Raptorisointi tekee Rangerista maastohirmun vaikka kuskauksesta se onkin pois

Nyt se on päästetty vapaaksi. Peto, jossa on Raptorin DNA:ta.

Se on äärimmäinen, lopullinen ja ylivoimaisesti paras – siis ultimate – monsteri, jota Ford Performance on laitoksessaan jalostanut, ruokkinut ja koulinut. Kun Focuksesi taustapeilisi peittää musta CAPS LOCKilla kirjoitettu FORD, on se selvää: Meet your maker. 

Vielä viime syksynä ajattelin, että raptorisoidusta Rangerista en innostuisi. Mutta kun näin kuvat ja luin tarkemmin ominaisuuksista, johan näiden kuukausien jälkeen alkoi minultakin löytyä intoa kirjoittamiseen. Vaikka markkinointi ampuu taas vähän yli, halua sitä kieltämättä löytää kiesinsä kuoren alta pedon.

Korostettakoon, että Ranger Raptorin on Ford suunnitellut, rakentanut ja testannut tuodakseen ”ainoan tehtaassa valmistettavan suorituskykyisen lava-auton” Itä- ja Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueelle, mukaan lukien Australiaan. Euroopasta tai muista markkina-alueista ei Ford kuitenkaan ole maininnut.

Viime viikolla Ford julkisti tarkan tiedotteen auton ominaisuuksista. Enpä olisi osannut odottaa, että F-150 Raptoriin pohjautuvassa Ranger-mallissa olisi moni asia vähän niin kuin Ford F-150 Raptorissa.

Tosin nimenomaan moni asia on vain vähän niin kuin Amerikassa myytävässä esikuvassa. Mieletöntä teholukemaa ei esimerkiksi tulekaan. Kun Raptorin 3,5-litraisen bensakoneen teho on 450 hevosta ja vääntö 510 newtonmetriä, Ranger Raptorissa on 2-litrainen dieselmoottori, joka tuottaa tehoa 213 hevosta ja vääntöä 500 newtonmetriä. Wildtrakissa ja Limitedissäkin 3,2-litrainen kone tarjoaa 200 hv ja 440 Nm.

Ilmeisesti pääasia onkin tarjota rajuun offaukseen soveltuva Ranger, ja uskoakseni ylipäätään jotain, mihin pick-upien ostajat laittavat kuola suusta valuen rahaa. Tavanomainen Ranger vie tavarasi pahimpienkin pikkuteiden taakse, kunhan tiessä ei vain ole liikaa lunta tai mutaa, mutta Raptor-Rangerilla voit ajaa yli satasta aavikolla ja miksei vaikkapa suomalaisella soramontulla. Vakava tavaran kuskaaminen on raptorisoidussa mallissa suorastaan toissijaista, sillä lavan mitat ja kantokyky pienenevät.

Mutta Raptor-Rangerhan vähän kiinnostaa juuri niiden muutosten vuoksi. Ihan päällimmäisenä innostun BF Goodrichin karkeasti kuvioiduista renkaista. Kun perus-Rangereissa on maastossa onnettomat renkaat, halkaisijaltaan lähes 84-senttiset ja 30 senttiä leveät, siis melkeinpä kuorma-auton renkaiden mittoja lähentelevät, All-Terrainit vievät varmasti syvässäkin lumessa.

Renkaita tietysti saa vaihdettua. Raptorissa paketti on kuitenkin muiltakin osin hurjaa maastoajoa varten suunniteltu. Runko ja etukulmat on tehty lujiksi, ja kahdesti pintakäsiteltyjen astinlautojen ei pitäisi naarmuuntua. Pohjassa on suojana 2,3-millistä terästä, joka jo aiemminkin Rangerissa olleiden moottorin ja vaihdelaatikon panssarin kanssa suojaavat auton pohjaa.

Maavara on kasvanut 28,3 cm:iin, ja lähestymiskulma on 32,5°, ramppikulma 24° sekä lähtökulma 24°. Takapuskurissa on hinauspalkki sekä -lenkit, jotka kestävät 3,8 tonnin kuorman. Edessä olevat kaksi hinauslenkkiä kestävät 4,5 tonnin kuorman. Edessä on myös paikka Ranger Raptorin 17-tuumaisen vanteen sisältävälle vararenkaalle.

Takapään jousituksessa iskunvaimentimien ympärillä on jouset, ja ne ovat Wattin liitoksessa. Akseli ei kuitenkaan ole erillisjousitettu vaan kiinteä, ja luultavasti siellä perinteiset lehtijousetkin on. Joka tapauksessa Fordin mukaan ratkaisu tekee sivusuunnan hallinnasta offissa ja auton ajettavuudesta ja käsiteltävyydestä paremmat.

Animaatio Wattin liitoksen toiminnasta. Animaatiota saa käyttää lisenssin CC BY-SA 3.0 mukaisesti. Animaation omistaa Alberthyang.

Ranger Raptorin iskunvaimentimet vaimentavat hyvin ääriasennoissa, joihin ne off-roadissa tuuppaavat asettumaan. Maantiellä iskunvaimentimet pelaavat keskialueella, jossa ne eivät vaimenna yhtä kovasti. Näinpä kyyti on mukavampaa. Sekä edessä että takana on 46,6-millisen männän sisältävät Fox Racingin iskunvaimentimet.

Varsinaisesti itse innostuin Raptor-Rangerista silloin, kun näin auton sisätilat ja eritoten istuimet. Sisällä on yhtäältä paljon samaa kuin nykyisissä Rangereissa ja on toisaalta päheitä Raptor-lisiä, mutta ennen kaikkea siellä on älyttömän innostavat penkit. Runsasta tukea, nahkaa ja pehmeää kangasta – ei juma, on sitä ennenkin oltu ostamassa autoa kuskin valtaistuimen perusteella. Ja ratin takaa löytyy vaihdeläpyskät! Mieletöntä!

Tunnetta penkillä ylevöitetään voimansiirrolla, joka saattaa saada 2-litraisen koneen tarjonnasta silmämääräistä enemmän irti. Ford on korvannut perus-Rangereiden vaihteiston 10 pykälää sisältävällä F-150:stäkin tutulla vaihteistollaan. Isompi vaihteiden määrähän tarjoaa enemmän vaihtoehtoja voiman siirtämiseksi pyöriin tilanteessa parhaalla tavalla.

Moottorissa on pienempi ja isompi turbo, jotka toimivat yhdessä ja joita tietokone ohjaa kierrosluvun mukaan. Alhaisissa kierroksissa turbot toimivat sarjassa, jolloin vääntö ja kaasuvaste paranevat, kun taas isoissa kierroksissa pienempi turbo ohitetaan ja isompi laitetaan tarjoamaan enemmän voimaa.

Ja turboista esimerkiksi minulle, turbon vian kohdanneelle Ranger-kuskille, Fordilla on huigee juttu kerrottavanaan: turboja testattiin kuumotusrundilla, jossa molempia turboja pidettiin punahehkuisina – perhana, 200 tuntia, ja tauotta. Turbothan kestivät tämän, koska niissä on vain niin hyvät laakerit ja vesijäähdytys.

Niin, minunkaan turbon siiven ei vain yksinkertaisesti olisi pitänyt vääntyä.

Osa auton älyä on kuuden eri ajotilan tarjonta, jotka valitaan ratissa olevasta kytkimestä. Tielle on kaksi tilaa. Normaalissa tilassa korostuvat tylsästi mukavuus, taloudellisuus ja ajettavuus. Urheilullisessa tilassa korostuu riittävä lepo, ravin… eiku siinä on nopeat vaihteen vaihtamiset ja herkempi pienemmälle vaihtaminen sekä korkeammat kierrokset.

Maastoon on neljä tilaa. Ruohoon ja lumeen tarkoitetussa tilssa vaihdot ovat tasaisempia ja liikkeelle vaihteisto lähtee 2-vaihteella. Mutaan ja hiesuun sopivassa tilassa äly suosii pieniä vaihteita ja korkeaa vääntöä, ja kivikkoon sopivassa tilassa se suosii ryömintää eli varmaankin hidasta välitystä. Sitten on tietysti Baja, joka korvaa Rangerin DNA:n Raptorin DNA:lla ja tekee Rangerista raivoisan pedon.

Vähän tylsästi ja muutenkin ennestään tutusti erityis-Rangerissa on SYNC 3, elektroninen ajanvakautus, perävaunun heittelyn hillintä, 8-tuumainen ruutu, peruutuskamera jne. Navigaattori osaa muuten raptorisaation myötä tiputtaa leivänmuruja kuljetulle reitille. Vai miten tuo breadcrumbs käännetään suomeksi…

Minä olen ollut viime aikoina vähän sitä mieltä, että enää en pistäisi rahaa autoon, koska se on kuin kaataisi rahaa kaivoon. Nykyinen auto on upea, ja sillä pärjää varmasti vuosia. Mutta Ranger Raptorin ulkoasu, hurjuus ja penkit ovat vain kiihottavat, ja sininen ja Sankarin harmaa miellyttävät väreistäkin ihan hyvin. Tinkiminen käytännöllisyydestäkään ei haittaa, kun, noh, se ei ole ennenkään autoasioissa haitannut.

Tässä vaiheessa onneksi ei kuitenkaan tarvitse paljon stressata. Raptorin tulo Eurooppaan ei ole varmaa, vaikkakin aika todennäköistä, ja sen hinta voi vaan olla liian korkea. Lisäksi lähiaikoina voi tulla tietoa vaikkapa päivitetystä Wildtrakista – villi omien polkujen kulkija kuitenkin ensisijaisesti on ollut valintani.

Vähän minua silti huolestuttaa se, että enhän minä ennenkään ole onnistunut autoon liittyvissä päätöksissä pitäytymään. Tuota, saisiko sitä Raptorin DNA:ta vähän tähän nykyiseen Wildtrakiinkin?