Raptor on entistä räyheämpi, ja sen saa Suomeenkin

Vaikka Amerikka olisikin yhtään kiinnostunut siirtymään lähtökohtaisesti järkevämpään pick-upin moottoriin eli dieselmoottoriin, Ford Raptorin 2017-vuoden kaltainen malli palauttaa varmasti maan takaisin bensakoneiden pariin.

Onhan moottorin tilavuus kutistunut melkein puoleen ja siten kulutus pienentynyt! Silti tehot ja vääntö – sekä väännön suuruus tietyillä alemmilla kierroksilla – ovat nousseet jo ennestään messevistä lukemista. Vanhan uskomuksen mukaanhan bensa on kiihdytyskone, ja Raptorilla juuri haetaan pick-upille mieletöntä nollasta sataan -lukemaa. Joten se siitä hyötymoottorista!

F-150:n erityismallin virallinen nimikin on kutistunut ytimekkääksi. Enää ei tarvitse kangerrella F-kirjaimen, väliviivan ja numeroiden kanssa. Edes äsveeteetä ei ole pakko lisätä väliin. You can simply call it Ford Raptor.

Ja olisikin älyttömän kiva voida kutsua omaa autoa Raptoriksi, siis Raptor-ulkoasupaketin lisäämisen sijaan ihan oikeaksi Raptoriksi. Uusi Wildtrak on upea auto ja vähän vastaavanlainen lava-auto meille Euroopan asukkaille, mutta en voi mitään sille, että Ford Raptor luo minussa himoja.

Se luo niitä edeltäjää paljon enemmän eritoten siksi, että ulkoasu on niin kiihottavan ärjyn näköinen. Todellinen kuningas muotoilussa ovat yksinkertaisesti tylyt ajovalot todella jyhkeän päätyrakenteen sivuilla. Ehkä Suomessa Ford Raptor voisi olla nimeltään Ford Räyhä.

Raptorin saaminen tänne pohjoisen perukoille ei ole mahdotonta. Käydessäni kesällä 2014 laukaalaisessa IS Automotivessa yrittäjä kertoi tuovansa uuttakin Raptoria Suomeen. Hinnoista ei ollut tietenkään mitään puhetta. Amerikassa varustellun Raptorin hinnaksi on arvioitu 60 000 dollaria eli tämän hetken kurssilla reilut 53 500 euroa. Se on toki hyvin tyypillinen pick-upin hinta, kun sen noin sellaisenaan konvertoi. Kuitenkin edellistäkin Raptoria IS Automotive myi 80 000 eurolla.

2017 Ford F-150 RaptorDetroitin messuilla kuvatussa The Fast Lane Truckin videossa Fordin pääinsinööri kertoo uusista Raptorin ominaisuuksista. Klipissä esiin tulee se, että Ford Raptor on parempi käsitellä off-roadissa varsinkin isoissa nopeuksissa. FOXin iskarit ovat entistä isommat ja paremmat. Runko on metalliseosta, jossa suurin osa on alumiinia. Massa onkin pudonnut lähes 227 kiloa.

Kiihtyvyyden paranemisesta pääinsinööri ei kylläkään maininnut, mutta fysiikan lakien mukaisesti massan pienentyessä kiihtyvyys kasvaa – kunhan vain voima on vähintään sama. Edellinen malli näyttäisi kiihtyvän 5,94 sekunnissa, ja uudessa Raptorissa voima ilmeisesti vain kasvaa, joten uutukaisen kiihtyvyys voi olla varsin jännittävä.

Voimansiirto on suorastaan myllätty ja on enemmän casual. Se yhdistää parhaat ominaisuudet on-demand AWD:stä sekä mechanically-locking 4WD:stä… Ehkä minun pitäisi kirjoittaa koko artikkeli englanniksi, jotta en vain vääristäisi markkinointitermejä.

Mutta mikäli Ford puhuu asioista niiden suhtkoht virallisilla nimillä, on Raptorissa pidon mukaan voiman kulkua säätävä järjestelmä, joka kuitenkin lukittuu, tai on lukittavissa, mekaanisesti. Tästä saamme varmasti tarkempaa tietoa myöhemmin.

Joka tapauksessa pääinsinöörin mukaan Raptorissa on seitsemään erilaiseen olosuhteeseen valittavissa oleva ohjelma, jossa tietokoneen algoritmit määrittelevät olosuhteisiin parhaat asetukset muun muassa uutta jakolaatikkoa kontrolloimalla. Huhhuh, älkää kysykö, miten paljon Ford Raptorissa on siis jäljellä perinteistä pick-upia.

Uudistukset eivät kuitenkaan tähän lopu, vaikka ehkä muuttuvat merkitykseltään pienemmiksi. Itse olen kuitenkin liekeissä rattivaihteista, jotka L200 osoitti mahtaviksi. Penkit ovat vartaloa tukevat, joskin aika kolkon näköiset, aux-kytkimiä on enemmän ja ne ovat katossa, ja näitä accompanoivat edellisessäkin mallissa olleet herkut. Nehän ovat so damn massiiviset.

Yhdysvalloissa auton odotetaan olevan saatavilla ensi syksynä. Eiköhän aleta säästämään rahaa tätä autoa varten, joka niin on more of a beast?

Kuvat ovat osoitteesta media.ford.com.

Ei pick-uppi ole oikeastaan sen isompi auto

Tila-auto sen sitten lopulta teki todeksi. Vaikka Wildtrakin pituus on 5,4 metriä ja korkeus 1,9 metriä, minkä minä sille voin, että pick-uppi näyttää tila-auton vieressä… ihan tavallisen auton kokoiselta. Oikeastaan en enää nähnyt räväkkää eroa enää edes rivistön muihin autoihin.

Yritetään nyt vielä: Wildtrakin massa sellaisenaan on hieman yli 2 000 kiloa. Todennäköisesti tila-auton omamassa jää puoleentoista tuhanteen. On siinä 500 kilon ero. Viimeistään täydellä kuormalla painossa on yli tonnin ero. Huh.

Mutta jos parkkialueella olisi ollut esimerkiksi Audi A6 Allroad, olisi autojen isoutta vertailtu enää suurimpien sallitujen massojen sarjassa. A6:n kärrykin saisi painaa jopa 2,5 tonnia, kun Wisentillä passaa vetää 3,5-tonnista kärriä.

Jos lava-auton omistaja ajattelee omistavansa ison auton, hän kyllä valehtelee itselleen.

isousjuttu-tpv-yhdistelmä ja navaraVaikka siis suljettaisiin pois isot autot, eli kuorma-autot. Päihittäähän yksistään pakettiautojen sarjassa Transit tai Jumper maastokykyiset sarjalaisensa, mutta vähintään rinnalle kirivät lukuisat henkilöautotkin.

No joo, mutta vertaillaanpa kykyä edetä. Silloin keskustelu tosin siirtyy jokseenkin tulkinnanvaraiseksi, koska vastakkain asettuu vanha ja uusi tekniikka. Niistä parempaa ei oikein voida yksiselitteisesti osoittaa: vanhalla jakolaatikko, tasauspyörästön lukko ja kuljettajan taidot -yhdistelmällä on aina pärjännyt, mutta tietokoneen ohjaama sähköinen järjestelmä vastaa hyvin vakuuttavasti.

Se järjestelmä on myös helppo laittaa autoon kuin autoon, joten kooltaan pikkuruinenkin auto kirii etenemiskyvyllään kovin lähelle. Niin että kehtaako Wildtrakia enää edes viedä samalle parkkialueelle.

Tietysti jos autot veisi maastouralle, moni lähelle päässyt auto jäisi kiviin ja kantoihin. Maavara. Lähestymis- ja jättökulmat. Yhtäkkiä Wildtrak näyttää taas isolta. Eihän tila-autossa ole edes noin valtavan isoja renkaitakaan.

isousjuttu-valkoinen dodge stadistaParkkialueelta, toisaalta, kun ajaa pois, voi vastaan tulla jenkkipick-up. Niin kuin vaikka Raptor. Se on yhtä iso, tai isompi, kaikilta osin: kooltaan, massoiltaan, voimansiirroltaan ja maastokyvyiltään. Raptoria isompaa liikenteeseen soveltuvaa ajopeliä ei juuri ole.

Raptor, niin kuin muukaan jenkki-pick-up, ei kuitenkaan sitten monelta osin muuten sovellu. Eipä sekään sitä paitsi kauan isolta tuntuisi.

Kun olen ajanut kuorma-autoja sekä niiden ja perävaunun yhdistelmiä, minun on vaikea enää tavoittaa tunnetta ison auton ratissa olemisesta. Raptorinkaan penkillä ei ollut samaa norsu posliinikaupassa -vaikutelmaa kuin 25-metrisellä yhdistelmällä pikkutaajaman suojatiekylttien ja reunakivien keskellä.

Tunne isosta autosta on, tai kai oli, vain kerran koettava fiilis. L200 oli ensimmäinen pick-up, jonka penkille istuuduin. Mitsubishin lava-autossa huomasi, että kaikki istumapaikan korkeudesta hallintalaitteisiin ja peileihin on suuripiirteistä. Ei mennyt pitkä aika, kun älkakssatanen alkoi näyttää räppänältä. Löytyi massiivisemmankin näköisiä pick-upeja – lopulta tämä pieneksi käyvä Wildtrak.

isousjuttu-mitsu paku ja sedanMiksi tavoitella tunnetta isosta auton ajamisesta? Miksi auton pitäisi olla muita isompi? Pick-upissa voisi sen sijaan nähdä muuta poikkeavaa, kuten sen, että se soveltuu tavaran kuljettamiseen tiellä ja sen ulkopuolella. Tämän takaavat monta muuta autoa paremmat maastomitat, varma ja toimiva maastoon suunniteltu voimansiirto sekä vankka suuria painoja kestävä rakenne.

Niin Wildtrak alkaa taas suureta parkkialueellakin. Oikeastaan se alkaa erottautua, ja se tekee sen näkymättömästi, sisäisesti. Ohjaamon takana on kuormatila, jossa kulkee niin likaista kuin puhdasta tavaraa. Korin sisässä on sirkeän ja voimakkaan dieselmoottorin pyörittämä voimansiirto, joka pistää liikkumaan yli 6 tonnin kuorman. Ulkoasussa on pulleita muotoja ja korostettua isoutta.

Suuruus ei vaadi aina isoa ulkopuolista kokoa, mutta ei auton tarvitse olla suuri, jotta se olisi erityinen. Ja erityisen auton minä haluan omistaa.

KoeRÄYHÄISY: Ford F-150 Raptor

Kiihdytys oli eleetön. Painoin kaasupoljinta kevyesti, ja seurasin, kuinka nopeusmittari kipusi neljään, viiteenkymmeneen. Tuntuikin siltä, kuin olisin siirtynyt taajamassa korttelinväliä, mutta ohi suhahteli vain isoja mäntyjä. Eiku jaa, sieltähän näkee kilometrit tunnissakin… No voi perhana, kahdeksankymmentä. Muutamissa sekunneissa.

Fordin F-150-lava-auton Raptor-malli on Suomessa erityinen auto: se on lava-auto, joka sekä kiihtyy pikaisesti että pääsee pitkälle tien ulkopuolelle sen lisäksi, että se on iso ja näyttää räyheältä. Amerikasta kotoisin olevaa yksilöä itse asiassa vierastetaan Suomessa niin paljon, että sellaisen voi täällä omaksi saada vain parista liikkeestä ja isoa rahanippua vastaan.

Keväällä olin kohdannut Raptorin Jyväskylän Vaasankadulla, ja auton ärjy katse oli välittömästi pureutunut mieleeni. Se oli jättänyt minut yksin sen kysymyksen kanssa, onko 5,6-metrisessä ja 2 900-kiloisessa hirmuliskossa järkeä vai onko se silkkaa fiilistelyyn heittäytymistä.

Kohtalonani vaikutti olevan vaille vastausta jääminen. Raptoreita on Suomessa ehkä alle kymmenen. Niitä ei olisi Fordilla alkuunkaan eikä missään isoissa autoliikkeissä. Onnekkaasti Raptoria maahantuova liike olisi ihan nurkilla, Lievestuoreella, mutta siellä oli tapana lähinnä vain palata asiaan. Eihän ainoa kaupan ollut Raptor siellä enää edes olisi ollutkaan. Se oli Muuramessa.

Toukokuussa Raptorin räyhäystä käsittelevään tekstiin ilmestyi kommentti. Se tuli juurikin Muuramesta. Paikallisen Autopalvelu Markkon Pietari Markko, tuttavallisemmin Pietu, pyysi koittamaan Raptoria. Ja minähän lähdin koittamaan.

Pietu on 4WD-autoilija: Perheessä on oltava vähintään yksi neliveto, eikä mikä tahansa nelivetoinen auto käy, vaan tekniikan täytyy henkiä hyväksi havaittua maastokykyä. Miehellä onkin ollut aiemmin Land Cruiser sekä GMC:n pick-up. Niitäkin oli laiteltu niin, että metsässä heti ensimmäisen kivenmurikan kanssa ei tarvitsisi arkailla.

Toisaalta Pietu myös haluaa auton olevan erityinen. Sen täytyy erottua joukosta. Ajettavuudenkin olisi hyvä olla kunnossa samoin kuin kyvyn kuljettaa tavaraa – myös peräkärryssä. Näihin odotuksiin Raptor vastaa.

Mukana saa vielä liudan pikkuherkkuja: Moottorin voi käynnistää avaimesta vaikka olohuoneen ikkunasta. Lavalle nousemisen helpottamiseksi voi vetää esiin askelman ja tukitangon. Itse asennetut lisälaitteet saa kytkettyä neljään valmiiseen ohjaamon nappulaan – ja poppivehkeitä ei tarvitse välttämättä itse viritelläkään, koska takapenkin alla on tehtaan laittama subbari.

Sillä voi jyskyttää vaikkapa kosketusnäytön kautta hallittavaa radiota tai omaa musiikkia Bluetoothilla kytketystä soittimesta. Mukavaa syvyyttä saa myös DVD-soittimesta pyörivään elokuvaan; joskin auton liikkuessa videoiden katsominen ei onnistu.

Ellei sitten kuuntele konehuoneen jykevää sinfoniaa, jota 6,2-litrainen V8 esittää ihan yksikseen. Se siis oli yksi syy siihen, että Raptoriksi nimetty lava-auto on erityinen. Kone puskee 411 hevosvoiman tehon ja 546 newtonmetrin väännön. Kun kaasupoljinta painaa vähän – siis vain pikkaisen – reippaammin, jenkki-pick-up vyöryy joidenkin sekuntien päästä 60:a mailia tunnissa.

Se on siis lähes sata kilometriä tunnissa.

Ja sitä nopeutta Fordin mukaan Raptorilla voi ajaa maastossakin. Siellä, ”missä muut autot hajoaisivat”. Lupauksen pitämiseksi Raptorin kehittänyt Fordin SVT-osasto on panostanut auton kestävyyteen ankarillakin alustoilla. Edessä ja takana on FOX-iskunvaimentimet. Etupuskurit ja pohjapanssarit ovat lujat. Ne eivät ole muovia, vaan kaunista vankkaa, karkaistua, mustaa terästä.f150-raptor-sivusta montulla

Pietun mielestä Raptor on omiaan hiekkamontuilla räyhäämiseen. Autolla onkin helppo lennättää hiekkaa kaarteessa, lähteä sitten kiitämään pölypilvi perässä kohti pehmeää rinnettä ja kiitää harjanteen yli hetken aikaa pyörät irti maasta. Yhtä helposti Raptorin voi käskyttää jyrkkää hiesuista rinnettä ylös ja sitten tömäyttää kulman yli tasanteelle, ja tuskin tarvitsee edes nelivetoa kytkeä. Oikeastaan missään siellä hiekkamontulla.

Pick-up, maastoauto, Raptor silti on, ja jos hiekkamonttua ei vielä pidä maastona, voi Fordin päheän auton viedä vielä vähemmän autolle suunnattuun ympäristöön.

Voimansiirrosta se ei ainakaan ole kiinni. Nelivedon pistää pystyyn jakolaatikko, ja sen alennusvaihteisto muuttaa nelivedon hitaaksi. Etuakselissa on tasauspyörästön luistonrajoitin, Torsen, joka Pietun mukaan sallii korkeintaan 75 prosentin eron pyörien pyörimisnopeudessa. Se toimii auton ollessa takavetoinen, mikä luultavasti selittää hyvän menokyvyn 2WD-tilassakin. Tämän kokoonpanon voi vielä kruunata taka-akselin tasauspyörästön lukolla, joka ihan perinteisesti lukitsee akselin yhtenäiseksi. Sepä ei salli minkään sortin eroa pyörimisnopeuksissa, vaan antaa pitävän pyörän punnertaa autoa eteenpäin.

Ohjaamosta löytyy lisäksi nappeja sähköisten järjestelmien hallitsemiseksi. Nappuloilla voi kalibroida voimansiirtoa niin monipuolisesti, että melkein koin helpommaksi vain antaa niiden olla. Kun Wildtrakin 1 ja 5 sekunnin painallukset juuri ja juuri ovat omaksuttavissa, ovat Raptorin Off-Road Mode- ja AdvanceTrac-nappulat eri tyyppisine painalluksineen kuin avaruusaluksesta.

Automaattisessa vaihteistossa on käsikäytön alue, jota käyttämällä kuljettaja saa päättää suurimman vaihteen. Ajaessa voi hypätä käsikäyttöön, ja myös D-tilassa vaihteita voi sekventaalisesti muuttaa vaihdekepin sivussa olevasta napista.

f150-raptor-mittariston infonäyttöJa mikä vielä maastossa ilahduttaa, on voimansiirron kärjessä, konepellin alla jyskyttävä V8. Etenkin niissä tilanteissa, kun pitää mennä voimalla eikä viekkaudella.

Toisaalta Raptorin jättimäisyys voi olla ongelma tien ulkopuolella – ainakin kun ympäristö muuttuu avarasta hiekkamontusta puiden ja kivien ahtauttamaan metsään. Auton 3,39 metrin akseliväli luo suuren kääntöympyrän halkaisijan, joten esimerkiksi laanille täytyy aika iso kääntöpaikka tehdä. Monet parkkihallit saa jenkkiläisen pick-upin omistaja unohtaa – myös Raptorin kutakuinkin 2 metrin korkeuden vuoksi.

Parinkymmenen sentin korotuksen tyypilliseen EU-pick-upin korkeuteen tuovat tietenkin järkälemäiset pyörät. Raptorin pyörät ovat 315 senttiä leveät, ja niissä on 17 tuuman vanteet. Korkea profiilisuhde takaa kumia vanteelle, sillä kumikerroksen paksuus on komea 22 senttiä.

f150-raptor-lähikuva pyörästäMaavaraan ei silti senttejä ole liiennyt. Minusta 24 sentin etäisyys matalimmalla olevaan osaan on vastoin Raptorin periaatetta, koska moinen lukema on lava-autossa niin tavanomainen! Lähestysmiskulma on 29,8 astetta ja jättökulma 22,9. Pohjapanssarit kuitenkin suojaavat arkoja osia, vaikka välillä lukeman parin ylittäisi.

Vaikka vielä ei edes kovin karkeasta kuviosta puhuta, tehtaan renkaiden pinnassa on enemmän off-roadia kuin mukavuutta maantiellä. Tietenkin edes joten kuten jokaiselle ajoalustalle sopiva kuvio, eli kompromissikuvio, on vähintään suotava vakiovaruste tällä tavalla kilpailijoilleen räyhäävälle autolle. BF Goodrichin AllTerrainit kieltämättä olen itsekin todennut erinomaiseksi kompromissiksi.

Karkeasta kuvioinnista huolimatta maantiellä Raptor on hiljainen. Se on myös tasainen, vankasti etenevä ja voimakas. Auto rullaa hyvin, joten nollakulutusta on mahdollista saada. Enimmäkseen hetkellinen kulutus on kuitenkin jossain ihan muaalla kuin nollassa. Taajamapyörittelyssä kesälläkin keskikulutus voi olla 18 litraa satasella, ja matka-ajossa sen saattaa saada painumaan 13:een.

Ehkä kuitenkin jenkki-pick-upin – siis bensalla toimivalla jättimoottorilla käyvän auton – hankkinut vähintään kamppailee ahdistavia kulutusta koskevia ajatuksia vastaan, ellei sitten ihan kylmän viileästi vain ajattele, että voimalla se tavara kulkee ja hyvin kulkee myös maastossa. Siihen perään hän vielä hämmästelee: ”Ai onko 18 satasella paljon?”

Raptorin tapauksessa tosin saattaa joutua kamppailemaan myös sitä kysymystä vastaan, kuinka hyvä ajokki loppujen lopuksi on tavaran kuljetukseen.

f150-raptor-lavan tuet aukiLavahan on jokseenkin pieni, sillä pituutta on 168 cm. Se on kuitenkin samaa luokkaa remmihytillisten EU-autojen kanssa. Ilmeisesti perushytillisenkään Raptorin lava ei ole pidempi, joten Raptorin hankkiva joutuu arvioimaan lavatilan tärkeyden. Pyöräkoteloiden kohdalla lavan leveys on 127 cm ja muualla 165 cm.

Toisaalta peräkärrythän tarjoavat aina lisää kuljetustilaa. Raptorin tuskin tarvitsee kärryn kanssa jäädä rekkojen kanssa Nelostien Viisarinmäen oikealle kaistalle. Rekisteriote sallii kuitenkin enintään 3 500-kiloisen peräkärryn vetämisen, ja samaa suuruusluokkaa tarjoavat Isuzun D-Max ja Fordin Ranger. Monet kaupunkimaasturitkin tulevat rinnalle härnäilemään 3 500 kilon vetopainon kanssa.

Muutenkin rekisteriote on ilkikurista katseltavaa: suurin sallittu massa on 3 538 kiloa, joten hirmuauton kyytiin saa kuormata vain 632 kiloa! Ford F-150 Raptorin ison hinnan vastineeksi ei siis kuljetuskapasiteettia kovasti irtoa.

Niin, ehkä sitten ainakin jäätävien tehojen ja ällisyttävän ulkoasun puolesta himottavan Raptorin yksi tärkeä ominaisuus on vielä hinta. Isohan se on, niin kuin autokin, mutta kuinka iso?

f150-raptor-lähikuva mallimerkistäEnnen testipäivää olin pitänyt Raptorin ostamista silkkana haaveiluna. 80 000 euron kasaan haaliminen olisi silkkaa pilvilinnassa hyppimistä. Pietun kanssa keskustellessa kuitenkin ilmeni, että tällaisen suhtkoht paljon koeajetun ja vuoden 2013 mallia olevan Raptorin olisi voinut saada ehkä 60 000 eurolla. Niiijust, eli makaronilla olisi tarvinnut elää pari vuotta vähemmän.

Silti loppupeleissä Raptor on kallis. Ensin hirmuliskoa havitteleva maksaa suuren hinnan ja sitten hän on vähän väliä laittamassa rahaa bensapumppuun. Mutta jumankauta miten ärjy auto hänellä silloin onkaan! Eikä Raptor ole pelkkää mahtailevaa ulkokuorta ja räyhäkästä moottoria, vaan moneen paikkaan pystyvä auto.

Olisin silti toivonut enemmän lava-autoa. Tavaran kuljetukseen tarkoitettua autoa. Eurooppalaiset pick-upit ovat lopulta, tehon ja painon suhteesta kantavuuksiin ja ulkoasuun asti, äärimmäisen tasapainoisia kokonaisuuksia, ja Wildtrakin kaltainen erityismalli on vielä erinomaisesti sekoitus järkeä ja tunnetta. Siis siinä on tunnetta noin 70 prossaa ja järkeä 30.

Joten mitä tulee meikäläisen järkeen autoasioissa, Raptor ei tainnut repiä sitä palasiksi. Mutta kyllä se hirmulisko niin mieltä ylentävästi räyhäsi, että saman voisi kokea vaikka uudestaan.

Raptor räyhäsi järjelle Jyväskylässä

Viimein kun perjantain aamupäivänä sain itseni taas tiedustelemaan Raptorin saamisesta testattavaksi, ainoa liikkeessä tarjolla ollut yksilö olikin juuri myyty. Suomi oli siis saanut ehkä tyyliin viidennen tai kuudennen Ford F-150 Raptorin. Kun illalla lähdin ajelemaan keskustan kautta mässyostoksille Pandalle, Vaasankadun yläpäässä minä huomasin raivoisan mustan keulan sinisessä lava-autossa.

Raptori!, huusin minä ensimmäisenä ja piehtaroin tuskassa, kun kiidin Vaasankadun täpärässä vihreässä aallossa pick-upin ohi, eikä minussa ollut viitseliäisyyttä vetää uukkaria. Kerrankin pääsi keskustan valohelvetissä sujuvasti.

Katseen oikein repivä, osittain jalkakäytävällä mahtaileva pick-up kuitenkin räyhäsi mielessäni. Päättelin auton olevan yksilö, jonka olin aamupäivällä kuullut menneen kaupaksi. Se oli mahdollisesti päätynyt Jyväskylään, mutta olisi ehkäpä jatkossa vaikea löytää. Nyt pystyisin nappaamaan omia kuvia, ja voisin vaikka tavata omistajan.

Vaajakoskella käynnin aikana sain itseni neuvoteltua palaamaan Vaasankadulle. On se kuitenkin Ford F-150 Raptor.

raptor-vaasankatu takaaSe on minusta kaikista pick-upeista kaikkein ronskein malli. Ensinnäkin autossa on jumalattomasti tehoa. Sen kiihdyttää sataseen alle 6 sekunnissa. Ohjaamoon kantautuvat veekasin äänet ovat pelkästään kamerakännysutuissa niin mylveät, että todellisuudessa kaasun painamisen on pakko tuntua vähintään tyydyttävältä.

Toiseksi, mielihyvää luovien tehojen lisäksi, auto on käsittämätön off-road-hirmu. Sillä voi lähtökohtaisesti ajaa mihin vain. Kaikissa lava-autoissa tuttua nelivetoa täydentävät tasauspyörästön lukot, valtavat pyörät, hyvä maavara ja lujat iskunvaimentimet. Kun autossa on vieläpä automaattivaihteisto, jämäkkä nahkaistuin ja isot peilit, tunne pysäyttämättömän jättiläispedon ohjastamisesta ei ole kaukana.

Voisin ottaa Raptorin. Se on itse asiassa minulla puoliksi todentuntuinen tavoite: jos onnistuin ostamaan puoli sataa maksaneen Wildtrakin, noin 30 000 euroa kalliimpi Raptor ei voi olla mahdoton. Puheet autojen verotuksen muuttamisesta eivät ainakaan vie tavoitetta kauemmaksi.

Eihän tavoite tokikaan ole turhaan puoliksi realistinen. Pelkästään järjetöntä Raptorissa ei ole autonkuljettajalle älytön hinta vaan ylipäätään auton ominaisuudet. Niille ei ole mitään käyttöä mutta ne kyllä ottavat paljon. Munakasta oloa, ylpeyttä ja voiton riemua Raptorin ratissa varmasti saa, mutta kannattaako autossa yksinkertaisesti olla kokonaan kyse pelkästä hyvästä fiiliksestä?

Kun pääsisi edes autoa edes testaamaan. Silloin voisi oikeastaan selvittää sen, onko Raptorin minuun luoma himo vain kerros tunnetta järjen pinnalla vai uhkaako se repiä järjen palasiksi. Toivottavasti ei.

Järkevä auto näyttää hyvältä

Nykyiseen tilanteeseen johtaneiden tapahtumien käsittely on hyvässä vauhdissa, mutta tässä välissä on mainiota puhua pick-uppien ulkoasusta. Minun ei varmaan tarvitse kauheasti kailottaa sitä, että minusta pick-upit ovat jykeviä ja ärhäköitä menopelejä. Paitsi ei kaikki.

Pidän valtavasti hyvältä näyttävistä asioista, ja arvioin päivittäin monien asioiden visuaalista ilmettä. Näinpä minulla on tietenkin äärimmäisen selkeä näkemys jokaisen vastaan tulevan auton ulkoasusta, ja oma autoni näyttää omaan silmään luonnollisesti upealta. Muutenhan se ei autokseni olisi päätynyt.

Millaiset lava-autot sitten näyttävät minusta hyvältä? Itse asiassa tähän kysymykseen en välttämättä voi antaa edes kattavaa vastausta, koska jokaisella autolla on niin sanottu heikko katselukulma. Siis kun autoa katson siitä kulmasta, saattaakin auto näyttää minusta jotenkin hassulta, tai se ei näytäkään niin makeelta kuin kaikista muista suunnista.

Jos katson omaa Wildtrakiani sivusta, autosta katoaakin sen kolossaalisuus. Se näyttää vähän liian pitkulamaiselta. Remmihytti voisi vähentää tätä vaikutelmaa, mutta muutenhan en ole pitkien ohjaamoiden ystävä.

Kolossaalisuus on nimenomaan erittäin paljon silmää hyväilevä ominaisuus auton ulkonäössä. Kolossaalisuutta ei pidä käsittää vain suureksi kooksi, vaan tiettyjen piirteiden korostumiseksi suhteessa muihin autoihin. Esimerkiksi isot kuorma-autot ovat kolossaalisia, koska ne ovat valtavan kokoisia muihin autoihin nähden. Maasturi voi olla kolossaalinen, jos esimerkiksi sen keulan korkeus ja pyörien koko on suurempi kuin muissa henkilöautoissa. Joka tapauksessa jokin Renault Kangoo ei ole kolossaalinen; se on vain korkea.

Renault Kangoo. Kuvan omistaa Rudolf Sticker.

Moni pick-up on kolossaalinen. Ne ovat itse asiassa muuttuneet huomattavasti paremman näköisiksi valmistajien uudistaessa niiden ulkoasua kutakuinkin vuosien 2004–2007 aikana. Monen mallin keula lihavoitui, lavan reunukset kasvoivat ja ajovalot muuttuivat asenteellisemmiksi. Pick-upit lakkasivat olemasta pitkuloita ja muuttuivat möhkäleiksi. Mitsun L200 tosin taisi muotoutua tuulitunnellissa liian pyöreäksi. Tosin näinä taloudellisen ajon vainojen aikoina aerodynaaminen muotoilu lienee auton kuin auton suunta.

Pienestä kitinästä huolimatta pidän kuitenkin kaikkia Euroopan markkinoille suunnattuja lava-autoja makean näköisinä lukuun ottamatta ehkä Dacian omalaatuista Logania. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muissa lava-autoissa ei voisi olla siistin näköisiä yksilöitä ja sitä, että nämä eurooppalaistetut mallit olisivat haluttavia. Ne autot kuitenkin sattuvat olemaan järkevien ominaisuuksien ohella hyvin muotoiltuja.

Samaa en voi sanoa jenkkiläisistä vehkeistä. Okei, niiden seassa on ensinnäkin hieman samankaltaista muotoilua kuin eurooppalaisissa pick-upeissa ja toiseksi niissä on yksityiskohtia, jotka saavat minut kuolaamaan aina välillä Nettiauto.comissa surffatessani. Itse asiassa aloitan jenkkimallien hyvistä puolista.

Ford F-250 Super Duty. Kuva on vapaasti käytettävissä.

Otan esimerkiksi Fordin, siis tietysti Fordin, mallin F250 Super Duty. Voi Luoja sitä keulaa – sehän syö Poloja aamupalaksi ja Avensiksia päivälliseksi! Massaa autolla on niin paljon, että sen saa pysäköidä rekkaparkin puolelle, ja autoa ohjastaessa tuntemus laivakapteenina olosta ei varmasti ole kaukana. Tai sitten F150:n Raptor-malli. Siinä on pick-upin muotoilu sellaisella tasolla, että viittaus muinaiseen petoeläimeen on täysin hyväksyttävä.

Näissä autoissa meinaakin vain usein olla kateissa kolossaalisuuden ihan niin kuin minkä tahansa muun hyvän muotoilun edellytys, sopusuhta. Harmonia. Tasapaino. Jenkkipick-uppien muotoilu on viety usein niin äärirajoille, että autot näyttävät kömpelöiltä. Ihan oikeasti laivoilta pyörien päällä, tai ehkä ennemmin jokiveneiltä. Autoa edestä katsottaessa kahden tukivarren päässä sojottavat peilit ovat kuin pienet taulutelevisiot. Tietysti lainsäädännöllä voi olla jotain vaikutusta tähän, mutta suunnittelijat hey, you asked for it.

Euroopan markkinoille suunnatuissa malleissa muotoilu on kaikin puolin juuri hyvin. Autot ovat kolossaalisia, eli niissä korostuu juuri oikeat paikat mutta kaikki pysyy kuitenkin sopusuhdassa. En tiedä, pitäisikö minun kiittää tästä kenties jonkinlaista eurooppalaista maltillisuutta, koska nimenomaan Euroopan markkinoille on tullut tällaisia hyvännäköisiä pick-upeja. Jos sellaista maltillisuutta on, on se ilmeisesti sitä, että muotoillaan autoja tunteella mutta samaan aikaan sopivalla järjellä.

Ison artikkelikuvan F-250:stä omistaa Diamondback Truck Covers ja sitä saa käyttää lisenssin CC BY-SA 2.0 nojalla.