeksi.

Nyt olemme siis selvittäneet, mikä on suojatie ja mikä pyörätien jatke. Pyörätien jatkeella saa ajaa polkupyörällä, mutta joissain tapauksissa myös suojatiellä. Mutta milloin ajoneuvon, esimerkiksi auton, kuljettajan on väistettävä polkupyöräilijää?

Kuka väistää suojatie-jatkeella?

Ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Kuljettajan ei ole kuitenkaan pakko pysähtyä.(TLL 32 § 1) Jos suojatien kanssa samassa kohdassa on pyörätien jatke, saa polkupyöräilijä ylittää tien samasta kohdasta ajamalla. Polkupyöräilijän on kuitenkin väistettävä ajoradalle tullessaan muuta liikennettä.(TLL 14 § 4)

Alla olevassa kuvassa ajoradan ylittää kohtisuoraan suojatie, jonka molemmin puolin on kevyen liikenteen väylä. Kuten maalaukset ja liikennemerkit ajoradan molemmin puolin osoittavat, samassa kohdassa on myös pyörätien jatke. Polkupyöräilijä saa ajaa tästä yli, mutta hänen on väistettävä ajoradalla kulkevia ajoneuvoja.

Myös seuraavassa kuvassa on esimerkki tilanteesta, jossa polkupyöräilijän on tulossaan ajoradalle väistettävä muuta liikennettä.

Kolmio ja STOP velvoittavat väistämään

Monesti ajoradan kohtisuoraan ylittävä suojatie ja pyörätien jatke sijaitsevat risteyksessä. Suojatie-jatke kulkee ajoradan poikki aivan risteävän tien vieressä. Risteyksessä on kärkikolmio tai STOP-merkki, ja se on sijoitettu ennen suojatie-jatketta. Molemmat merkit eivät velvoita väistämään vain risteävän tien liikennettä, vaan lisäksi suojatie-jatketta pitkin kulkevia polkupyöräilijöitä.(LiikT:n opas s. 5)

Mikäli kärkikolmiota tai STOP-merkkiä ei ole, on kyseessä tasa-arvoinen risteys. Silloin on väistettävä oikealta tulevaa liikennettä – myös polkupyöräilijöitä.(TLL 14 § 1)

Alapuolisessa kuvassa olevassa risteyksessä STOP-merkki velvoittaa väistämään päätien oikelta ja vasemmalta tulevaa liikennettä. Lisäksi suojatiellä olevalle tai sille astumassa olevalle jalankulkijalle on annettava esteetön kulku. STOP-merkki kuitenkin myös velvoittaa väistämään oikealta ja vasemmalta tulevia polkupyöräilijöitä.

Kärkikolmio tai STOP-merkki voivat olla ennen suojatie-jatketta tai pelkkää pyörätien jatketta muuallakin kuin risteysalueella. Esimerkki tästä on alla. Kuvan risteyksessä ajoradalla kulkevan ajoneuvon kuljettajan on väistettävä pyörätien jatketta pitkin kulkevaa polkupyöräilijää.(LiikT:n opas s. 5)

Kärkikolmio ja STOP-merkki ovat yhtä velvoittavia taajaman ulkopuolellakin, eikä suojatien tai pyörätien jatkeen merkintöjä ole pakko olla. Kun kuljettaja vaikkapa siirtyy yhden maantien vastakkaiselta puolelta toiselle puolelle ja hän tulee kolmion tai STOP-merkin takaa, on hänen väistettävä tien reunassa kulkevaa jalankulkijaa, polkupyöräilijää ja mopoilijaa.

Tullessaan niin sanotulta vähäiseltä tieltä tai alueelta ajoneuvon kuljettajan on väistettävä pyöräilijää, vaikka kärkikolmiota tai STOP-merkkiä ei olisikaan. Tällaisia teitä ja alueita ovat pihakatu, kävelykatu, piha, pysäköintipaikka, huoltoasema ja muut vastaavat alueet sekä polku, tilustie ja moottorikelkkailureitti.(TLL 14 § 3) Pihakatu ja kävelykatu merkitään liikennemerkein.(LiikT:n opas s. 3)

Kääntyvä väistää

Suojatie ei ole ainoa paikka, jossa ajoneuvon kuljettajan on väistettävä jalankulkijaa. Samoin ei ainoastaan kolmion tai STOP-merkin takaa tullessaan pidä kuljettajan väistää polkupyöräilijää. Hänen on kääntyessäänkin väistettävä jalankulkijoita sekä myös polkupyöräilijöitä ja mopoilijoita.(TLL 14 § 2) Alla olevan kuvan tilanteessa kameran suunnasta ajavan ajoneuvon kuljettajan olisi väistettävä polkupyöräilijää tämän ylittäessä ajorataa.

Velvollisuus ei päde ainoastaan taajamissa ja niissä tilanteissa, joissa polkupyöräilijä, mopoilija ja jalankulkija on suojatiellä tai pyörätien jatkeella. Kun kääntyy vaikkapa maantieltä toiselle, on tien reunassa kulkevaa kevyttä liikennettä väistettävä.

Vaikka ajoneuvon kuljettaja kääntyy risteävälle tielle vihreä liikennevalon sallimana, on hänen edelleen väistettävä kevyttä liikennettä.(TLa 22 § 3) Toisaalta jos kyseessä on nuolivalo, ei samaan aikaan risteävän tien liikenteelle saa näyttää vihreää valoa.(TLa 22 § 3) Näin nuolivalon palaessa ei väistettävää liikennettä tulisi risteävällä tiellä olla.

Pysähtyneen viereen pysähdyttävä

Jos suojatien eteen on pysähtynyt ajoneuvo tai raitiovaunu tai jompikumpi peittää näkyvyyden suojatielle, ajoneuvoa tai raitiovaunua ei osaa ohittaa pysähtymättä.(TLL 32 § 2) Kyse on siis samaan suuntaan kulkevasta ajoneuvosta tai raitiovaunusta.

Suojatien eteen pysähtyneen tai näkyvyyden peittävän ajoneuvon tai raitiovaunun ohittamiseen on muitakin poikkeuksia. Alla esitetyssä tilanteessa sinisen auton ei ole pakko pysähtyä, koska punaisen auton ja sinisen auton välissä on keskisaareke.(TLL 32 § 2) Samaan suuntaan kulkevien kaistojen välissä on keskisaareke esimerkiksi risteyksissä, joissa on niin sanottu vapaa oikea.

suojatie-stop-ksaareke-valissa

Tässäkään sinisen auton ei ole pakko pysähtyä, koska punaisen auton ja sinisen auton välissä on vapaa kaista:(TLL 32 § 2)

suojatie-stop-kaista-valissa

Ammattipätevyys pitää olla pakettiautoilijallakin

Heti alkuun tarjottakoon helpotus: tavanomaisten pakettiautojen kuljettajien ei tarvitse ammattipätevyydestä murehtia. Otsikko on kuin nykyajan klikkausjournalismi – joskin se täysin pitää paikkansa. Jujuhan on se, että pakettiauton näköinen ajopeli voi ollakin kuorma-auto.

Ammattipätevyyttä nimittäin voi vaatia kuorma-auton kuljettaminen. Se, että ajoneuvo rekisteröidään – tai se pikemminkin rekisteröityy – kuorma-autoksi, ei taas katso auton ulkomuotoa. Niin ison pakettiauton kuin raskaan pick-upin rekisteriotteessa voi ihan hyvin olla kuorma-auton luokitus.

Hiluxin ja Rangerit kuljettajat älkööt huolehtiko ammpätistä. Näitä pick-upeja ei kuorma-autoiksi rekisteröidä. Se ei uhkaa myöskään Land Cruiseria.
Hiluxin ja Rangerit kuljettajat älkööt huolehtiko ammpätistä. Näitä pick-upeja ei kuorma-autoiksi rekisteröidä. Se ei uhkaa myöskään Land Cruiseria.

Kuorkin kuljettaminen siis voi vaatia ammattipätevyyttä – niin ei siis ole kaikissa tapauksissa. Ammattipätevyyshän on varsinkin syksyllä jokseenkin esillä ollut vaatimus, joka vahvasti yhdistyy kuljetusalaan ja ammattikuljettajiin. Kun kuljettaja käyttää kuorma-autoa tiettyihin tarkoituksiin, on hänellä oltava perustason ammattipätevyys. Kutsun sitä ihan vain ammattipätevyydeksi ja ammpätiksi, sillä perustason-määritelmä on vain päät pyörälle laittavaa virkakieltä.

Laki kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä listaa tilanteet, joissa kuormurin kuljettajalla ei tarvitse olla ammpättiä. Listassa on itsestään selvää poliisin, pelastuslaitoksen ja puolustusvoimien toimintaan liittyvää ajoa sekä kuljettajaopetusta, mutta kaksi kohtaa täytyy nostaa esiin:

6) ajoneuvoa käytetään yksityisesti muihin kuin kaupallisiin tavarakuljetuksiin;

8) ajoneuvolla kuljetetaan materiaaleja tai laitteita, joita kuljettaja ammattiaan harjoittaessaan käyttää, […] taikka ajoneuvolla kuljetetaan vähäisessä määrin omia tuotteita, joita kuljettaja myy tietyssä paikassa, eikä ajoneuvon kuljettaminen ole hänen päätoimensa.

Ensinnäkin tavaran kuljettaminen kaupallisesti vaatii ammattipätevyyden. Tästä syystä kuljetusyritysten kuorma-autojen kuljettajilla on oltava ammpätti.

Varsinkin 8. momentti on jännittävä. Otetaan esimerkiksi Ford F-150 Raptorin omistaja – Raptor rekisteröidään Suomessa kuorma-autoksi. Raptoristi myy polttopuita ja kuljettaa ne ärjyllä pick-upillaan asiakkaille. Tarvitseeko hän ammattipätevyyden?

Veikkaisin – mutta tämä on siis vain minun veikkaukseni –, että ei tarvitse. Tokikaan hän ei kuljeta tavaraa välttämättä vain vähäisessä määrin – puita voi mennä viikossa 15 lavallistakin, ja siihen päälle keikahtavat vielä kärryn kuormatkin. Lisäksi raptoristi ei myy tuotteita tietyssä paikassa, sillä asiakkaat asuvat eri puolilla Suomea.

Ratkaisevaa veikkauksessani onkin se, että ajoneuvon kuljettaminen ei ole raptoristin päätoimi. Sen sijaan jos hän palkkaisi Raptoriin kuljettajan, olisi kuljettajalla ammattipätevyys oltava.

Joka tapauksessa jos kyse ei ole ihan omista arjen ajoista, on kuorma-autoksi rekisteröidyn pakettiauton ja pick-upin kuljettajan oltava selvillä ammattipätevyydestä. Lain tulkitsemisessa auttaa Liikenteen turvallisuusvirasto, tuttavallisemmin Trafi.

Mikäli vaikkapa tällaisella sora-Sisulla ei kuljeta ainoastaan esimerkiksi hiekkoja oman kesämökin perustuksiin, vaan sillä aikoo myös tehdä tulosta menojen kattamiseksi, on kuljettajalla oltava ammattipätevyys.
Mikäli vaikkapa tällaisella sora-Sisulla ei kuljeta ainoastaan esimerkiksi hiekkoja oman kesämökin perustuksiin, vaan sillä aikoo myös tehdä tulosta menojen kattamiseksi, on kuljettajalla oltava ammattipätevyys.

Jos ammpätiä tarvitseekin, sen saa käymällä ammattipätevyyskoulutuksen. Trafin mukaan pätevyyden tarkoitus on ”parantaa liikenteen ja kuljetusten turvallisuutta”. Lisäksi pakkokoulutuksen tulisi parantaa kuljettajien edellytyksiä hoitaa tehtävänsä. Näin kunnianhimoiset tavoitteet eivät tulekaan helposti, sillä ammattipätevyyden voi saada käymällä 280 tunnin mittaisen koulutuksen.

Se tekee rapiat 11 vuorokautta. Jos koulussa kuitenkin istuu tavanomaiset 7 tuntia, koulupäiviä ropsahtaa tasan 40.

No, onhan nykyajan tehokkuudessa tarjolla 50 pinnaa lyhyempi koulutus, 140 tunnin mittainen nopeutettu ammattipätevyyden koulutus. Nopeutuksen hinta on kuitenkin se, että C- ja CE-luokan ajo-oikeutta ei voi saada, mikäli ei ole vähintään 21-vuotias. Kevyiden kuorma-autojen kuljettamisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole ongelma.

Ennen syyskuun 10. päivää vuonna 2009 C-luokan ajo-oikeuden, oli se sitten C1 tai C, suorittaneet ovat saaneet ammattipätevyyden automaattisesti. Muuten heitäkin koskevat samat määräykset kuin ammattipätevyyden erikseen hankkineita.

Mutta mites tien päällä poliisille osoitetaan, että ammpätti on käyty? Koska esimerkiksi koulusta annettavan todistuksen näyttäminen ei toisi rahaa byrokratian pyörittämiseksi, on kuljettajan joko haettava ammattipätevyyskortti tai merkintä ajokorttiin. Kortti maksaa 50 euroa ja merkintä 45 euroa, ja merkinnän ottaminen tarkoittaa ihan uuden ajokortin hakemista.

Kun ammattipätevyys on koulutuksessa hankittu ja siitä todisteet teetetty, alkaa ammpätin ylläpito. Pätevyys on nimittäin kerrallaan voimassa 5 vuotta, mutta ei kuitenkaan kauemmin kuin kuorma-auton ajo-oikeus. Ennen kuin 5 vuotta on kulunut, on kuljettajan täytynyt käydä yhteensä 35 tuntia jatkokoulutusta.

Trafin mukaan kuljetusalalla työskentelevät kuljettajat ovat ammattipätevyyden oikeaoppisesti hankkineet. Moni muu kuljettaja silti ajaa ilman ammpättiä, vaikka ajoneuvon kuljettaminen sitä vaatisi. Jotenkaan se ei minua yllätä.