Rangerista lähti autovero, ja niin takapenkit tulivat todeksi

Olen korjannut 20. toukokuuta kaksi virhettä: Rangerin muuttaa kuorma-autoksi Arctic Trucks Finland, ei Truckmasters, ja muutos maksaa 5 500 euroa, ei 5 000 euroa. Pahoittelen virheitä. Kesäkuun 13. päivä olen leikannut lopusta omia fiilistelyjä.

Mitenpä sitä Fordin osaston löytäessäni olisin voinut tietää, että sen keskellä on oranssi kuorma-auto. Ohi kulkevat katsovat sitä pitkään, ja jotkut haluavat sisällekin istuutumaan oranssilla korostetuille istuimille kuvittelemaan 200 hevosvoiman hallitsemista.

Toki olenhan kuljetusmessuilla. Viereisessä hallissa on valtavia Sisuja, Scanioita ja Renaulteja. Fordin mallin takaa astelee esiin minullekin Rangerit myynyt automyyjä. ”Vaihda sinäkin tähän!” hän huikkaa. ”Maksaa 53 000 euroa.”

Hymähdän. Sen täytyy olla vitsi. Fordin osaston keskellä on nimittäin Wildtrak-lava-auto, jossa on viisi istuinta, automaattivaihteisto ja hintavia lisävarusteita. Sen hinta karkaa kauas 70 000 euron yläpuolelle.

Juuri silloin saan tietää, että Ranger on rekisteröity kuorma-autoksi. Jutun juju valkenee minulle hetkessä – juuri kun olin julkaissut tekstin autoverosta. Lain 21. pykälän mukaan autoveroa ei makseta kuorma-autosta.

Ja kun veroasioita ajatellaan laajemminkin, kuorma-autostahan maksetaan vain ajoneuvoveron perusveroa. Vetolaitelisineenkin vuotuinen ajoneuvovero olisi puolet nykyisen Rangerin verosta.

What’s the catch? kuten kysyttäisiin Fordin kotimaassa. Siis kuinka Suomessa voi välttyä autoilun veroilta, joita verokarhu niin veren värjäämin kynsin ja hampain repii meidän nahoistamme?

Kuorma-autoksi, tarkalleen ottaen N2G-luokkaan, rekisteröitävä Ranger vaatii vähintään C1-luokan ajokortin eli kuorma-auton ajokortin. Toiseksi sen nopeus on rajoitettava 89 kilometriin tunnissa. Siis juurikin se rajoitin, jota vastaan 97,23 prosenttia rekkakuskeista ajaa.

Fordin hyötyajoneuvojen myyntipäällikkö Petteri Pajanen ja Ranger-kuorma-auto.

”Ne, jotka tällaisen auton haluavat, eivät siitä välitä,” toteaa Petteri Pajanen suoraan Fordin maahantuojalta. Asetun pöydän ääreen keskustelemaan hänen kanssaan tästä käsittämättömän kuumottavasta uutuudesta.

Eihän C1:stä ja rajoittimesta ongelmaa kannatakaan tehdä: kuorma-auton kortin saa alle tonnilla – jos ei jo satu olemaan alalla töissä. Toiseksi kahdeksankympin suurin sallittu nopeus tuntuu lähinnä moottoriteillä, mutta Rangerin kaltaisella autollahan ennemmin madellaan kävelyvauhtia mettässä ja esitellään päheää oranssia kaupungin bulevardeilla.

Muuten kuorkki-Ranger on lähes täysin sama kuin paku-Ranger. Pajanen kuitenkin listaa muutaman lain vaatimat muutoksen. Riittävän suuren, eli vähintään 3 500 kilon, kokonaismassan saamiseksi kantavuutta on nostettu, ja se on tehty asentamalla alustan ja lehtijousien väliin ilmapalkeet. Toiseksi vanteet ovat ehkä vähemmän koreat, mutta eivät välttämättä muutenkin karskissa autossa pistä silmään.

Ohjaamon takaseinän on kuorma-autossa oltava vahvennettu, mutta Rangerin takaikkunan lasi on jo valmiiksi riittävän vahva. Raskaissa kuormureissa pakollista ajopiirturia, kuljettajan vireystilaa valvovaa laitetta ja peruutusvaroitinta ei vain tarvitse olla.

Ilmapalkeet eivät tarkoita ilmajousitusta ja sitä, että Ranger leijuu suomalaisen asfalttitien vaurioiden ylitse. Palkeisiin ylipäätään kohdistuu kuormitusta vasta kun paku-Rangerin kantavuus, noin 1 000 kiloa, ylittyy.

Ilmaa ei pitäisi Pajasen mukaan joutua lisäämään normaalisti ajettaessa. Se kuitenkin onnistuu polttoaineen luukun takana olevasta venttiilistä. Arctic Trucks Finlandin kanssa on tarkoitus keskustella lisäksi kompressorista. Ohjaamoon tulisi nappi, josta ilmaa voisi lisätä, ja mittari, josta paineita voisi seurata.

Rangerin transformoi lava-autosta kuorma-autoksi tosiaan Arctic Trucks Finland, ja työ on täysin Fordin hyväksymä. Muutoksen saa Pajasen mukaan mihin tahansa Rangeriin, oli se sitten perushytillinen, XLT-malli, 200-hevosvoimainen, manuaalivaihteinen tai ilman takapenkkejä. Auton vain on oltava uusi, rekisteröimätön ja valtuutetulta jälleenmyyjältä.

Omistaja saa kuorma-autolleen palvelua laajasta myynti- ja huoltoverkostosta, ja hän voi sen ostamiseen saada Fordilta rahoituksen. Pajanen mainitsee, että Toyotalta on Truckmastersin malli mutta maahantuoja ei siinä ole mukana. Fordin Suomen-osaston luomuksen kaltaista ei siis vielä ole Suomessa. Emoyhtiökin on ollut Pajasen mukaan tyytyväinen.

Tyytyväinenhän sitä pitää ollakin, jos jossakin vältetään myyntiä varmasti rajoittava vero. Avaa vaikka Rangerin hinnasto. Siinä olevien mallien ja lisävarusteiden, niiden kaikkien, hinta katsotaan Autoveroton suositushinta -sarakkeesta!

Autoverottomaan kokonaishintaan kylläkin lisätään 5 500 euroa Arctic Truck Finlandin muutostyöstä ja 1 590 euroa vanteiden muuttamisesta. Limited-mallin vanteita tosin ei tarvitse muuttaa. Joka tapauksessa koska kaikki hinnat sisältävät arvonlisäveronkin, yksityisasiakas maksaa oikeasti vaikkapa 41 670 euroa XLT:stä ilman lisävarusteita – tai vaikka sen 53 000 euroa himoittavasti varustellusta Wildtrakista.

Oma Rankerini oli sitäkin kalliimpi, vaikka siinä ei edes ollut yhtä paljon varusteita. Ja se tosiaan on perushytillä, ja ihan vain kahdella istuimella.

D-MAXin seikkailullisesta koeajosta lähtien olen entistä enemmän himoinnut viittä istuinpaikkaa. Sitä, että jengiä voi kuskata yltiömageessa kiesissä ja että auto kieltämättä on järeämpi. Haaveita on vain peittänyt autoveron synkkä varjo

Tutun automyyjän mielestä minun yhä pitäisi vaihtaa. ”Johan edellisestä vaihdosta on yli vuosi,” hän muistuttaa. Tiedän sen vallan hyvin itsekin. Lupaan automyyjälle, että tulen lähipäivinä keskustelemaan välirahasta.

Päivitys: Vielä kesäkuussa ei ole kauppoja syntynyt, eikä Wildtrakin päivittäminen juuri nyt hirveästi kiinnosta minua.

Kohta tehdään kauppaa seuraavasta Rangerista

Suomen Ford on virallisesti julkistanut ennakkoon seuraavan Rangerin. Olen pitänyt selkeästi muuttunutta Rangeria seuraavana mallina eli uutena sukupolvena, mutta voisi se olla vain silkka faceliftikin. Onneksi näissä asioissa se ei ole niin tarkkaa.

Joka tapauksessa Fordin käytäntö tämän mallin julkistuksen kanssa on mielenkiintoinen: firman nettisivuille on avattu Hyötyajoneuvot-valikkoon kohta Tulossa, ja siitä aukeavalla sivulla komeilee tuleva Ranger. Tekstiä on vähän, mutta se antaa tietoa sitäkin tehokkaammin. Samalta sivulta voi ladata myös ennakkoesitteen.

Maahantuoja kertoo tässä vaiheessa autosta kuitenkin varsin rajallisesti, ja osa tiedosta on implisiittistä. Siis suoraan ei sanota jotain, mutta niin voi päätellä. Esimerkiksi sivulla kerrotaan kaistanpitoavustimen tekevän ajamisesta miellyttävämpää, joten uudessa Rangerissa on kaistanpitoavustin.

Eri asia sitten on, onko päättely loogista. Sitä paitsi jättiyhtiö luo pränttitekstissä juridisen oikeuden kumota lupauksensa milloin vain. Olenkin kuumeisesti miettinyt, mikä salajuoni maahantuojan strategiaan on kätketty. Uutena ei voi enää nykyisen sukupolven Rangeria tilata – ja vasta vuoden alustahan alkaen kutkuttavasti Rangeriin pystyi valitsemaan off-road packin.

Ehkäpä rahanhimoiset pukumiehet hämyisessä, sikarin savun täyttämässä huoneessa halusivat suomalaiset ensin ostamaan loput Rangerit tehtaalta, ja nyt he sitten houkuttelevat nämä heti vaihtamaan uuteen malliin. Nyt on kyllä pieni ihminen joutunut salaisen ilkeän koneiston syövereihin!

Minä ainakin olen silti kiinnostunut uudesta Rangerista. Oletettavasti moni asia pysyy ennallaan, ja nettisivu ja esite nostavat esiin uusia ja huippuja juttuja. Alkuvuonna kirjoitin jo muualla maailmassa julkistetun Rangerin varusteista, ja lähinnä arvoitus oli se, mitä varusteita Suomessa saa.

Luultavasti paljon tietoa tipahtaa syyskuun puolivälissä olevien Frankfurtin IIA-messujen jälkeen, mutta nyt jo jotkin varusteet ja ominaisuudet ovat varmoja. Jatkossakin valittavana ovat mallit XL, XLT, Limited ja Wildtrak. Niistä jokaiseen voi valita joko perushytin tai remmihytin, mutta tynkähytti ei kuulu Suomen valikoimaan. Mallit ovat nelivetoisia ja niillä saa vetää kokonaismassaltaan 3 500-kiloista perävaunua.

Keskipaneelin näyttöä voi käyttää koskettamalla tai puhumalla sille englanniksi. Näytön koko on 8 tuumaa. Näytön kautta kuljettaja hallitsee musiikkia, järjestelmään liitettyä puhelinta, navigaattoria sekä ilmastointia.

Rangeriin on lisäksi tullut aika roimasti ajamiseen vaikuttavia järjestelmiä. Kaistavahti tärisyttää ohjauspyörää, jos auto lähestyy kaistamerkintöjä ja suuntavilkku ei ole päällä. Jos auto sitten on jo ajautumassa kaistalta pois, järjestelmä ronskisti menee kääntämään ohjauspyörää palauttaakseen auton oikealle paikalleen. Aktiivinen nopeuslukitsin pitää etäisyyden samana edellä ajavaan ajoneuvoon, ja liikennemerkkitutka pyrkii lukemaan nopeusrajoituksen kylteistä ja näyttämään sen mittaristossa.

2016-ranger-ennakkoesite tekn tiedotYllä on kuva esitteen takana olevista Tekniset tiedot -otsikon alla sijaitsevista taulukoista. Ne on kyllä syytä tuoda kävijöidenkin tarkasteltaviksi. Nimittäin harmaalla taustalla olevista otsikoista voisi ajatella, että niiden alapuolella listatut vaihtoehdot saa kaikkiin malleihin! Silti XL-malli 3,2 litran koneella ja automaattivaihteistolla vaikuttaa nykyisen tarjonnan perusteella mahdottomalta. Mutta enhän minä voi mitenkään osoittaa, että se ei olisi mahdollinen.

Wildtrak täyttää muuten perjantaina 11. päivä syyskuuta tasan vuoden. Sillä on silloin ensimmäinen huoltokin. Silti minä olen – jos sen nyt oikein varovasti ilmaisee – suuntautunut hankkimaan seuraavan sukupolven Wildtrakin. Kävin jo Käyttöautossa kyselemässä hinnastoa, ja sen luultavasti saan lähipäivinä. Mikäli kauppoja aletaan tehdä, tilaus tehtaaseen voisi lähteä syksyllä ja auto saapua Suomen Ateenaan ensi vuoden alussa.2016-ranger-vertailu nykyiseenSuhteeni autooni onkin muuttunut Ranger-faniudeksi tai -uskollisuudeksi. On kuljettava auton kehityksen mukana ja oltava eturivissä ottamassa vastaan uusia käänteitä. Minua polttelee älyttömästi saada Wildtrak modernilla räyheällä keulalla sekä viihdekeskuksella, jossa on iso kosketusnäyttö.

Olen itse asiassa lakannut lähes sairaalloisesti varomasta nykyisen Wildtrakin kulumista enkä enää niin paljon pelkää matkamittarin lukeman suurenemista. Sepä jos mikä sitten taitaakin kertoa siitä, että uusi auto on jo meikäläisen tähtäimessä.

Liikoja kuvitellut asiakas palasi Jyväskylään ostamaan Wildtrakin

Piti se entisen asiakaspalvelijan viba paikkaansa. Asiakas joskus vain kuvittelee olevansa oikeassa. Sitten kun hän äänestää jaloillaan suuressa oikeassa olemisen varmuudessa ja havaitseekin olleensa väärässä, niin, noh, hän vain vaikenee virheistään ja askeltaa varovasti takaisin.

Herttoniemen-keikka oli pettymys. Ajaessani Amarokia takaisin Vantaalle avasin sähköpostista autoliikkeen tarjouksen ja hain silmiini välirahan. Väliraha oli yhtä suuri kuin jyväskyläläisessä liikkeessä, ja olin kuitenkin pitänyt sitä tarjousta huonona. Goddamnit! Jääkö Wildtrak ostamatta kokonaan? Enhän minä ollut varautunut maksamaan 5 000 euroa suurempaa hintaa autosta.

Otin yhteyttä Herttoniemen automyyjään ja sovin tapaamisen kasvotusten saman tien, kun kerran olin pääkaupunkiseudulle ajamassa. Ehkä pöydän ääressä voitaisiin vääntää minua miellyttävästä hinnasta tehokkaammin. Jotenkin kuitenkin uumoilin, että 5 000 euroa ei hinnasta lähtisi. Ei lähtenytkään. Vain tasasumman päällä ollut 700 euroa saatiin saksittua, ja sitten oltiin äärimmäisen tiukassa hinnassa. Oli vissiin sellainen tietoinen tinkimisvara ollut se seiskasatanen.

Alun perinhän olin budjetoinut rahani Wildtrakin ostamiseksi sen hinnan mukaan, jonka eräs autoliike oli ilmoittanut netissä Wildtrakin hinnaksi. Totta kai tiesin, että netissä esillä oleva hinta ei ole mitenkään muuttumaton mutta varmasti se olisi riittävän lähellä totuutta. Lisäksi muiden Rangereiden viralliset hinnat tukivat teoriaa, että tavoittelemani Wildtrak veroineen maksaisi noin 45 000 öröä.

Auton hinta olikin vain noussut tässä varmaan taloustilanteen kurjuudessa ja autokaupan ahdingossa. Autokuskille jo entuudestaan korkeissa sfääreissä liikkuvat rahasummat olivat yhä korkeammalla – juuri kun vuosien työllä oli päässyt lähelle sitä entistä tasoa. Suorastaan liekehtivä himo komeaa autoa kohtaan törmäsi todellisuuden karuuteen. Antaisiko autokuski periksi raa’alle maailmalle vai nousisiko hitaasti uuteen taistoon? Autokuski nousi uuteen taistoon – painetaan vain lisää duunia ja hankitaan se perhanan Wildtrak! Sitten, kun auto olisi minulla, voisin levätä ja olla onnellinen.

Otin kokonaan uuden kurssin. Torjuin Helsingin tarjouksen, heitin Amarokin muiden Volkswageneiden sekaan, otin Wildtrak seniorin ja lähdin taivaltamaan takaisin kohti Jyväskylää. Jyväskylässä askelsin varovasti takaisin autoliikkeeseen, jonka tarjoukset olin aiemmin niin itsevarmana asiakkaana hylännyt. ”Mitäs me sovittiinkaan välirahasta?”, kysyin ensimmäiseksi vakiomyyjältä. Tarjous oli entisellään. Olinkin yhtäkkiä taas tyytyväinen asiakas, joka oli valmiina äänestämään jaloillaan ja vaikka käsillään tämän nimenomaisen liikkeen puolesta.

Jyväskylän tarjous oli näennäisesti 5 000 euroa parempi. En siis suoranaisesti säästänyt 5 000:tä euroa. Ensinnäkin molemmissa liikkeissä Wildtrakin lähtöhinta oli melkein yhtä suuri. Jyväskylän hinta tosin oli hieman pienempi. Toiseksi molemmat liikkeet pyysivät suurin piirtein yhtä suuren välirahan.

Jyväskylän liike kuitenkin tarjosi samalla välirahalla Wildtrakiin rullattavan lavakatteen sekä polttoainetta käyttävän lisälämmittimen, Ebersprächerin. Niiden yhteishinnaksi tuli juurikin noin 5 000 euroa. Kun sitten auton hintakin oli 5 000 euroa kalliimpi, väliraha kuitenkin kuroutui yhtä suureksi, koska vanhasta autosta Jyväskylä hyvitti paljon enemmän ja pienemmästä lähtöhinnasta tuli loput. Asiakas kyllä arvostaa varsin paljon enemmän sitä, että autoliike antaa vanhasta 22 000 euroa kuin että se antaa 18 500 euroa. Toki hyvitys on aina suhteessa myytävään autoon, mutta parempi tarjous voittaa.

Jyväskylällä oli myös se ässä hihassaan, että heille oli varattu auto tehtaan lastausalueelta. Se siis käytännössä tarkoittaa sitä, että Fordin Etelä-Afrikan-tehtaan pihassa on oranssi, automaattivaihteinen perushytti-Wildtrak valmiina lastattavaksi laivaan. Auto on oletettavasti Keski-Suomen pääkaupungissa 9. elokuuta, kun Helsinki olisi tilannut auton tehtaalta ja auto olisi oletettavasti ollut Suomen pääkaupungissa joulukuussa 2014 – tammikuussa 2015. Minä pidän tarkoista ajankohdista, ja tässä tapauksessa myös mahdollisimman pian koittavista.

En ollut kiinnostunut kysymään enää kolmannesta liikkeestä tarjousta. Olisihan voinut olla mahdollista, että yksi liike jossain Pohojanmaalla tai vaikka Suomen Turussa olisi läimäissyt pöytään esimerkiksi 3 000 euroa pienemmän välirahan. Tai sitten se olisi ollut 1 200 euroa pienempi, tai 400 euroa. Kun pahimmillaan nimenomaan Rangereita myyvään liikkeeseen olisi saattanut joutua ajamaan pitkänkin matkan, en nähnyt tarjouksen huomattavan paremmuuden todennäköisyyttä riittävän suurena, että olisi lähtenyt kruisailemaan pitkin Suomea.

On kuitenkin oletettavaa, että lähtohinta on suurin piirtein sama joka liikkeessä. Sitten missä autoa ei olisi saanut kovin pian ja missä sitä ei olisi saanut automaattivaihteistolla. Lopulta minulla olisi ehkä ollut kasa tarjouksia, jotka olisivat olleet eri asioissa toinen toistaan parempia, mutta varsinaisia €uroja ei säästyisi missään niistä sen kummemmin. Silti olisin nähnyt valtavan kallista vaivaa niin rahassa kuin ajassa mitattuna.

Jyväskylä tuntui muutenkin loppujen lopuksi hyvältä. Se on sopivan lähelläkin, ja perhana, että saisi auton elokuussa ja Webastolla ja lavakatteella. Mitä minä niistä sinapeistakin kohkasin; onhan Webastokin, eiku Ebersprächer, sellainen harvinainen mutta sopivassa säässä kiva herkku. Mahdollisuus peitellä lava helposti ei sekään tavaran kuljettajaa sureta.

Näin yksi asiakas on taas äänestänyt jaloillaan ja on ainakin toivon mukaan ollut oikeassakin. Kyllä minä sitten vaikenen ikuisesti, jos huomaankin, että olinkin taas vain yksi onneton aasiakas.

Tämä oli Amarokin viikonloppu, Wildtrak

Minä myös olen tästä viikonlopusta nauttinut. Amarok on aikamoinen järkäle, ja se sen keula varsinkin uhkuu semmoista asennetta, että se tuntuu tuolta parkkialueelta noiden seinienkin läpi. Maantiellä jättiläinen on kuitenkin niin valtavan kiva auto. Eipä kuule, Wildtrak senior, karisma kanna sieltä Vantaalta tänne asti. Toivottavasti ei ahdista siellä Volkkareiden keskellä.

Silti, Wildtrak, olet se meikäläisen lava-auto tästä viikonlopun huumasta huolimatta. Kun sinusta on aika luopua, seuraajakin kantaa hienoa nimeäsi. Uusi Wildtrak on nyt käsillä, ja maahantuojan käsistä kaikki perushytilliset mallit vietiin aika hitonmoisen nopeasti. Kun vielä pari viikkoa sitten autoja oli Oy Ford Ab:n varastossa jokunen kappale, nyt ne eivät ole enää siellä, vaan oletettavasti joidenkin onnellisten yksilöiden autotalleissa ja parkkiruuduissa.

Saapuessani perjantaina reippaan siirtymän jälkeen Herttoniemeen sain siis kuulla, että perushytit olivat jo menneet. Lannistumiseen ei kuitenkaan ollut syytä, sillä alkuperäisen rautaisen suunnitelman mukaan automyyjät arvioivat seniorin hinnan ja suunnitelman toinen vaihe laitettiin alulle. Alkavalla viikolla tulee tietoa, millaiseen hintaan valitsemieni varusteiden mukaisesta Wildtrakista voisi kaupat syntyä.

Kävipä sillä reissulla lähellä remmihytti-Wildtrakin hankkiminen. Se oli kouraisevan ristiriitainen tilanne. Maahantuojalla olisi siis ollut pari remmihyttiä varastossa, naps, tuosta noin vain luovutettavaksi €uroja vastaan. Automyyjän mukaan semmoinen remmihytti voitaisiin, naps, tuosta noin vain muuttaa kaksipaikkaiseksi pakettiautoksi. Iljettävä suomalainen istuinpaikkaveroklöntti tipahtaisi hinnasta pois, ja minulla olisi lähes perushytin hinnalla remmihytti -Wildtrak.

Kuvittelin hetken aikaa pitkän ohjaamon uljautta ja auton korostunutta massiivisuutta. Neljäovinen Wildtrakhan olisi loppujen lopuksi aika perh… Sitten pakotin itseni todellisuuteen: Muista periaate. Muista menetys lavatilasta. Muista ulkonäkö – tuplahytissä on kuitenkin jotain kömpelöyttä; lava on kuin pyrstö citymaasturissa. Perushytti sen olla pitää.

Nyt tämän autoliikkeen kanssa olenkin menossa kohti kauppojen syntymistä. Liike tarjosi parasta palvelua jo siitä hetkestä lähtien, kun lupauksensa mukaisesti myyjä otti yhteyttä minuun, kun tietoa Wildtrakin paluusta tuli.

Jyväskylässä sen sijaan minun piti käydä itse kyselemässä, että mites, onko tännekin tullut tietoa Wildtrakin paluusta. Varastosta löytyikin, kappas vain, kaksi perushyttimallia. Niissä oli kaikki varusteet, suorastaan kaikki herkut. Minusta kuitenkin Webasto ja rullattava lavakate olivat kuin sinappi annoksessa. En niitä halua lähinnä siksi, että ne ovat ylihinnoiteltuja ja saavat auton lopullisen hinnan ylittämään budjettini. Erotuksen tilkkiminen rahoituksella ei taas lainkaan vedonnut minuun.

Tilaukseenkaan ei autoa voinut laittaa, koska siihen olisi liittynyt riskejä. Niitä riskejä ei pääkaupunkiseudun autoliikkeiden keitaalla, Mekaanikonkadulla, havaittu. Asiakas äänestää jaloillaan, ja on vanhan viisauden mukaan aina oikeassa. Miten sen nyt ottaa, näin entisenä asiakaspalvelijana.

Mutta joo. Amarokista tulee hulppea paketti toivon mukaan ensi viikon sunnuntaina. Se nyt riippuu alkavan työviikon rankkuudesta. On tuossa viikonlopun aikana kertyneessä Amarok-materiaalissa nähkääs tekemistä kutakuinkin suurin piirtein yhtä paljon kuin varsinaisessa työssäni.

Ja Wildtrak, huomenna tulen hakemaan sinut sieltä pois. Koita kestää.