Raptorisointi tekee Rangerista maastohirmun vaikka kuskauksesta se onkin pois

Nyt se on päästetty vapaaksi. Peto, jossa on Raptorin DNA:ta.

Se on äärimmäinen, lopullinen ja ylivoimaisesti paras – siis ultimate – monsteri, jota Ford Performance on laitoksessaan jalostanut, ruokkinut ja koulinut. Kun Focuksesi taustapeilisi peittää musta CAPS LOCKilla kirjoitettu FORD, on se selvää: Meet your maker. 

Vielä viime syksynä ajattelin, että raptorisoidusta Rangerista en innostuisi. Mutta kun näin kuvat ja luin tarkemmin ominaisuuksista, johan näiden kuukausien jälkeen alkoi minultakin löytyä intoa kirjoittamiseen. Vaikka markkinointi ampuu taas vähän yli, halua sitä kieltämättä löytää kiesinsä kuoren alta pedon.

Korostettakoon, että Ranger Raptorin on Ford suunnitellut, rakentanut ja testannut tuodakseen ”ainoan tehtaassa valmistettavan suorituskykyisen lava-auton” Itä- ja Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueelle, mukaan lukien Australiaan. Euroopasta tai muista markkina-alueista ei Ford kuitenkaan ole maininnut.

Viime viikolla Ford julkisti tarkan tiedotteen auton ominaisuuksista. Enpä olisi osannut odottaa, että F-150 Raptoriin pohjautuvassa Ranger-mallissa olisi moni asia vähän niin kuin Ford F-150 Raptorissa.

Tosin nimenomaan moni asia on vain vähän niin kuin Amerikassa myytävässä esikuvassa. Mieletöntä teholukemaa ei esimerkiksi tulekaan. Kun Raptorin 3,5-litraisen bensakoneen teho on 450 hevosta ja vääntö 510 newtonmetriä, Ranger Raptorissa on 2-litrainen dieselmoottori, joka tuottaa tehoa 213 hevosta ja vääntöä 500 newtonmetriä. Wildtrakissa ja Limitedissäkin 3,2-litrainen kone tarjoaa 200 hv ja 440 Nm.

Ilmeisesti pääasia onkin tarjota rajuun offaukseen soveltuva Ranger, ja uskoakseni ylipäätään jotain, mihin pick-upien ostajat laittavat kuola suusta valuen rahaa. Tavanomainen Ranger vie tavarasi pahimpienkin pikkuteiden taakse, kunhan tiessä ei vain ole liikaa lunta tai mutaa, mutta Raptor-Rangerilla voit ajaa yli satasta aavikolla ja miksei vaikkapa suomalaisella soramontulla. Vakava tavaran kuskaaminen on raptorisoidussa mallissa suorastaan toissijaista, sillä lavan mitat ja kantokyky pienenevät.

Mutta Raptor-Rangerhan vähän kiinnostaa juuri niiden muutosten vuoksi. Ihan päällimmäisenä innostun BF Goodrichin karkeasti kuvioiduista renkaista. Kun perus-Rangereissa on maastossa onnettomat renkaat, halkaisijaltaan lähes 84-senttiset ja 30 senttiä leveät, siis melkeinpä kuorma-auton renkaiden mittoja lähentelevät, All-Terrainit vievät varmasti syvässäkin lumessa.

Renkaita tietysti saa vaihdettua. Raptorissa paketti on kuitenkin muiltakin osin hurjaa maastoajoa varten suunniteltu. Runko ja etukulmat on tehty lujiksi, ja kahdesti pintakäsiteltyjen astinlautojen ei pitäisi naarmuuntua. Pohjassa on suojana 2,3-millistä terästä, joka jo aiemminkin Rangerissa olleiden moottorin ja vaihdelaatikon panssarin kanssa suojaavat auton pohjaa.

Maavara on kasvanut 28,3 cm:iin, ja lähestymiskulma on 32,5°, ramppikulma 24° sekä lähtökulma 24°. Takapuskurissa on hinauspalkki sekä -lenkit, jotka kestävät 3,8 tonnin kuorman. Edessä olevat kaksi hinauslenkkiä kestävät 4,5 tonnin kuorman. Edessä on myös paikka Ranger Raptorin 17-tuumaisen vanteen sisältävälle vararenkaalle.

Takapään jousituksessa iskunvaimentimien ympärillä on jouset, ja ne ovat Wattin liitoksessa. Akseli ei kuitenkaan ole erillisjousitettu vaan kiinteä, ja luultavasti siellä perinteiset lehtijousetkin on. Joka tapauksessa Fordin mukaan ratkaisu tekee sivusuunnan hallinnasta offissa ja auton ajettavuudesta ja käsiteltävyydestä paremmat.

Animaatio Wattin liitoksen toiminnasta. Animaatiota saa käyttää lisenssin CC BY-SA 3.0 mukaisesti. Animaation omistaa Alberthyang.

Ranger Raptorin iskunvaimentimet vaimentavat hyvin ääriasennoissa, joihin ne off-roadissa tuuppaavat asettumaan. Maantiellä iskunvaimentimet pelaavat keskialueella, jossa ne eivät vaimenna yhtä kovasti. Näinpä kyyti on mukavampaa. Sekä edessä että takana on 46,6-millisen männän sisältävät Fox Racingin iskunvaimentimet.

Varsinaisesti itse innostuin Raptor-Rangerista silloin, kun näin auton sisätilat ja eritoten istuimet. Sisällä on yhtäältä paljon samaa kuin nykyisissä Rangereissa ja on toisaalta päheitä Raptor-lisiä, mutta ennen kaikkea siellä on älyttömän innostavat penkit. Runsasta tukea, nahkaa ja pehmeää kangasta – ei juma, on sitä ennenkin oltu ostamassa autoa kuskin valtaistuimen perusteella. Ja ratin takaa löytyy vaihdeläpyskät! Mieletöntä!

Tunnetta penkillä ylevöitetään voimansiirrolla, joka saattaa saada 2-litraisen koneen tarjonnasta silmämääräistä enemmän irti. Ford on korvannut perus-Rangereiden vaihteiston 10 pykälää sisältävällä F-150:stäkin tutulla vaihteistollaan. Isompi vaihteiden määrähän tarjoaa enemmän vaihtoehtoja voiman siirtämiseksi pyöriin tilanteessa parhaalla tavalla.

Moottorissa on pienempi ja isompi turbo, jotka toimivat yhdessä ja joita tietokone ohjaa kierrosluvun mukaan. Alhaisissa kierroksissa turbot toimivat sarjassa, jolloin vääntö ja kaasuvaste paranevat, kun taas isoissa kierroksissa pienempi turbo ohitetaan ja isompi laitetaan tarjoamaan enemmän voimaa.

Ja turboista esimerkiksi minulle, turbon vian kohdanneelle Ranger-kuskille, Fordilla on huigee juttu kerrottavanaan: turboja testattiin kuumotusrundilla, jossa molempia turboja pidettiin punahehkuisina – perhana, 200 tuntia, ja tauotta. Turbothan kestivät tämän, koska niissä on vain niin hyvät laakerit ja vesijäähdytys.

Niin, minunkaan turbon siiven ei vain yksinkertaisesti olisi pitänyt vääntyä.

Osa auton älyä on kuuden eri ajotilan tarjonta, jotka valitaan ratissa olevasta kytkimestä. Tielle on kaksi tilaa. Normaalissa tilassa korostuvat tylsästi mukavuus, taloudellisuus ja ajettavuus. Urheilullisessa tilassa korostuu riittävä lepo, ravin… eiku siinä on nopeat vaihteen vaihtamiset ja herkempi pienemmälle vaihtaminen sekä korkeammat kierrokset.

Maastoon on neljä tilaa. Ruohoon ja lumeen tarkoitetussa tilssa vaihdot ovat tasaisempia ja liikkeelle vaihteisto lähtee 2-vaihteella. Mutaan ja hiesuun sopivassa tilassa äly suosii pieniä vaihteita ja korkeaa vääntöä, ja kivikkoon sopivassa tilassa se suosii ryömintää eli varmaankin hidasta välitystä. Sitten on tietysti Baja, joka korvaa Rangerin DNA:n Raptorin DNA:lla ja tekee Rangerista raivoisan pedon.

Vähän tylsästi ja muutenkin ennestään tutusti erityis-Rangerissa on SYNC 3, elektroninen ajanvakautus, perävaunun heittelyn hillintä, 8-tuumainen ruutu, peruutuskamera jne. Navigaattori osaa muuten raptorisaation myötä tiputtaa leivänmuruja kuljetulle reitille. Vai miten tuo breadcrumbs käännetään suomeksi…

Minä olen ollut viime aikoina vähän sitä mieltä, että enää en pistäisi rahaa autoon, koska se on kuin kaataisi rahaa kaivoon. Nykyinen auto on upea, ja sillä pärjää varmasti vuosia. Mutta Ranger Raptorin ulkoasu, hurjuus ja penkit ovat vain kiihottavat, ja sininen ja Sankarin harmaa miellyttävät väreistäkin ihan hyvin. Tinkiminen käytännöllisyydestäkään ei haittaa, kun, noh, se ei ole ennenkään autoasioissa haitannut.

Tässä vaiheessa onneksi ei kuitenkaan tarvitse paljon stressata. Raptorin tulo Eurooppaan ei ole varmaa, vaikkakin aika todennäköistä, ja sen hinta voi vaan olla liian korkea. Lisäksi lähiaikoina voi tulla tietoa vaikkapa päivitetystä Wildtrakista – villi omien polkujen kulkija kuitenkin ensisijaisesti on ollut valintani.

Vähän minua silti huolestuttaa se, että enhän minä ennenkään ole onnistunut autoon liittyvissä päätöksissä pitäytymään. Tuota, saisiko sitä Raptorin DNA:ta vähän tähän nykyiseen Wildtrakiinkin?

 

 

 

Raptor-Ranger on tulossa, mutta en nyt kovasti innostuisi

Australian Ford on julkaissut Ranger Raptor -nimisen auton teaserin. Ja sehän on kuin Michael Bayn uusi leffa – ei masentava eurooppalainen draamadokumentti.

Hyvin äreä Ranger on kova vastaus kilpailijoille näinä aikoina, kun lava-autojen kärkimallien tehot vain kasvavat. Mersulta ja Volkkarilta on tulossa 250-hevosvoimaiset, ainakin 550 newtonmetriä vääntävät versiot lava-autoistaan.

Lisäksi Ford on testaillut Raptor-versiota myös Jenkeissä. Siellä eurooppalaisten lava-autojen kokoluokkaan kuuluvien pick-upien myynti on jälleen lisääntynyt, joten Ford haluaa palauttaa Rangerin sinne. Samaan aikaan valmistajan F-sarjan autot myyvät kuin häkä.

Raptorisoinnin voikin nähdä keinona lisätä isoutta rakastavan jengin kiinnostusta Rangeria kohtaan. C’mon guys, it’s a helluva cheeper, and it’s… at least almost like Raptor.

Ja millainen hirmu tämä Raptor-Ranger olisikaan? Muun muassa autosivustot The Motor Report ja evo heittelevät kohuotsikoiden alta löytyvissä artikkeleissaan kovia odotuksia:

Ranger Raptorissa voisi olla Raptorin 3,5-litraisen V6-moottorin muunneltu versio, aggressiivinen muotoilu ja perus-Rangeria korkeampi maavara. Lisäksi 10-vaihteinen automaattivaihteisto sekä hyppyjä, niiauksia ja kallistuksia sietävät iskunvaimentimet. Korikin lieneisi perusversion koria leveämpi, ja ehkä siinä on myös Raptor-henkinen ohjaamo, ja hinta.

Ja mikä sensaatio: Raptoriin pohjautuvan Rangerin ulkoasukin voisi jopa pohjautua Raptoriin!

The Motor Reportia on kuitenkin rauhoitettu detaljeilla, joiden mukaan autossa tulisi olemaan 2-litrainen dieselmoottori. Siinä olisi nykyisen Rangerin viiden sijasta neljä sylinteriä ja perusturbon sijasta kaksoisturbo. Lisäksi vaihteisto lienee eräistä muista Fordin autoista tuttu 10-vaihteinen automaatti.

Tehosta ja väännöstä ei ole vielä varmuutta, mutta Raptorissahan ne ovat 450 hevosvoimaa ja 690 newtonmetriä. Jep – tästä seuraa päätelmä, että Raptor-Rangerissa voisi olla samat.

Ensimmäinen kysymys onkin sitten se, tuleeko raptorisoitu Ranger Suomeen, tai edes Eurooppaan. Alun perin spekuloin ulkomaalaisten autosivustojen tapaan autossa olevan bensamoottori, ja siten ei auton tulo Eurooppaan tuntunut todennäköiseltä. Kun kerran kyse onkin dieselmoottorista, tilanne on toinen. Ehkä. Euroopan pick-upit tuntuvat olevan käytännöllisiä ja järkeviä, ja yhtään äksymmät piirteet on kääritty sivistyneeseen kuoreen.

Toinen kysymys on se, onko vähän laimeaa tehdä yhdestä automallista toisen mallin jäljitelmä. Paljon mieluummin otan Rangerin Rangerina, ja ottaisin kernaasti Raptorin Raptorina, jos olisin niin rikas.

Jyväskylän kuljetusmessuilla kuulin viime toukokuussa, että Ford julkistaa seuraavan Rangerin luultavasti 2020-vuoteen mennessä. Koska Suomessakin myytävien pick-upien teholukemat ovat kasvaneet, voi vuosikymmenen kynnyksellä tulla entistä voimakkaampi Ranger Wildtrak.

Ranger Wannabe Raptorin sijaan otan mieluummin Wildtrakin, sen villin omien polkujen kulkijan.

Raptor on entistä räyheämpi, ja sen saa Suomeenkin

Vaikka Amerikka olisikin yhtään kiinnostunut siirtymään lähtökohtaisesti järkevämpään pick-upin moottoriin eli dieselmoottoriin, Ford Raptorin 2017-vuoden kaltainen malli palauttaa varmasti maan takaisin bensakoneiden pariin.

Onhan moottorin tilavuus kutistunut melkein puoleen ja siten kulutus pienentynyt! Silti tehot ja vääntö – sekä väännön suuruus tietyillä alemmilla kierroksilla – ovat nousseet jo ennestään messevistä lukemista. Vanhan uskomuksen mukaanhan bensa on kiihdytyskone, ja Raptorilla juuri haetaan pick-upille mieletöntä nollasta sataan -lukemaa. Joten se siitä hyötymoottorista!

F-150:n erityismallin virallinen nimikin on kutistunut ytimekkääksi. Enää ei tarvitse kangerrella F-kirjaimen, väliviivan ja numeroiden kanssa. Edes äsveeteetä ei ole pakko lisätä väliin. You can simply call it Ford Raptor.

Ja olisikin älyttömän kiva voida kutsua omaa autoa Raptoriksi, siis Raptor-ulkoasupaketin lisäämisen sijaan ihan oikeaksi Raptoriksi. Uusi Wildtrak on upea auto ja vähän vastaavanlainen lava-auto meille Euroopan asukkaille, mutta en voi mitään sille, että Ford Raptor luo minussa himoja.

Se luo niitä edeltäjää paljon enemmän eritoten siksi, että ulkoasu on niin kiihottavan ärjyn näköinen. Todellinen kuningas muotoilussa ovat yksinkertaisesti tylyt ajovalot todella jyhkeän päätyrakenteen sivuilla. Ehkä Suomessa Ford Raptor voisi olla nimeltään Ford Räyhä.

Raptorin saaminen tänne pohjoisen perukoille ei ole mahdotonta. Käydessäni kesällä 2014 laukaalaisessa IS Automotivessa yrittäjä kertoi tuovansa uuttakin Raptoria Suomeen. Hinnoista ei ollut tietenkään mitään puhetta. Amerikassa varustellun Raptorin hinnaksi on arvioitu 60 000 dollaria eli tämän hetken kurssilla reilut 53 500 euroa. Se on toki hyvin tyypillinen pick-upin hinta, kun sen noin sellaisenaan konvertoi. Kuitenkin edellistäkin Raptoria IS Automotive myi 80 000 eurolla.

2017 Ford F-150 RaptorDetroitin messuilla kuvatussa The Fast Lane Truckin videossa Fordin pääinsinööri kertoo uusista Raptorin ominaisuuksista. Klipissä esiin tulee se, että Ford Raptor on parempi käsitellä off-roadissa varsinkin isoissa nopeuksissa. FOXin iskarit ovat entistä isommat ja paremmat. Runko on metalliseosta, jossa suurin osa on alumiinia. Massa onkin pudonnut lähes 227 kiloa.

Kiihtyvyyden paranemisesta pääinsinööri ei kylläkään maininnut, mutta fysiikan lakien mukaisesti massan pienentyessä kiihtyvyys kasvaa – kunhan vain voima on vähintään sama. Edellinen malli näyttäisi kiihtyvän 5,94 sekunnissa, ja uudessa Raptorissa voima ilmeisesti vain kasvaa, joten uutukaisen kiihtyvyys voi olla varsin jännittävä.

Voimansiirto on suorastaan myllätty ja on enemmän casual. Se yhdistää parhaat ominaisuudet on-demand AWD:stä sekä mechanically-locking 4WD:stä… Ehkä minun pitäisi kirjoittaa koko artikkeli englanniksi, jotta en vain vääristäisi markkinointitermejä.

Mutta mikäli Ford puhuu asioista niiden suhtkoht virallisilla nimillä, on Raptorissa pidon mukaan voiman kulkua säätävä järjestelmä, joka kuitenkin lukittuu, tai on lukittavissa, mekaanisesti. Tästä saamme varmasti tarkempaa tietoa myöhemmin.

Joka tapauksessa pääinsinöörin mukaan Raptorissa on seitsemään erilaiseen olosuhteeseen valittavissa oleva ohjelma, jossa tietokoneen algoritmit määrittelevät olosuhteisiin parhaat asetukset muun muassa uutta jakolaatikkoa kontrolloimalla. Huhhuh, älkää kysykö, miten paljon Ford Raptorissa on siis jäljellä perinteistä pick-upia.

Uudistukset eivät kuitenkaan tähän lopu, vaikka ehkä muuttuvat merkitykseltään pienemmiksi. Itse olen kuitenkin liekeissä rattivaihteista, jotka L200 osoitti mahtaviksi. Penkit ovat vartaloa tukevat, joskin aika kolkon näköiset, aux-kytkimiä on enemmän ja ne ovat katossa, ja näitä accompanoivat edellisessäkin mallissa olleet herkut. Nehän ovat so damn massiiviset.

Yhdysvalloissa auton odotetaan olevan saatavilla ensi syksynä. Eiköhän aleta säästämään rahaa tätä autoa varten, joka niin on more of a beast?

Kuvat ovat osoitteesta media.ford.com.

KoeRÄYHÄISY: Ford F-150 Raptor

Kiihdytys oli eleetön. Painoin kaasupoljinta kevyesti, ja seurasin, kuinka nopeusmittari kipusi neljään, viiteenkymmeneen. Tuntuikin siltä, kuin olisin siirtynyt taajamassa korttelinväliä, mutta ohi suhahteli vain isoja mäntyjä. Eiku jaa, sieltähän näkee kilometrit tunnissakin… No voi perhana, kahdeksankymmentä. Muutamissa sekunneissa.

Fordin F-150-lava-auton Raptor-malli on Suomessa erityinen auto: se on lava-auto, joka sekä kiihtyy pikaisesti että pääsee pitkälle tien ulkopuolelle sen lisäksi, että se on iso ja näyttää räyheältä. Amerikasta kotoisin olevaa yksilöä itse asiassa vierastetaan Suomessa niin paljon, että sellaisen voi täällä omaksi saada vain parista liikkeestä ja isoa rahanippua vastaan.

Keväällä olin kohdannut Raptorin Jyväskylän Vaasankadulla, ja auton ärjy katse oli välittömästi pureutunut mieleeni. Se oli jättänyt minut yksin sen kysymyksen kanssa, onko 5,6-metrisessä ja 2 900-kiloisessa hirmuliskossa järkeä vai onko se silkkaa fiilistelyyn heittäytymistä.

Kohtalonani vaikutti olevan vaille vastausta jääminen. Raptoreita on Suomessa ehkä alle kymmenen. Niitä ei olisi Fordilla alkuunkaan eikä missään isoissa autoliikkeissä. Onnekkaasti Raptoria maahantuova liike olisi ihan nurkilla, Lievestuoreella, mutta siellä oli tapana lähinnä vain palata asiaan. Eihän ainoa kaupan ollut Raptor siellä enää edes olisi ollutkaan. Se oli Muuramessa.

Toukokuussa Raptorin räyhäystä käsittelevään tekstiin ilmestyi kommentti. Se tuli juurikin Muuramesta. Paikallisen Autopalvelu Markkon Pietari Markko, tuttavallisemmin Pietu, pyysi koittamaan Raptoria. Ja minähän lähdin koittamaan.

Pietu on 4WD-autoilija: Perheessä on oltava vähintään yksi neliveto, eikä mikä tahansa nelivetoinen auto käy, vaan tekniikan täytyy henkiä hyväksi havaittua maastokykyä. Miehellä onkin ollut aiemmin Land Cruiser sekä GMC:n pick-up. Niitäkin oli laiteltu niin, että metsässä heti ensimmäisen kivenmurikan kanssa ei tarvitsisi arkailla.

Toisaalta Pietu myös haluaa auton olevan erityinen. Sen täytyy erottua joukosta. Ajettavuudenkin olisi hyvä olla kunnossa samoin kuin kyvyn kuljettaa tavaraa – myös peräkärryssä. Näihin odotuksiin Raptor vastaa.

Mukana saa vielä liudan pikkuherkkuja: Moottorin voi käynnistää avaimesta vaikka olohuoneen ikkunasta. Lavalle nousemisen helpottamiseksi voi vetää esiin askelman ja tukitangon. Itse asennetut lisälaitteet saa kytkettyä neljään valmiiseen ohjaamon nappulaan – ja poppivehkeitä ei tarvitse välttämättä itse viritelläkään, koska takapenkin alla on tehtaan laittama subbari.

Sillä voi jyskyttää vaikkapa kosketusnäytön kautta hallittavaa radiota tai omaa musiikkia Bluetoothilla kytketystä soittimesta. Mukavaa syvyyttä saa myös DVD-soittimesta pyörivään elokuvaan; joskin auton liikkuessa videoiden katsominen ei onnistu.

Ellei sitten kuuntele konehuoneen jykevää sinfoniaa, jota 6,2-litrainen V8 esittää ihan yksikseen. Se siis oli yksi syy siihen, että Raptoriksi nimetty lava-auto on erityinen. Kone puskee 411 hevosvoiman tehon ja 546 newtonmetrin väännön. Kun kaasupoljinta painaa vähän – siis vain pikkaisen – reippaammin, jenkki-pick-up vyöryy joidenkin sekuntien päästä 60:a mailia tunnissa.

Se on siis lähes sata kilometriä tunnissa.

Ja sitä nopeutta Fordin mukaan Raptorilla voi ajaa maastossakin. Siellä, ”missä muut autot hajoaisivat”. Lupauksen pitämiseksi Raptorin kehittänyt Fordin SVT-osasto on panostanut auton kestävyyteen ankarillakin alustoilla. Edessä ja takana on FOX-iskunvaimentimet. Etupuskurit ja pohjapanssarit ovat lujat. Ne eivät ole muovia, vaan kaunista vankkaa, karkaistua, mustaa terästä.f150-raptor-sivusta montulla

Pietun mielestä Raptor on omiaan hiekkamontuilla räyhäämiseen. Autolla onkin helppo lennättää hiekkaa kaarteessa, lähteä sitten kiitämään pölypilvi perässä kohti pehmeää rinnettä ja kiitää harjanteen yli hetken aikaa pyörät irti maasta. Yhtä helposti Raptorin voi käskyttää jyrkkää hiesuista rinnettä ylös ja sitten tömäyttää kulman yli tasanteelle, ja tuskin tarvitsee edes nelivetoa kytkeä. Oikeastaan missään siellä hiekkamontulla.

Pick-up, maastoauto, Raptor silti on, ja jos hiekkamonttua ei vielä pidä maastona, voi Fordin päheän auton viedä vielä vähemmän autolle suunnattuun ympäristöön.

Voimansiirrosta se ei ainakaan ole kiinni. Nelivedon pistää pystyyn jakolaatikko, ja sen alennusvaihteisto muuttaa nelivedon hitaaksi. Etuakselissa on tasauspyörästön luistonrajoitin, Torsen, joka Pietun mukaan sallii korkeintaan 75 prosentin eron pyörien pyörimisnopeudessa. Se toimii auton ollessa takavetoinen, mikä luultavasti selittää hyvän menokyvyn 2WD-tilassakin. Tämän kokoonpanon voi vielä kruunata taka-akselin tasauspyörästön lukolla, joka ihan perinteisesti lukitsee akselin yhtenäiseksi. Sepä ei salli minkään sortin eroa pyörimisnopeuksissa, vaan antaa pitävän pyörän punnertaa autoa eteenpäin.

Ohjaamosta löytyy lisäksi nappeja sähköisten järjestelmien hallitsemiseksi. Nappuloilla voi kalibroida voimansiirtoa niin monipuolisesti, että melkein koin helpommaksi vain antaa niiden olla. Kun Wildtrakin 1 ja 5 sekunnin painallukset juuri ja juuri ovat omaksuttavissa, ovat Raptorin Off-Road Mode- ja AdvanceTrac-nappulat eri tyyppisine painalluksineen kuin avaruusaluksesta.

Automaattisessa vaihteistossa on käsikäytön alue, jota käyttämällä kuljettaja saa päättää suurimman vaihteen. Ajaessa voi hypätä käsikäyttöön, ja myös D-tilassa vaihteita voi sekventaalisesti muuttaa vaihdekepin sivussa olevasta napista.

f150-raptor-mittariston infonäyttöJa mikä vielä maastossa ilahduttaa, on voimansiirron kärjessä, konepellin alla jyskyttävä V8. Etenkin niissä tilanteissa, kun pitää mennä voimalla eikä viekkaudella.

Toisaalta Raptorin jättimäisyys voi olla ongelma tien ulkopuolella – ainakin kun ympäristö muuttuu avarasta hiekkamontusta puiden ja kivien ahtauttamaan metsään. Auton 3,39 metrin akseliväli luo suuren kääntöympyrän halkaisijan, joten esimerkiksi laanille täytyy aika iso kääntöpaikka tehdä. Monet parkkihallit saa jenkkiläisen pick-upin omistaja unohtaa – myös Raptorin kutakuinkin 2 metrin korkeuden vuoksi.

Parinkymmenen sentin korotuksen tyypilliseen EU-pick-upin korkeuteen tuovat tietenkin järkälemäiset pyörät. Raptorin pyörät ovat 315 senttiä leveät, ja niissä on 17 tuuman vanteet. Korkea profiilisuhde takaa kumia vanteelle, sillä kumikerroksen paksuus on komea 22 senttiä.

f150-raptor-lähikuva pyörästäMaavaraan ei silti senttejä ole liiennyt. Minusta 24 sentin etäisyys matalimmalla olevaan osaan on vastoin Raptorin periaatetta, koska moinen lukema on lava-autossa niin tavanomainen! Lähestysmiskulma on 29,8 astetta ja jättökulma 22,9. Pohjapanssarit kuitenkin suojaavat arkoja osia, vaikka välillä lukeman parin ylittäisi.

Vaikka vielä ei edes kovin karkeasta kuviosta puhuta, tehtaan renkaiden pinnassa on enemmän off-roadia kuin mukavuutta maantiellä. Tietenkin edes joten kuten jokaiselle ajoalustalle sopiva kuvio, eli kompromissikuvio, on vähintään suotava vakiovaruste tällä tavalla kilpailijoilleen räyhäävälle autolle. BF Goodrichin AllTerrainit kieltämättä olen itsekin todennut erinomaiseksi kompromissiksi.

Karkeasta kuvioinnista huolimatta maantiellä Raptor on hiljainen. Se on myös tasainen, vankasti etenevä ja voimakas. Auto rullaa hyvin, joten nollakulutusta on mahdollista saada. Enimmäkseen hetkellinen kulutus on kuitenkin jossain ihan muaalla kuin nollassa. Taajamapyörittelyssä kesälläkin keskikulutus voi olla 18 litraa satasella, ja matka-ajossa sen saattaa saada painumaan 13:een.

Ehkä kuitenkin jenkki-pick-upin – siis bensalla toimivalla jättimoottorilla käyvän auton – hankkinut vähintään kamppailee ahdistavia kulutusta koskevia ajatuksia vastaan, ellei sitten ihan kylmän viileästi vain ajattele, että voimalla se tavara kulkee ja hyvin kulkee myös maastossa. Siihen perään hän vielä hämmästelee: ”Ai onko 18 satasella paljon?”

Raptorin tapauksessa tosin saattaa joutua kamppailemaan myös sitä kysymystä vastaan, kuinka hyvä ajokki loppujen lopuksi on tavaran kuljetukseen.

f150-raptor-lavan tuet aukiLavahan on jokseenkin pieni, sillä pituutta on 168 cm. Se on kuitenkin samaa luokkaa remmihytillisten EU-autojen kanssa. Ilmeisesti perushytillisenkään Raptorin lava ei ole pidempi, joten Raptorin hankkiva joutuu arvioimaan lavatilan tärkeyden. Pyöräkoteloiden kohdalla lavan leveys on 127 cm ja muualla 165 cm.

Toisaalta peräkärrythän tarjoavat aina lisää kuljetustilaa. Raptorin tuskin tarvitsee kärryn kanssa jäädä rekkojen kanssa Nelostien Viisarinmäen oikealle kaistalle. Rekisteriote sallii kuitenkin enintään 3 500-kiloisen peräkärryn vetämisen, ja samaa suuruusluokkaa tarjoavat Isuzun D-Max ja Fordin Ranger. Monet kaupunkimaasturitkin tulevat rinnalle härnäilemään 3 500 kilon vetopainon kanssa.

Muutenkin rekisteriote on ilkikurista katseltavaa: suurin sallittu massa on 3 538 kiloa, joten hirmuauton kyytiin saa kuormata vain 632 kiloa! Ford F-150 Raptorin ison hinnan vastineeksi ei siis kuljetuskapasiteettia kovasti irtoa.

Niin, ehkä sitten ainakin jäätävien tehojen ja ällisyttävän ulkoasun puolesta himottavan Raptorin yksi tärkeä ominaisuus on vielä hinta. Isohan se on, niin kuin autokin, mutta kuinka iso?

f150-raptor-lähikuva mallimerkistäEnnen testipäivää olin pitänyt Raptorin ostamista silkkana haaveiluna. 80 000 euron kasaan haaliminen olisi silkkaa pilvilinnassa hyppimistä. Pietun kanssa keskustellessa kuitenkin ilmeni, että tällaisen suhtkoht paljon koeajetun ja vuoden 2013 mallia olevan Raptorin olisi voinut saada ehkä 60 000 eurolla. Niiijust, eli makaronilla olisi tarvinnut elää pari vuotta vähemmän.

Silti loppupeleissä Raptor on kallis. Ensin hirmuliskoa havitteleva maksaa suuren hinnan ja sitten hän on vähän väliä laittamassa rahaa bensapumppuun. Mutta jumankauta miten ärjy auto hänellä silloin onkaan! Eikä Raptor ole pelkkää mahtailevaa ulkokuorta ja räyhäkästä moottoria, vaan moneen paikkaan pystyvä auto.

Olisin silti toivonut enemmän lava-autoa. Tavaran kuljetukseen tarkoitettua autoa. Eurooppalaiset pick-upit ovat lopulta, tehon ja painon suhteesta kantavuuksiin ja ulkoasuun asti, äärimmäisen tasapainoisia kokonaisuuksia, ja Wildtrakin kaltainen erityismalli on vielä erinomaisesti sekoitus järkeä ja tunnetta. Siis siinä on tunnetta noin 70 prossaa ja järkeä 30.

Joten mitä tulee meikäläisen järkeen autoasioissa, Raptor ei tainnut repiä sitä palasiksi. Mutta kyllä se hirmulisko niin mieltä ylentävästi räyhäsi, että saman voisi kokea vaikka uudestaan.

Raptor räyhäsi järjelle Jyväskylässä

Viimein kun perjantain aamupäivänä sain itseni taas tiedustelemaan Raptorin saamisesta testattavaksi, ainoa liikkeessä tarjolla ollut yksilö olikin juuri myyty. Suomi oli siis saanut ehkä tyyliin viidennen tai kuudennen Ford F-150 Raptorin. Kun illalla lähdin ajelemaan keskustan kautta mässyostoksille Pandalle, Vaasankadun yläpäässä minä huomasin raivoisan mustan keulan sinisessä lava-autossa.

Raptori!, huusin minä ensimmäisenä ja piehtaroin tuskassa, kun kiidin Vaasankadun täpärässä vihreässä aallossa pick-upin ohi, eikä minussa ollut viitseliäisyyttä vetää uukkaria. Kerrankin pääsi keskustan valohelvetissä sujuvasti.

Katseen oikein repivä, osittain jalkakäytävällä mahtaileva pick-up kuitenkin räyhäsi mielessäni. Päättelin auton olevan yksilö, jonka olin aamupäivällä kuullut menneen kaupaksi. Se oli mahdollisesti päätynyt Jyväskylään, mutta olisi ehkäpä jatkossa vaikea löytää. Nyt pystyisin nappaamaan omia kuvia, ja voisin vaikka tavata omistajan.

Vaajakoskella käynnin aikana sain itseni neuvoteltua palaamaan Vaasankadulle. On se kuitenkin Ford F-150 Raptor.

raptor-vaasankatu takaaSe on minusta kaikista pick-upeista kaikkein ronskein malli. Ensinnäkin autossa on jumalattomasti tehoa. Sen kiihdyttää sataseen alle 6 sekunnissa. Ohjaamoon kantautuvat veekasin äänet ovat pelkästään kamerakännysutuissa niin mylveät, että todellisuudessa kaasun painamisen on pakko tuntua vähintään tyydyttävältä.

Toiseksi, mielihyvää luovien tehojen lisäksi, auto on käsittämätön off-road-hirmu. Sillä voi lähtökohtaisesti ajaa mihin vain. Kaikissa lava-autoissa tuttua nelivetoa täydentävät tasauspyörästön lukot, valtavat pyörät, hyvä maavara ja lujat iskunvaimentimet. Kun autossa on vieläpä automaattivaihteisto, jämäkkä nahkaistuin ja isot peilit, tunne pysäyttämättömän jättiläispedon ohjastamisesta ei ole kaukana.

Voisin ottaa Raptorin. Se on itse asiassa minulla puoliksi todentuntuinen tavoite: jos onnistuin ostamaan puoli sataa maksaneen Wildtrakin, noin 30 000 euroa kalliimpi Raptor ei voi olla mahdoton. Puheet autojen verotuksen muuttamisesta eivät ainakaan vie tavoitetta kauemmaksi.

Eihän tavoite tokikaan ole turhaan puoliksi realistinen. Pelkästään järjetöntä Raptorissa ei ole autonkuljettajalle älytön hinta vaan ylipäätään auton ominaisuudet. Niille ei ole mitään käyttöä mutta ne kyllä ottavat paljon. Munakasta oloa, ylpeyttä ja voiton riemua Raptorin ratissa varmasti saa, mutta kannattaako autossa yksinkertaisesti olla kokonaan kyse pelkästä hyvästä fiiliksestä?

Kun pääsisi edes autoa edes testaamaan. Silloin voisi oikeastaan selvittää sen, onko Raptorin minuun luoma himo vain kerros tunnetta järjen pinnalla vai uhkaako se repiä järjen palasiksi. Toivottavasti ei.