Allison-Scaniallakin saa helposti nollakulutuksen

Wildtrakin kulutus rullaamisen aikana on ollut mielenkiintoinen kysymys, mutta yhtä polttavaa on ollut työautojen kulutus. Töissähän ajan sekä manuaalivaihteisia että automaattivaihteisia kuorma-autoja. Usein pistän hetkellisen kulutuksen näkyviin mittariston infokeskukseen.

Ylipäätään nollakulutus rullaamisen aikana perustuu siihen, että auto menee liike-energialla eteenpäin. Tällöin niin sanotusti tie pyörittää moottoria: pyörien välityksellä voima kulkeutuu voimansiirtoa pitkin päinvastaiseen suuntaan ja pitää moottorin toiminnassa.

Moottorin ohjain katkaisee polttoaineen syöttämisen havaitessaan tämän. Siksi kulutus on nolla. Tietenkin kun kierrosluku painuu liian alhaiseksi, alkaa ohjain syöttää polttoainetta estääkseen moottorin sammumisen. Silloin joko on aika vaihtaa jälleen pienempi vaihde tai sitten ollaan jo lähellä pysähtymistä.

allison r-scania infokeskusMielenkiintoista on voiman liikkuminen tiestä moottoria kohti erilaisissa voimansiirroissa. Manuaalivaihteisissa autoissa tilanne on vielä ymmärrettävä. Niiden koko voimansiirto koostuu akseleista, hammaspyöristä ja toisiaan koskettavista levyistä, jotka voivat ihan hyvin pyöriä toiseenkin suuntaan ja välittää voimaa.

Entä kun vaihteisto on automaattinen ja kytkimen tilalla on momentinmuunnin? Momussa on nestettä, jonka siipipyörät sysäävät liikkeeseen. Työ-Scanioiden automaattivaihteisto on amerikkalainen Allison, ja Allisonin vaihteistossa on momu. Työautojen osalta tilanne on erityinen vieläpä siksi, että kulutus on nolla aina. Tai ei se ehkä olisi erityistä, jos taas Wildtrakissa ei milloin olisi kulutus yli ja milloin tasan nolla.

Voiman kulku momentinmuuntimessa ja automaattiautossa ylipäätään on ollut kuluneen syksyn suuria kysymyksiä. Olen pohtinut niin Wisentin kuin työautojen voimansiirtoa. Fordin asiakaspalvelusta minulle kerrotiin, että voima ei kulkeudu rullattaessa momun läpi, jos tietty kierrosluku ei ylity. En silti ole onnistunut löytämään tilannetta, jossa voima aina kulkeutuisi ja kulutus olisi nolla.

Allison-Scanioiden nollakulutuksen selvittäminen taas sai mielenkiintoisia käänteitä, sillä muutamat tahot arvelivat jo ajotietokoneen valehtelevan. Kulutus ei ole nolla, vaikka kompuutteri niin näyttää. Tämä on kuitenkin vähän liian vainoharhaista. Scanioiden infokeskuksen hetkellinen kulutus tulee luotettavasta paikasta, ruiskutussuuttimilta. Eli lukema kertoo, kuinka paljon milloinkin polttoainetta hupenee tankista sylintereihin.

Kuluneella viikolla pistinkin sähköpostia oikein kunnon asiantuntijalle. Scanian tekniikasta ammatikuljettajia kouluttava kaveri tietää: momu välittää voimaa päinvastaiseen suuntaan aina, kun se on lukkiintuneena. Moottorinohjain ei syötä polttoainetta niin kauan, kuin kierrokset ovat yli 500 kier./min.

Lienee momusta kiinni, tarkoittaako lukkiintuminen lukkokytkintä tai muuta mekaanista lukitusta vai ylipäätään sitä, että öljy välittää voimaa. Jälkimmäisen edellytys on riittävän korkea kierrosluku eli öljyn paine momussa – juuri niin kuin Fordilta kerrottiin. Allison-vaihteistossa jompikumpi aina toteutuu, ja kulutus on nolla käytännössä aina silloin, kun se on manuaaliautossakin.

Sen sijaan Wildtrakin momu asettuukin uuteen valoon. Miksi nollan saaminen on vaikeaa?

Palaan tähän asiaan lähiakoina Wisentin jälkitarkastelussa. KoeWETO Toyota Hiluxistakin on jo hyvässä vauhdissa.

Wildtrakin hämmentävä kulutus juontuu momusta

KoeWETO Wildtrakista ei tullut tänään. Aika on ollut tiukassa. Tämänkin viikon olen muka ollut vapaalla. Pah. Ennemmin olen vain ollut pois töistä. Wisentti toki jatkuvasti houkuttelee ajamaan, joten omien projektien pariin olen lähtenyt varsin mielelläni.

Wildtrakin vaihteistosta ja ennen kaikkea momentinmuuntimesta olen kuitenkin päättänyt jo nyt kertoa. Olen kieltämättä viime aikoina käsitellyt momua usein, mutta olen vain niin ihastunut tähän voimansiirron osaan, joka on sitkeä ja jota ei vaivaa luistattaminen. Ja automaattivaihteisto on ihanan helppo ja Wisentin 3,2-litraisen koneen jatkeena tyydyttävä.

Rangerilla ajaessani voimakkuudella herkuttelun kanssa sisimmässäni taistelee taloudellinen ajo, johon alkujaan autokoulu ja sen jälkeen kuorma-autoilu ovat minut totuttaneet. Kulmakivenä on jalan nostaminen kaasulta ajoissa jarruttamisen sijaan eli lyhyesti sanottuna rullaaminen.

Kun kaasupolkimen nostaa ylös ja kierrokset vain ovat riittävän korkeat – yleisesti yli 1 000 kierrosta minuutissa –, moottorinohjain lopettaa polttoaineen syöttämisen. Ainetta ei nimittäin kannata syöttää, sillä pyörien välityksellä tie pyörittää moottoria ja pitää auton hereillä. Kulutus on pihistelijää hymyilyttävä nolla litraa per sata kilsaa.

Rullatessani Wildtrak ei käyttäydykään ihan samoin, kuin mihin olen tottunut. Ajonäyttö ei näytä 0,0 litraa satasella aina silloin, kuin olisin odottanut manuaaliautojen ja työauton suomien kokemusten perusteella.

Lyhyesti syyksi voi sanoa momentinmuuntimen. Se ei välitä voimaa kumpaankaan suuntaan ainakaan kovin tehokkaasti silloin, kun lukkokytkin ei ole lukinnut momua kiinteäksi osaksi. Tiekään ei pääse pyörittämään moottoria, jos voiman kulku tukahtuu vaihteiston ja moottorin välissä. Wisentissä momu siis ei aina ole lukittuna, ei edes aina rullauksen aikana.

Olin olettanut sen olevan lukittuna, tai ylipäätään kulutuksen olevan rullattaessa aina nolla, koska esimerkiksi nostaessani kaasun työ-Scanialla kulutus tipahtaa aina nollaan. Kaaniassa on Allison-vaihteisto, ja Allison ihanasti suosii momua. Tosin tämä poikkeavuus ei ole edes hämmentävintä, sillä Wildtrakin kierrosluvun mittari antaa sekavaa tietoa.

Välillä kierrokset painuvat tyhjäkäynnille, vaikka auto menee pelkällä kerätyllä energialla eteenpäin. Kulutus on jotain nollan ja kahden litran väliltä. Välillä kierrosviisari on yli tonnissa ja kulutus on tasan nolla.

Hämmentävintä on se, että molemmat voivat tapahtua laskiessani alamäkeä vaikkapa 80 kilsaa tunnissa ja nostaessani kaasupolkimen. Onko se poika perhana valikoiva noiden mäkien suhteen?

Olen selvitellyt asiaa Fordin asiakaspalvelun kanssa, ja nyt olen jo saanut selville, että vaihteiston ja moottorin välinen yhteys katkeaa tietyssä kierrosluvussa tai tietyissä kierrosluvuissa. Niin. Vaikka Fordin aspa olikin nyt nopea ja ystävällinen, ja etenkin palveleva vastakohtana aikaisemmalle kokemukselle, ei vastaus ollut maailman perusteellisin.

Toiseksi vaihteiston toiminta on ollut ihan vähän poukkoilevaa. Vaihdot ovat nättejä, mutta minä ja tietsikka emme ole päässeet samoille taajuuksille. Yhdessä mäessä kone tulkitsee kaasupolkimella antamani viestit toisin ja seuraavassa mäessä toisin. Kaasupolkimen asennolla nimenomaan ihminen enää voi vähänkään ohjata automaattia – on ne koneet jo niin paljon itsenäistyneet.

Tosin onneksi vaihteistossa on käsikäytön alue, ja se toimii todella hyvin. Minun halutessani kontrolloida vaihtoja kone kanssa tottelee. Ehkä vaihteiston ohjaimella on vielä sisäänajo meneillään, tai se vielä opettelee minun mieltäni. Ford on nimittäin Rangeriin kehittänyt oppivan vaihteiston. Joku päivä tämä auto vielä kaappaa mieleni.

Saa nähdä, saanko KoeWEDON ensi sunnuntaiksi. Parempi onkin ollut kerätä kunnolla kokemuksia autosta. Joka tapauksessa vastauksen momun & autolootan ongelmaan saan selville niin, että asiat selviävät sitten KoeWEDOSTA.